Charlotte McConaghy: Viimeinen muuttolintu

Äiti kehotti minua usein etsimään johtolankoja.
"Mitä varten?" kysyin ensimmäisellä kerralla.
"Elämää. Niitä on piilossa joka puolella."
Olen etsinyt johtolankoja siitä lähtien, ja ne ovat opastaneet minut tänne, alukseen, jossa pysyn lopun ikääni.

Olen lukenut Charlotte McConaghyn romaania Viimeinen muuttolintu nyt perusteellisesti ja turhankin pitkän kaavan kautta. Olen päässyt kirjassa reilusti yli puolen välin, mutta nyt on aika lopettaa lukeminen ja todeta tähän asti luetun riittävän minulle.

Aluksi olin Viimeisen muuttolinnun suhteen hyvinkin innokas lukija. Minäkertoja Franny Stone ei ole kompromissien tekijä. Hän näyttäytyy aluksi särmikkäänä ja omapäisenä. Myöhemmin hänen menneisyydestään paljastuu asioita, jotka selittävät osin hänen tilannettaan ja ehdottomuuttaan.

Tarinan maailmassa lajikato on jo pitkällä. Franny työntyy kalastusaluksen kyytiin omista syistään. Hän vastustaa vahvasti kalastusta, mutta uskoo pääsevänsä sen mukana seuraamaan lapintiirojen viimeistä muuttoa. Vaihtoehtoja ei tunnu olevan.

Tarinan nykyhetkestä palataan Frannyn lapsuuteen, nuoruuteen ja aiempiin vuosiin. Hänen traumaattiset kokemuksensa alkavat painaa minua niin paljon, että lukunautinto hävisi kokonaan. Se on harmi, koska teoksen kieli on kaunista. Myös teoksen aihe, luonnon tila ja ihmisen toimet sen suhteen, kiinnostaa minua. Teos liusuu aiheestaan huolimatta koko ajan minäkertojan traumoihin ja niiden jättämiin haavoihin. Ehkä ymmärsin teoksen aiheen väärin. Joudun luovuttamaan.  

Ote teoksesta:

Maailmoja on kaksi. Toinen koostuu vedestä, mullasta, kallioperästä ja kivennäisaineista. Sen ydintä, vaippaa ja kuorta ympäröi ilma, jota voi hengittää.
Toinen koostuu pelosta.
Olen asunut molemmissa ja tiedän, että ne tuntuvat petollisella tavalla toistensa kaltaisilta.

Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle.

Tekijä: Charlotte McConaghy
Teos: Viimeinen muuttolintu
Suomentaja: Sari Karhulahti
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: WSOY

Geir Gulliksen: Katso meitä nyt

 

Teoksen graafinen suunnittelu Mika Tuominen

Olof pyyhki kasvojaan, hän oli sotkenut kätensä aioliin ja hieroi sitä otsaansa, ja Hansin oli autettava siistiytymään lautasliinalla. Se näytti intiimiltä ja Hans piti siitä, hänestä oli mukava olla intiimi, hän oli mielellään intiimi kaikkien kanssa.

Innostuin Geir Gulliksenin romaanista Katso meitä nyt alkutietojen ja kannen perusteella. Itse lukeminen oli työläs urakka, koska ärsyynnyin päähenkilöön perusteellisesti. Näin jälkikäteen katsottuna melkein naurattaa. On hilpeää hermostua fiktiiviselle henkilölle. Se voi olla jopa puhdistavaa. Kirjan lopetus ja kansien sulkeminen, sillähän minä hänestä pääsen. Toisin on oikeassa elämässä.

Gulliksenin romaanin päähenkilö on PR-toimistossa työskentelevä keski-ikäinen mies. Hans Kaasajordet on naimisissa Ingunn Sanden kanssa. Aluksi kaikki vaikuttaa onnelliselta, vaivattomalta ja luonnolliselta. Pari viihtyy yhdessä. Sitten Hansin sisäinen väkkärä alkaa pyöriä.

