Säeromaani, äänikirja, lukemisen ilo ja Dess Terentjevan Ihana

 

Kansikuva kustantajan sivuilta. Kannen on suunnitellut Riikka Turkulainen.

Dess Terentjevan Ihana on täynnä elämää ja tunnetta. Ihana Ihana!

Joskus kirjan matka luetuksi on yllättävän pitkä. Minun piti lukea Terentjevan teos tuoreeltaan, mutta sitten tuli kaikenlaista ja lukeminen jäi. Säeromaani lajina kuitenkin houkutteli niin, että ostin kirjan itselleni. En toki aloittanut kirjaa ostettuani sen. Eilen lähdin kävelylle Tampereen Pyynikille ja aloitin äänikirjan kuuntelun. Illalla vaihdoin äänkirjasta paperikirjaan ja hyppäsin monta askelta taaksepäin nauttiakseni. Nyt aamulla luin kirjan loppuun.

Äänikirjaan epäilevästi suhtautuvat pohtivat, onko kirjan kuuntelu lukemista. Monella heistä ei ole tottumusta kirjan kuunteluun. Joillekin kirjan kuunteleminen vaikuttaa olevan liian helppo ja vaivaton tapa lukea kirja. Oikeaan lukemiseen saatetaan liittää paperikirjan äärelle rauhoittuminen. Hurmoksellinen ahmiminen ei tunnu sopivan kuvaan.

Kuuntelen paljon äänikirjoja. Suurin syy siihen on pitkien työmatkojen vuoksi yksin autossa vietetyt tunnit. Olen sisäisesti malttamaton, joten kuuntelen äänikirjat nopeutettuina (1,2–1,5). Olen myös nopea lukija, joten luen paperikirjatkin melkoista vauhtia. Osaan lukea myös hitaasti ja tarkasti. Tietyt kirjat luen muistiinpanoja tehden, tällä hetkellä Haruki Murakamin Vieterilintukronikka etenee kynän ja paperin kanssa. Uskon saavani kirjan luettua kesän alussa.

Minulle kirjan lukemiseksi käy paperikirjan tai e-kirjan lukemisen lisäksi myös äänikirjan kuuntelu. Mielestäni nykyiset äänikirjapalvelut tuovat kirjallisuuden uudella lailla nuorten ulottuville ja lisäävät lukemisen tasa-arvoa. Ensimmäisenä koronakeväänä lukiomme sai monen muut oppilaitoksen lailla BookBeatilta lahjoituksena opiskelijoille tunnukset palveluun pariksi kuukaudeksi. Moni nuori kertoi minulle, että kuunteli sinä keväänä äänikirjoja yli pakollisten kurssivaatimusten.  

Terentjevan Ihanan äänikirjalukemisessa epäilin vain teoksen muotoa. Tulisiko äänikirjassa riittävän hyvin esiin säeromaanin vapaus ja vaihtelevuus? Lukija Elina Leeve tekee äänikirjassa upeaa työtä, Ihana on hieno äänikirjakokemus. 

Äänikirjat jäävät mieleeni paikkoina ja kuvina. Sapkowskin Noituri on mielessäni Tampereen Suomensaaressa, Teräksen Amiraali hiljaisessa Särkänniemessä matkalla Sara Hildénin taidemuseolle ja Woolfin Tunnit Joensuun ja Siilinjärven välillä. Ihana on Pyynikin maisemissa. 

Illalla aloin pohtia, miltä Ihana näyttää paperikirjana. Tekstin asettelu ja fonttiratkaisut ovat tärkeitä aina, mutta varsinkin säeromaanissa. Hienoltahan teos näyttää, joten Leeven luennalla on selkeä yhteys teoksen muotoon. 

Säeromaanit ovat nopealukuisia, miltei puolirunoja. Terentjevan Ihana todella hengittää ja houkuttelee lukemaan. Aion tarjota kirjaa jollekin lukemista kaipaavalle lukiolaiselle. Pohdin myös teoksen katkelman käyttämistä lukuteatteriesityksessä ensi lukuvuonna.

Ihanan kansi on houkutteleva ja kaunis. Oman paperikirjani välistä löytyi irtopaperilla teksti, jossa kannen suunnitellut Riikka Turkulainen kertoo työprosessistaan. Sama teksti kuvineen löytyy Kirjansuunnittelijoiden killan IG-tililtä.

Ihanan minäkertoja on yhdeksäsluokkainen Lilja, joka elää yhdessä isänsä kanssa. Takakansi kertoo, että Lilja on krooninen ihastuja. Virkeä ja nopeasti syttyvä Lilja on ihastunut ja nimennyt ihastuksensa Ihanaksi. Takakansi paljastaa paljon juonesta, joten onneksi luin sen vasta kirjan lukemisen jälkeen. Ihanan ja Liljan elämät kietoutuvat yhteen ja kaikenlaista selvitettävää riittää. Teos keskittyy viisaasti Liljan ajatuksiin ja kokemuksiin, joten Ihana säilyy kompaktina lukukokemuksena. Koko maailmaa ei tarvitse ahtaa yhteen tarinaan.

