Anni Nupponen: Nainen ja kuningas

Ilta oli lämmin ja tunsin kuninkaan puutarhan tuoksut kuten niin monta kertaa ennenkin, mutta tiesin, ettei mikään muu ollut kuten ennen, en ainakaan minä itse. Tunsin, että jokin sellainen minussa, joka oli oli ollut herkkää, oli kuollut ainiaaksi silloin, kun seitsemäntoista miestä kuoli sankareiden jumalan tähden.

Kannen kuva ei houkuttele minua lainkaan kirjan pariin. Myös kirjan nimi on laimea.

Ahmaisin eilen Anni Nupposen romaanin Nainen ja kuningas, joka on ilmestynyt 2009 Vaskikirjojen julkaisemana. Ihastelin ääneen syksyn kirjamessuilla Nupposen Täydelliset sotilaat -romaania, jonka olin jo ostanut ja lukenut tuoreeltaan. Ihasteluni seurauksena minulle suositeltiin Nupposen esikoisromaania, joten tietenkin hankin sen luettavaksi.

Nupposen fantasiaromaanin minäkertoja on parantajanainen Eelis, joka lapsuudestaan asti ollut parannuksen saleissa äitinsä mukana. Hän saa vastuullisen tehtävänsä jo hyvin nuorena, ja parantajien yhteisö on hänen kotinsa. Romaanin maailma, päähenkilö Eelis, kerronta ja ehkä jopa henkilöiden puhetapa tuovat mieleen Waltarin Sinuhe egyptiläisen. Se ei ole huono asia, koska pidän klassikosta ja Nupposen romaani eroaa tuon toisen parantajan tarinasta monella tapaa.

Koska romaanin nimi, Nainen ja kuningas, viittaa vahvasti tarinan toiseen merkittävään henkilöön, katse kääntyy väistämättä myös kuninkaaseen. Hän on ylväs ja voimakas sekä monella lailla erilainen kuin Eelis. Eeliksen katse kuninkaan suuntaan on arvostava, ihaileva ja rakastava. Mutta Eelis on omalla laillaan hyvin ainutlaatuinen ja voimakas, joten myös hän saa ihailua osakseen. 

Nainen ja kuningas on kaunis ja ehjä tarina rakkaudesta ja sitoutumisesta. Romaanissa pohditaan elämän merkitystä ja yksittäisen ihmisen osuutta maailmassa ilman paatosta ja saarnaamista. Nautin erityisesti parantajien arjen kuvauksesta. Ihana lukukokemus!

Teos: Nainen ja kuningas
Tekijä: Anni Nupponen
Julkaisuvuosi: 2009
Kustantaja: Vaskikirjat

Vuonna 2022 yritän osallistua Helmet-lukuhaasteeseen yhdessä puolisoni kanssa. Aloitan yhteisen listamme täyttämisen kohdalla 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana. Eläisin mielelläni työskennellen parannuksen saleissa. 

Katri Alatalo: Älä riko pintaa ja lukuhaaste 19.11.2016

Ihme ja kumma! Sain tänään luettua kirjaa. Tein paljon muutakin, mutta niistä muista saatan sitten kertoa toisella kertaa.

Olen saanut luettavakseni Katri Alatalon novellikokoelman Älä riko pintaa muistaakseni kesällä. Olen lukenut harvakseltaan novellin yksi kerrallaan. Tänään luin kolme viimeistä.

Hieno kansikuva on Jarno Kantelisen tekemä. Kuva kustantajan sivuilta.

Älä riko pintaa jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa Kerron teille tarinan talvesta sisältää viisi novellia. Toinen osa, Siellä missä puut kasvavat joesta, on myös viiden novellin mittainen. Alatalon novellit ovat fantasiaa, maailmat ja niissä olevat olennot ovat outoja ja uusia minulle lukijana. Novellien tunnelma on usein pahaenteinen ja mystinen. Takakannessa puhutaankin kauhusävyisistä fantasianovelleista.

Alatalo kirjoittaa kaunista ja vivahteikasta kieltä. Hän luo vahvoja tunnelmia ja kuvaa luontoa omalaatuisen taitavasti. Tänään luin novellit Ei poikasi ole kuollut, Tee minulle syksy ja Talviyön tarina. Tee minulle syksy kertoo rakkaustarinan, jossa olennaisia asioita ovat ainakin rakastettujen ominaisluonteen erot ja heidän liittymisensä yhteisöön. Azi ja Neyna kuuluvat eri heimoihin, joten halu viettää elämä yhdessä ei ole heille yksinkertaista. Ote kirjasta:

"Hänellä on vaellusvietti."
"Mikä?"
"Halu kulkea etenpäin."
"Hän viihtyy täällä ja hän haluaa jäädä tänne."
"Hmh. He ovat muukalaisia."
"He ovat lihaa ja verta ja Valoa siinä missä kuka tahansa. Vaikka he näyttävätkin erilaisilta kuin me."
"Hmh."

Ja toinen katkelma samasta novellista:

Metsä oli hereillä ja otti Azin sisälleen kuin ystävän. Hän osasi reitin, ja polku asettui hänen eteensä kuin käskystä. Muurahaiset vilistivät pitkin puunrunkoa, ja sammal kasvoi Azin jalkojen alla. Hän saattoi nähdä sen siinä missä näki muurahasten kävelynkin. Hän näki kokonaisen maailman yhdessä puussa ja toisen maailman sen juurien alla.

Älä riko pintaa sisältää virkistävän outoja novelleja fantasian ystäville. Novellit kietoutuvat toisiinsa mm. samojen paikkojen kautta. Sinänsä nämä novellit voi lukea aivan yksittäisinä ja toisistaan irrallaan, kuten minä nyt päädyin lukemaan. Aion lukea jotkut teoksen novellit uudelleen ja käyttää niitä työssäni lukiossa.

Kiitos kustantajalle ja kirjailijalle arvostelukappaleesta.

Teos: Älä riko pintaa
Tekijä: Katri Alatalo
Kansi: Jarno Kantelinen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Vaskikirjat

Lukuhaasteessakin on ollut pitkästä aikaa lukupäivä. Tänään olen lukenut 66 sivua.