Hansin pomo Olofkin pyörittää omia kuvioitaan. Tuntuu, että jokainen Hansin vaikutuspiirissä oleva ihminen alkaa käyttäytyä tavalla, joka aiheuttaa ainakin pyörteitä yksityiselämään. Osa saa aikaiseksi kunnon myräkän. Ote kirjasta:

Ja sitten Harriet halusi rakastella uudestaan, ja he rakastelivat uudestaan, se oli hankalaa ahtaassa autossa, ja Hans ajatteli istuimia, häntä pelotti että kangaspäällinen menisi sotkuun, hänen pitäisi pyyhkiä istuimet kostealla vielä tänä iltana, jotta ne ehtisivät kuivua seuraavaksi päiväksi, auto oli nimittäin päivisin Ingunnin käytössä ja hän näki sielunsa silmin kuinka Ingunn kumartuisi tutkimaan istuimessa olevia spermatahroja ja kysyisi mitä tämä on?

Ihmiselosta jää kaikenlaisia tahroja. Niitä Hans ihmettelee ja välillä pyyhkiikin pois, kunnes taas aiheuttaa uusia. Gulliksenin romaani tarjosi minulle kaksin käsin erään miehen sielunmaisemaa ja ihmissuhteiden vaikeutta. Kerronta on piinallisen yksityiskohtaista, mutta toiminnan motiivia ei tunnu löytyvän. Jokainen kohauttaa olkapäitään kysymykselle tekojen syystä. Sitten mennään taas. Parisuhde ei vaikuta kovin houkuttelevalta tämän teoksen perusteella. 

Arja blogissa Kulttuuri kukoistaa on minua rakentavampi Gulliksenin romaanin äärellä.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Katso meitä nyt
Tekijä: Geir Gulliksen
Suomentaja: Outi Menna
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Siltala

Lotta Nuotio: Yksi miljoonista

Kannen kuva kustantajan sivulta

Halusin lukea uutuuskirjan Yksi miljoonista, koska aihe kiinnostaa ja koskettaa minua. Kirjan kirjoittanut Lotta Nuotio on haastatellut Modia, joka ei esiinny kirjassa omalla nimellään.

Yksi miljoonista alkaa keskeltä erään syyrialaisen nuoren miehen arkea. Modi on maansa huonosta tilanteesta huolimatta tyytyväinen elämäänsä. Hän opiskelee kirurgiksi, hänen perheensä on riittävän varakas, hänellä on mahdollista elää mukavaa elämää. Kaikki tuo häviää todella nopeasti, kun tilanne ympärillä huononee ja Modi joutuu valtaapitävien silmien alle epäiltynä hallinnon vastustamisesta. Pian tarkkailu vaihtuu vankeuteen ja kuulusteluihin. Vankeudesta kotiin palaa hyvin toisenlainen Modi, joka ymmärtää, että hänen täytyy lähteä maasta pysyäkseen hengissä. Jo kansitekstit kertovat, että kirja kertoo Modin paosta Syyriasta.

Yksi miljoonista on surullinen kirja, joka kertoo yhden ihmisen ja hänen läheistensä kautta monien ihmisten vaikeasta tilanteesta. Samaan aikaan Yksi miljoonista on tarina selviämisestä ja sitkeydestä. Modin tarinan lisäksi lukija saa tietoa Syyrian nykytilanteesta ja historiasta. Ote kirjasta:

[Modin kertomana:] Ymmärsin aikuistuessani, että 50-60 -lukujen Syyriassa elettiin paljon demokraattisemmin ja vapaammin kuin meidän aikanamme. Me nuoret jotenkin luulemme tietävämme näistä ihanteista paremmin, mutta isäni ja äitini sukupolvi on Syyriassa elänyt paljon vapaammassa ilmapiirissä.

Yksi miljoonista on mahdollista lukea kuvauksena tapahtumista. Silloin lukeminen etenee vaivatta. Jos lukiessaan alkaa miettiä tarkemmin yksittäisten ihmisten tuskaa, lukeminen hidastuu ja vaikeutuu. Jo kirjan nimi, Yksi miljoonista, on ahdistava. Ei edes yksi miljoonasta, vaan yksi miljoonista. Uutiset ja sanomalehdet kertovat joka päivä, kuinka vaikeassa tilanteessa sodan keskellä olevat ihmiset ovat.

Kun Modi pääsee Turkkiin, kuolemanpelko hellittää osin. Kaikki se vieraus, jota hän kokee, on koskettavaa. Moni muu asia on taas lähinnä järkyttävää. Kun Modi pääsee YK:n pakolaisjärjestön Istanbulin toimistoon, jossa rekisteröidään pakolaisia, hän saa haastatteluajan vuoden päähän. Tilanne muuttuu vielä siitäkin huonommaksi. Kirjassa todetaan, että "lailliset reitit Eurooppaan olivat kiinni ja suljettuina ne pysyivät".