Ihana kertoo samalla paljon nuorten elämästä ja maailmankuvasta. Kuinka puhua omastaan tunkeutumatta toisten elämään ja valintoihin? Ote kirjasta:

Jos et koskaan ole lukenut säeromaania, kustantajan sivuilta löytyy lukunäyte teoksesta.

Viaton kirjapostaus paisui lomapäivän kunniaksi äänikirjapohdinnaksi, lukuprosessin kuvaukseksi ja säeromaanin ylistykseksi. Blogissani on ollut pitkään hiljaista, joten on hienoa vaihteeksi kirjoittaa ja julkaista kirjoittamansa.

Helmet-lukuhaaste 2022: 31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää.

(Teen Helmet-lukuhaastetta yhdessä puolisoni kanssa. Yritän vähentää kaikkea suorittamista, joten uskon selviäväni helpolla näin. Himolukijan kanssa jaettu lukuhaaste on vaivaton.)

Teos: Ihana
Tekijä: Dess Terentjeva
Kannen suunnittelija: Riikka Turkulainen
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: WSOY

Äänikirjan kuuntelin BookBeatin palvelusta.
Äänikirjan lukija: Elena Leeve
Äänikirja julkaistu: 1.10.2021
Äänikirjan kesto: 1h 45 min

Edit 18.4.2022: Korjasin kahden virkkeen sanavalintoja selkeyttääkseni sanomaani.

Anniina Mikama: Myrrys

Päätin lopettaa kirjavuoteni 2021 kolmeen nuortenromaaniin. Yhden ostin ja kaksi hain kirjastosta. Tällä viikolla ennätin jo kirjoittaa Sini Helmisen Hurmeesta, Marja-Leena Tiaisen Hotelli Desperadosta ja nyt sitten on vuorossa kolmikon viimeinen teos, Mikaman Myrrys. Ovatpa teokset keskenään erilaisia, vaikka kaikki kolme on julkaistu samana vuonna. Loistavaa! Lukijoilla on mahdollista valita mieleisensä luettava.

Hirven sorkat tömistivät maata, ja samassa rytmissä tömistivät metsästäjät, ja heidän jalkojensa ääni kaikui Niilon korvissa kuin heillä olisi ollut yksi, yhteinen sydän, josta heidän elämänsä kumpusi. - - Tieto siitä eli jokaisen elävän olennon sisällä, ja se kiinnitti heidät kaikki maahan ja veteen, josta he olivat syntyneet ja eläneet ja johon he kuoltuaan jälleen palaisivat.

Aloitin Anniina Mikaman nuortenromaanin tänään ja luin se samoin tein. Olipa se hieno lukuahmaisu. Myrrys on kustantajan mukaan tarkoitettu noin 12-vuotiaille ja sitä vanhemmille lukijoille. Minun on tämän kirjan kohdalla todella vaikea ajatella suositusikää, koska kirjan maailma vertautuu mielessäni mm. Paula Havasteen teoksiin. Olen kirjoittanut Havasteen Tuulen vihat -romaanin olevan "täynnä ihmisen ja luonnon rinnakkaiseloa. Kansanuskomukset ja mystiikka ovat teoksen vankka runko." Saman voisin sanoa myös Mikaman romaanista. Mielestäni Mikaman kirja on myös viihdyttävä aikuisten romaani.

Minulle Myrrys oli hieno seikkailu. Neljätoistavuotias Niilo on orpo, joka on Kivihalmeen talossa hyvin alistetussa asemassa. Isäntä ja emäntä ylenkatsovat ja jopa vihaavat poikaa, joka yrittää olla mahdollisimman huomaamaton. Yllättävä onnettomuus käynnistää tapahtumien sarjan, ja Niilon tilanne muuttuu ratkaisevasti. Poika saa uuden alun uudessa ympäristössä. 

Teoksen tapahtumat sijoittuvat vanhaan aikaan, jolloin puukko ja tulukset olivat puhelinta mahtavampia. Niilo on oikein neuvokas nuori, kunhan saa riittävästi ruokaa, unta ja inhimillistä kohtelua. Teoksen nimi, myrrys, tarkoittaa tietäjää. Tietäjä onkin avain Niilon kukoistukseen ja myös osaltaan vaikuttaa tapahtumien vyöryyn. Melkoinen eläjä Niilon seuraksi löytyykin, kuten ote teoksesta kuvaa:

Vähän kerrallaan hän karisti itsestään metsänpedon aivan kuten oli pudottanut nahkansa, ja ihmisen luonto sai hänessä vallan. Hänen tummanpuhuva olemuksensa muuttui, kasvojen piirteet pehmenivät ja hän muisti taas, millaista oli käydä kahdella jalalla.

