Katherine Pancol: Parittelurituaaleja

Hienosti hoidettu! Opinpahan olemaan kohtelias. Mitä terapeuttini minulle viime kerralla sanoikaan? "Rose, sinun on asetuttava ympyrän keskustaan ja säilytettävä etäisyys, ja kun impulssi tulee, älä toimi vain siksi, että tunnet painetta toimia, vaan mieti, haluatko sinä todella tehdä, mitä sinulta pyydetään, vai totteletko vain vanhaa kaavaa ja toistat oppimaasi vaikka ei se ole ole oma tahtosi. Lyhyesti sanottuna: sinun on kysyttävä, toimitko muiden painostuksesta vai onko valinta sinun omasi. Kysyttävä itseltäsi: 'Mitä minä, Rose Robinson, haluan tehdä?' Toimi vasta sen jälkeen."

Mielikuvissani Katherine Pancol kirjoittaa helppoa ja hyvää viihdekirjallisuutta. Siksi halusinkin lukea hänen uutuusromaaninsa Parittelurituaaleja. Romaani on viihdyttävä, mutta myös muutakin. Se muu yllätti minut.

Parittelurituaaleja kertoo pariisilaisen hyönteistutkija Rose Robinsonin elämästä ja työstä. Rosen erityinen mielenkiinnon kohde on hyönteiset. Hän tutkii elsassilaisia tulikärpäsiä ja on yliopistossa tutkijana. Rose on henkilönä kiinnostava. Hän reagoi toisiin ihmisiin hyvin omalaatuisesti. Rose tekee tutkimusta, mutta samalla hän jollain lailla on valmis seurustelemaan ja etsii pysyvää parisuhdetta. Teoksen aivan alussa Rose innostuu työkaveristaan, joka on pian palaamassa New Yorkiin. Rose innostuu mielessään helposti johdattelemaan asioita hyvin pitkälle, joten mielessään hän on jo naimisissa Leo Zackarian kanssa ja heillä on kaksi lasta.

Rosen suhde äitiin on ongelmallinen. Hän on saanut pitkään selvitä yksin ja äiti on aina väistynyt ja paennut töihinsä. Onneksi mummo on ollut turva Rosen elämässä. Roselle tarjotaan mahdollisuutta väliaikaiseen muuttoon, joka mahdollistaa suuremmankin muutoksen hänen elämässään. 

Pancolin teos on virkeä ja pääosin mukavaa luettavaa. Erityisen viehättävä puoli romaanissa on hyönteismaailma, jossa Rose elää. Rose hahmottaa ympärillään olevat ihmiset usein hyönteisten ominaisuuksien ja toiminnan kautta. 

Nyt siihen yllätykseen. En aavistanut lainkaan kirjaan tarttuessani, että kirjasta löytyisi seksuaalista väkivaltaa ja siihen liittyvä vakava psyykkinen trauma. En vastusta sen esittämistä kirjassa, mutta olisin arvostanut sisältövaroitusta tai edes jonkinlaista mainintaa takakannessa. Nyt yllätyin ja vähän kavahdin kirjaa, vaikka luinkin sen loppuun. Toimikoon tämä teksti sisältövaroituksena Pancolin uutuusromaaniin.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Parittelurituaaleja
Tekijä: Katherine Pancol
Suomentaja: Taina Helkamo
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Bazar

Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät

Olen kerta kaikkiaan poikki. Tähdet, yksin ei pysty saamaan hyvää aikaan, ja minä olen niin yksin. Antakaa minulle rauhaa ja sisäistä voimaa ja antakaa vielä se jota salaa odotan. Oli hän pitkä tai pätkä, rikas tai köyhä, komea tai ruma, nuori tai vanha, sillä ei ole väliä. Antakaa minulle mies, joka rakastaisi minua ja jota minä rakastaisin.

Löysin Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät lähikaupan kierrätyskirjojen korista. Otin kirjan välittömästi lukuun. Kirjan kansi on riemunkirjava ja kuvaa aika hyvin sisältöä. Pokkarissa on melkein 700 sivua ja nautin miltei koko kirjan verran kiemuraisten ihmissuhteiden selvittelystä. Viimeiset sata sivua menivät mielestäni överiksi, mutta luin kirjan silti loppuun.

Pancolin romaanin keskiössä on reilusti aikuiset sisarukset Joséphine ja Iris. Molemmat naiset ovat tarinan aluksi naimisissa, mutta jo ensimmäisillä sivuilla ollaan aika epätoivoisissa tunnelmissa ja muutos on väistämätön. Epätoivo sanana ei kuvaa tätä kirjaa lainkaan, joten lukukokemus ei ole synkistävä. Krokotiilin keltaiset kyyneleet on pikemminkin aikuisen ihmisen lohtukirja, jonka luettuaan voi huomata olevansa pykälän uskaliaampi tekemään jotain elämässään toisin.

Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät on viihdyttävä lukukokemus. Parisuhteen väljähtyminen, omat elämäntoiveet yhdistettynä ikäkriisiin, vanhemman ja nuoruusikäisen ristiriidat ja yllättävä lojaalius ja monet muut aiheet yhdistyvät tässä kirjassa. Naurahtelin kirjan maailman eksotiikkaa, jossa puolisot ja rakastajat kamppailevat samalla työpaikalla aivan uskottavasti.

Krokotiilin keltaiset silmät sisältää, huolimatta sijoittumisestaan nykyaikaan, tietoa ja viittauksia keskiaikaan. Koska Joséphine tutkii keskiaikaa, tuo ajankohta elää erityisesti hänen elämässään ja havainnoissaan ympäröivästä maailmasta. Nautin paljon tästä puolesta romaanissa. Ote kirjasta:

Tässä minä olen keskellä omaa rakasta keskiaikaani, Joséphine ajatteli itkiessään. Kuin köyhä maaorja, jonka on maksettava veronsa linnanherralle. Maaorja asetti neljä ropoa päälaelleen, kumartui ja antoi ne linnanherralle osoituksena alamaisuudestaan. - - Ihmisten keskinäiset suhteet eivät ole muuttuneet yhtään vaikka on keksitty mäntämoottori, sähkö, puhelin ja televisio. Minä olen ollut, olen edelleen ja olen aina sisareni nöyrä palvelija. Ja muiden!

Kiitos tämän lukukokemuksen, luen todennäköisesti muutkin Pancolin kirjat. Eläin taitaa löytyä jokaisen Pancolin kirjan nimestä. Joten luettavana ovat vielä oravat ja kilpikonnat.

Teos: Krokotiilin keltaiset silmät
Tekijä: Katherine Pancol
Suomentaja: Marja Luoma
Julkaisuvuosi: 2011 (pokkari 2012)
Kustantaja: Bazar