Kirjan luettuani kävin vielä lukemassa netistä ja UNICEFin sivuilta Syyrian ajankohtaisesta tilanteesta. Olen UNICEFin kuukausilahjoittaja. Jos haluat lahjoittaa UNICEFin kautta rahaa lasten auttamiseksi, tästä linkistä pääset heidän sivuilleen ja voit tehdä kertalahjoituksen.

Jos haluat tämän kirjan luettavakseksesi, voin lähettää sen sinulle. Ensimmäinen kommentoija saa kirjan postitse itselleen. Muista laittaa kommenttiin sähköpostisi. Kirja löysi uuden lukijansa toista kautta. Hyvä niin.

Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!

Teos: Yksi miljoonista - Modin pako Syyriasta
Tekijä: Lotta Nuotio
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Otava

Edit: Tekstiä muokattu 9.3.2016

Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät

Olen kerta kaikkiaan poikki. Tähdet, yksin ei pysty saamaan hyvää aikaan, ja minä olen niin yksin. Antakaa minulle rauhaa ja sisäistä voimaa ja antakaa vielä se jota salaa odotan. Oli hän pitkä tai pätkä, rikas tai köyhä, komea tai ruma, nuori tai vanha, sillä ei ole väliä. Antakaa minulle mies, joka rakastaisi minua ja jota minä rakastaisin.

Löysin Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät lähikaupan kierrätyskirjojen korista. Otin kirjan välittömästi lukuun. Kirjan kansi on riemunkirjava ja kuvaa aika hyvin sisältöä. Pokkarissa on melkein 700 sivua ja nautin miltei koko kirjan verran kiemuraisten ihmissuhteiden selvittelystä. Viimeiset sata sivua menivät mielestäni överiksi, mutta luin kirjan silti loppuun.

Pancolin romaanin keskiössä on reilusti aikuiset sisarukset Joséphine ja Iris. Molemmat naiset ovat tarinan aluksi naimisissa, mutta jo ensimmäisillä sivuilla ollaan aika epätoivoisissa tunnelmissa ja muutos on väistämätön. Epätoivo sanana ei kuvaa tätä kirjaa lainkaan, joten lukukokemus ei ole synkistävä. Krokotiilin keltaiset kyyneleet on pikemminkin aikuisen ihmisen lohtukirja, jonka luettuaan voi huomata olevansa pykälän uskaliaampi tekemään jotain elämässään toisin.

Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät on viihdyttävä lukukokemus. Parisuhteen väljähtyminen, omat elämäntoiveet yhdistettynä ikäkriisiin, vanhemman ja nuoruusikäisen ristiriidat ja yllättävä lojaalius ja monet muut aiheet yhdistyvät tässä kirjassa. Naurahtelin kirjan maailman eksotiikkaa, jossa puolisot ja rakastajat kamppailevat samalla työpaikalla aivan uskottavasti.

Krokotiilin keltaiset silmät sisältää, huolimatta sijoittumisestaan nykyaikaan, tietoa ja viittauksia keskiaikaan. Koska Joséphine tutkii keskiaikaa, tuo ajankohta elää erityisesti hänen elämässään ja havainnoissaan ympäröivästä maailmasta. Nautin paljon tästä puolesta romaanissa. Ote kirjasta:

Tässä minä olen keskellä omaa rakasta keskiaikaani, Joséphine ajatteli itkiessään. Kuin köyhä maaorja, jonka on maksettava veronsa linnanherralle. Maaorja asetti neljä ropoa päälaelleen, kumartui ja antoi ne linnanherralle osoituksena alamaisuudestaan. - - Ihmisten keskinäiset suhteet eivät ole muuttuneet yhtään vaikka on keksitty mäntämoottori, sähkö, puhelin ja televisio. Minä olen ollut, olen edelleen ja olen aina sisareni nöyrä palvelija. Ja muiden!

Kiitos tämän lukukokemuksen, luen todennäköisesti muutkin Pancolin kirjat. Eläin taitaa löytyä jokaisen Pancolin kirjan nimestä. Joten luettavana ovat vielä oravat ja kilpikonnat.

Teos: Krokotiilin keltaiset silmät
Tekijä: Katherine Pancol
Suomentaja: Marja Luoma
Julkaisuvuosi: 2011 (pokkari 2012)
Kustantaja: Bazar