Minä olisin rakastanut Mikaman teosta nuorena lukijana. Toivottavasti vielä nyt löytyy riittävästi nuoria lukijoita, joita melkein 400 sivua fantasiaseikkailua innostaa.

Metsä tulee, kun sitä kutsutaan.

Teos: Myrrys
Tekijä: Anniina Mikama
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: WSOY

Laura Suomela: Minä vastaan marraskuu

– Miks mun elämä on aina tällasta vitun vinksin vonksin -sekoilua? ulvon ja lysähdän rappukäytävän seinää vasten.
– Toi on vahinko, voi käydä kenelle tahansa, Sanni lohduttaa, mutta tiedän, että hänkin on sisäisesti aivan kypsä ja samaa mieltä siitä, että sählään aina ja kaikkialla.
Käsilaukku unohtuu sovituskoppiin, lähetän törkyviestin mummille (koska ennakoiva tekstinsyöttö), kassalla lompakon väliin eksynyt tamponi vierii liukuhihnaa pitkin kassatyöntekijän syliin, kuljen ympäri kaupunkia farkkujen vetoketju levällään ja ihmettelen, miksi kaikki hymyilevät jotenkin jännästi. Lista on loputon.

Pääsin lukemaan aivan tuoreeltaan uuden nuortenkirjan ja innostuin kovasti! Laura Suomelan Minä vastaan marraskuu kertoo 17-vuotiaasta Emmistä, joka muuttaa Tampereelle opiskelemaan ollakseen lähellä poikakaveriaan. Emmi opiskelee lähihoitajaksi ja on tällä hetkellä harjoittelemassa päiväkodissa. Marraskuu on alkamassa, mikä jännittää Emmiä, koska yleensä pimeä aika on hänelle hankalaa aikaa. Erityisen vaikeaksi tilanteen tekee yllättävä ero poikaystävästä. Emmi päättää kuitenkin kampittaa marraskuun.

En ole pitkään aikaan lukenut realistista nuortenromaania. Suomelan romaanissa on 31 lukua ja 184 sivua. Mielestäni kirja sopii vähän lukevalle nuorelle, joka opiskelee toisella asteella. Emmi ei ole virheetön, alun ote kirjasta todistaa sen. Hänellä on lämmin sydän, mikä näkyy yksityiselämässä ja opiskelussa. Nautin päiväkotikuvauksesta ja Emmin heittäytymisestä opiskeluissaan.

Eräs teema Suomelan teoksessa on yksinäisyyden kokemus. Muutto uudelle paikkakunnalle ja yksin asuminen voi olla vaikeaa, vaikka se onkin ihanaa ja unelmien täyttymys. Emmin vanhemmat miettivät omilla tahoillaan myös uuden alun mahdollisuutta, mikä vaikuttaa Emmiin ja hänen sisareensa Sanniin.

Tutustuin kirjailija Laura Suomelan tuotantoon. WSOY on julkaissut hänen lastenkirjojaan, mutta Karistolta löytyy nyt ilmestyneen teoksen lisäksi muitakin hänen kirjoittamiaan nuortenkirjoja. Ainakin esittelytekstin perusteella Ilmatilaloukkaus on kirjoitettu hyvin samankaltaiselle lukijakunnalle kuin nyt ilmestynyt Minä vastaan marraskuu. Toivottavasti ammattikouluilla on rahaa kirjahankintoihin ja mahdollisuuksia tarjota lukumahdollisuuksia opiskeluun liittyen.

Minä vastaan marraskuu on lempeä, hauska ja viihdyttävä. Toivon, että lukijat löytävät teoksen nuoresta lähihoitajaopiskelijasta. Teos sopii loistavasti peruskoulun päättäneelle nuorelle vaikka joululahjaksi. Kirjan voi toki antaa lahjaksi vanhempi, sukulainen tai kummi ilman jouluakin. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Minä vastaan marraskuu
Tekijä: Laura Suomela
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Karisto

Mila Teräs: Amiraali

Vielä tulee sellainenkin päivä, jolloin mä en tarvitse yhtä paljon rohkeutta ja voimaa kuin tänään liikkuakseni kadulla jossakin passien, lippujen ja tunnusten välissä, niiden tavoittamattomissa. 

Jonakin päivänä ei enää tarvita syitä eikä selityksiä. Sinä päivänä omana itsenäni oleminen ei ole minulle mikään erityinen uroteko.

