Vuoden 2021 tärkeimmät luetut

Olen kirjoittanut blogiini vuonna 2021 45 postausta. Kun silmäilen tekstit läpi, kuusi lukukokemusta nousee ylitse muiden. Tässä ne ovat:

Helmikuussa luin Tommy Orangen Ei enää mitään. Taitava Orange on kirjoittanut teokseen upean rakenteen ja tekee vaikuttavia tyyliratkaisuja. Silti tarina on se, joka saa minut täysin antautumaan teoksen äärellä. Olen vaikuttunut ja pakahtumaisillani itkuun.

Teos: Ei enää mitään (There There)

Tekijä: Tommy Orange
Suomentaja: Jussi Korhonen
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Aula & Co

Itku ei lakkaa huhtikuussakaan. Ocean Vuongin Lyhyt maallinen loistomme on melkein liikaa minulle. Minäkertojan pitkä kirje lukutaidottomalle äidille on rakkaudentunnustus vailla vertaa. 

Teos: Lyhyt maallinen loistomme (On Earth We're Briefly Gorgeous)

Tekijä: Ocean Vuong
Suomentaja: Tero Valkonen
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: S&S

Huhtikuussa sain nauttia vuoden vahvimmasta kotimaisesta lukukokemuksesta eli Anneli Kannon Rottien pyhimyksestä. Kanto kurottaa ja yltää kauneuden pyhyyteen teoksessaan, joka kertoo Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalareista 1500-luvun Suomessa. Romaani on maailma pienoiskoossa: ihmisten toiveet, Jumala, arkinen aherrus ja elämän koko kulku alusta loppuun.

Teos: Rottien pyhimys
Tekijä: Anneli Kanto
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Gummerus

Kesäkuussa vaikutuin Veera Salmen säeromaanista Olin niinku aurinko paistais. Nuori Gabriel on kiinnostava päähenkilö, jonka elämä ei ole pelkkää sinnittelyä. Ihastus valaisee koko elämän ainakin hetkeksi. Salmi käyttää taitavasti säeromaanin muotoa ja rytmiä. Pääsin vielä loppuvuodesta iloitsemaan Salmen taituruudesta; käytimme lyhyttä katkelmaa teoksesta ilmaisutaidon ryhmän lukuteatteriesityksessä.  

Teos: Olin niinku aurinko paistais
Tekijä: Veera Salmi
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Otava

Syyskuussa lohduttauduin Ville Rannan Kuinka valloitin Ranskan -sarjakuvateoksen äärellä. Elämä kaikkineen on yhtä kompurointia ja täynnä epävarmuutta.

Teos: Kuinka valloitin Ranskan

Tekijä: Ville Ranta

Julkaisuvuosi: 2021

Kustantaja: WSOY

Susanna Clarken Piranesi yllätti minut marraskuussa. Lumoava mysteeri on todella vaikuttava lukukokemus. 

Teos: Piranesi
Tekijä: Susanna Clarke
Suomentaja: Helene Bützow
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: WSOY

Luettuja ja blogiin asti päätyneitä kirjoja muistellessani kurkistan myös äänikirjatilannettani. Työmatkani on niin pitkä, että ennätän kuunnella ziljoona tuntia äänikirjoja vuodessa. Tämän vuoden saldo on reilu 80 äänikirjaa. Bridgertonit, Niina Meron Romanssin sankari ja ties kuinka mones kierros Kaari Utrion teoksia on viihdyttänyt minua autoillessani. Tänään jatkan palapelin kokoamista kuunnellen samalla Kazuo Ishiguron Klara ja aurinko -romaanin loppuun. 

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille blogin lukijoille!

Susanna Clarke: Piranesi

Hän laski kylmän, luisevan, kuihtuneen kätensä käteni ympärille ja nykäisi minut tiukasti lähelleen. Hän tuoksui paperilta ja musteelta, hienostuneelta parfyymilta, jossa on orvokkia ja anista, ja niiden tuoksujen taustalla tuntui heikko mutta selvästi erottuva häivähdys jotain likaista, melkeinpä ulostemaista. "Joku etsii sinua", hän sanoi.

Susanna Clarken uutuusromaani koukutti minut täydellisesti. En voinut lukea romaania liian nopeasti, koska ajattelin, että minulta voi jäädä jotain olennaista huomaamatta. Mysteerin voi kokea vain kerran. Tai sitten täytyy unohtaa jotain, jolloin kokemus on jälleen uusi.

Piranesin minäkertoja kulkee ja asuu oudossa paikassa, jota hän nimittää Taloksi. Teoksen alussa hän menee Yhdeksänteen Aulaan katsomaan kolmen Nousuveden sulautumista, joka tapahtuu hyvin harvoin. Ensimmäiset sata sivua kuljen lukijana päähenkilön jäljessä ihastellen ja oudoksuen kaikkea outoa ympärillämme. Päähenkilö Piranesi on varovainen ja kohtelias. Hän tuntee Talon ja kunnioittaa Toista, ainoaa elävää ihmistä hänen itsensä lisäksi. Piranesin maailmassa ja todellisuudessa on ollut todisteiden mukaan viisitoista ihmistä, joista miltei kaikista jäljellä ovat vain jäännökset, joista hän huolehtii.

Piranesin todellisuus on rakentunut hänen havainnoistaan, joita hän kirjaa ylös. Hän pitää itseään tiedemiehenä, vaikka monet sanatkin ovat hänelle outoja ja vailla merkitystä. Maailmaa sellaisena, kun me se tunnemme, ei ole hänelle olemassa. Piranesi tapaa Toisen kaksi kertaa viikossa antaakseen tälle tietoja, joita Toinen tarvitsee.

Asiat ovat hyvin pysähtyneessä tilassa, kunnes alkaa tapahtua. Tapahtumista lähtee liikkeelle muutosten vyöry. Clarke tekee taikansa hyvin pienin elein, vaikka on kyse todella merkittävistä asioista. Kuka saa hallita toista? Mikä on tärkeintä elämässä? 

Clarken Piranesi ei ole lainkaan raskaslukuinen teos. Se on aivan omanlaisensa mysteeri, joka lumoaa ja ihmettyttää. Teoksen visuaalisuus on huikeaa. Haluan jäädä näihin kuviin veistoksista ja saleista niiden ympärillä.

"Olkoot Polkusi turvallisia", minä vastasin, "Lattiasi ehjiä ja täyttäköön Talo silmäsi kauneudella."

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Piranesi
Tekijä: Susanna Clarke
Suomentaja: Helene Bützow
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: WSOY