perjantai 6. maaliskuuta 2015

Anu Holopainen: Ihon alaiset

Ennen tätä kirjaa olin lukenut peräjälkeen useamman kirjan, jossa oltiin eletty menneessä ajassa ja hyvin kiinni omassa kehossa. Nyt Holopainen nykäisi minut vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen, jossa keho ja varsinkin iho sen päällä olivat vain työstettävää materiaalia omille tai toisten toiveille. En todellakaan nauttinut aluksi kirjasta Ihon alaiset, mutta se ei ole koko totuus.


Ihon alaiset on äskettäin julkaistu nuortenkirja, joka sijoittuu tarkemmin määrittelemättömään tulevaisuuden Suomeen, jossa on aivan hyväksyttävää ja tavallista muokata itseään erilaisin leikkauksin ja käsittelyin. Ote kirjasta:
"Käytävän toisella puolella istui kaksi ala-asteikäistä tyttöä, joilla oli moitteettomat meikit ja niin symmetriset ovaalikasvot, että ne olivat taatusti muokatut. Toisella oli pienehköt, mutta paljastavan korkeat ja pallomaiset rintaimplantit, hänet tunnisti pikkutytöksi lähinnä vain lapsellisesta äänestä."

Luomut, joita ei ole muokattu ja leikelty, ovat outoja. Luomut herättävät valtaväestössä kummastusta ja syrjintää. Ote kirjasta:
"- Mitä ne oikein teki? Kuvasiko ne minua?
- Joo, niillä on maailman typerin videoblogi, Luomubongarit. Ne etsii katukuvasta ihmisiä, joilla on meikkiä mutta ei muokkauksia, ja ilmeisesti on hirveän hauskaa "paljastaa" muokkaamattomia kaikelle kansalle."
Ihon alaiset kertoo neljän nuoren tarinan. Jara on luomu tahtomattaan. Maaseudulla kasvaneen pojan tie vie isoon kaupunkiin ja monenlaiset mahdollisuudet avautuvat komealle ja innokkaalle nuorukaiselle. Inka on luomu osin olosuhteiden pakosta, mutta myös osin omasta päätöksestään. Matias on taas luomu tietoisesti ja päättäväisesti. Joukon käsitellyin ja mysteerisin on PlastikPrincess, jonka elämää seurataan hänen bloginsa kautta. Teoksen yhteiskunnassa kuohuu, koska julkisin varoin tehtävän muokkauksen sallimisesta kaikille on tehty kansalaisaloite, johon on kerätty melkein miljoona nimeä.

Ihon alaiset -romaanin maailma on todella tyly. Itseään leikkauksin parantelevat (tai pahentelevat) niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin. Nuorista osa myy itseään, sitä upeaa keholuomustaan, mahdollistaakseen uudet muokkaukset ja korjailut. Työpaikan hakemisessa olennaista on ulkonäkö, ei pätevyys. Itse asiassa ulkonäkö on pätevyyttä, joka on ostettavissa rahalla. Oma ulkonäkö on loputtoman häpeilyn, säätämisen ja muuntelun kenttä. Muokattu ei ole koskaan valmis, aina löytyy jotain uutta ja muutettavaa. Itsetunto mitataan jokaisessa itseen kohdistuvassa katseessa. Olenko minä riittävän hyvä ja yksilöllinen? Enhän minä ole liian erilainen?

Aluksi lukemiseni oli tuskallista. Koin kirjan tarinan itselleni vieraaksi, mikä ei välttämättä nuortenkirjan ollessa kyseessä ole ollenkaan huono asia. Lukemisen edetessä jäin kiinni henkilöihin, erityisesti Inkan ja Jaran elämäntapahtumat ja valinnat kiinnostivat minua. Loppu oli ahdistava, kirja ei todellakaan ollut mikään hyvän mielen kirja. Ihon alaiset herätti minussa lukijana mielipiteitä ja ajatuksia, joten se oli onnistunut lukukokemus. Kirja sopii sisältönsä vuoksi juuri nuorille aikuisille, varhaisnuorille en lähtisi kirjaa tarjoilemaan.

Lukutoukan kulttuuriblogin Krista on myös lukenut kirjan, hän piti lukemastaan.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Ihon alaiset
Kirjailija: Anu Holopainen
Kannen kuva: Nina Stolt / Studio Onni
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2015

2 kommenttia:

  1. Tämä vaikuttaa kiinnostavalta jo kansikuvankin puolesta. Tykkäsin Ilmestyskirjan tädistä kovasti, joten odotan hiukan samaa tältäkin kirjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Mai! Sinulle tuttu kirjailija siis. Minulle aivan uusi tuttavuus. Huomasin, että pääasiassa kirjoitan blogiini kotimaisista naiskirjailijoista. Se vaikuttaa hyvältä linjalta tällä hetkellä, joten jatkan samaan malliin.

      Poista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!