Olen lukenut Mila Teräksen uutuusteoksen Amiraali nyt huolella, itse asiassa kahteen kertaan. Aloitin kuuntelemalla teoksen alkuosan. Kävelin teosta kuunnellessani Tampereella, joten paikannan Amiraalin nyt Särkänniemen ympäristöön, Sara Hildénin taidemuseoon ja syksyn keltaisiin lehtiin. Jossain vaiheessa tartuin paperikirjaan ja luin teoksen alusta loppuun. Sitten päädyin kuuntelemaan vielä lopun uudelleen äänikirjana.

En löytänyt teoksesta kannen suunnittelijaa. Pidin kannesta jo ensisilmäyksellä, mutta vielä enemmän teoksen luettuani.

Amiraali kertoo nuoresta Niilosta, joka asuu isovanhempiensa kanssa. Hänen vanhempansa eivät ole Niilon elämässä mukana, mutta isovanhemmat ovat asettuneet vanhemmiksi hyvin tai erinomaisesti. Niilo on mielestäni ihana, hän kirjoittaa järjestääkseen asioita ja näkee kauneuden ympärillään.

Teräksen teos kertoo nuoren kasvusta. Niilo pohtii itsekseen ja kavereidensa kanssa itseään ja tekee kokeiluja. Osa uusista jutuista johtaa seuraaviin uusiin asioihin ja kokeiluihin. Hyvä niin! Kynsilakka, meikki ja uudet vaatteet ovat mahdollisia ja kokeilemisen arvoisia. Ote kirjasta:

Nainen mussa on kasvanut, ottanut tilaa. Siinä on jotain ylitsevuotavaa, kirkasta, röyhkeää, vaikeasti kontrolloitavaa. Naamioituminen ja pukeutuminen pelkästään mieheksi tuntuu joka päivä yhä vaivalloisemmalta.

Ja kun mä annan naiseuteni loistaa, myös miehuuteni nostaa päätään. Niin kuin kaksi kuvaa olisi tallentunut päällekkäin: mun feminiinisyyteni ei vähennä maskuliinisuuttani.

Amiraali on hyväksyvän lempeä ja vapauttava lukukokemus.

Niilon ystävän Hermannin kautta teokseen tulee tummempia sävyjä. Hermannin elämä on teoksen alkupuolella aika lailla kodin hämärässä. Hermannin uupumus ja haluttomuus muodostavat vastaparin Niilon värikkyydelle, sinnikkyydelle ja uteliaisuudelle. Olen iloinen, että Hermannilla on Niilo ystävänään. Nahistuneiden teepussien ja ohuiksi hiutuneiden lakanoiden keskelle löytyvä kesän levoton tuoksu on ihan parasta!

Amiraali kertoo, että elämää voi elää monella lailla. Ihmiset saavat nauttia itsestään ja toisistaan. He saavat yrittää, kompastua, nousta ylös ja muuttaa suuntaa. Niilon elämässä ja pään sisäisessä todellisuudessa tapahtuu paljon teoksen aikana. Teräksen romaani on rohkaiseva ja antaa lukijalleen perhosen keveät siivet. Teos sopii hyvin yläkoululaiselle ja sitä vanhemmalle lukijalle. Romaanissa on 172 sivua, se ei ole mahdoton luettava vähemmän harjoitelleelle lukijallekaan. Kokenut lukija puolestaan ilahtuu tekstin monista sävyistä.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Amiraali
Tekijä: Mila Teräs
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Otava

Karen M. McManus: Yksi meistä on seuraava

Joskus joku luettava kirja jää ihmeelliselle hitaalle lukupolulle, vaikka kirjassa ei ole mitään vikaa. Näin kävi minulla Karen M. McManuksen nuortenromaanin Yksi meistä on seuraava kanssa. Äsken sain loppuun trillerin, joka on vetävä, vaikka en sitä heti ymmärtänytkään.

Yksi meistä on seuraava on jatkoa Yksi meistä valehtelee -romaanille. Tapahtumapaikkana on Bayview, pikkukaupunki Kaliforniassa. Teoksessa kertojina vuorottelevat Maeve, Phoebe ja Knox. Paikallista lukiota käyvät nuoret toipuvat aiemmista järkyttävistä tapahtumista. Maeven henkilökohtaisena murheena on vakava sairaus, jonka uusiutumista hän pelkää. Phoeben isä on kuollut, ja koko perhe on surun murtama. Knox uskoo olevansa tyttöjen silmissä näkymätön.

Nuorten parissa pyörähtää käyntiin tuntemattomana pysyvän henkilön pyörittämä julma peli, jossa nuoria vuorollaan haastetaan ottamaan joko totuus tai tehtävä. Jos valitsee tehtävän, joutuu suorittamaan sen todistetusti toisten seuratessa tai ainakin dokumentoimaan sen esim. videoimalla. Jos taas valitsee totuuden, kaikki peliä seuraavat saavat tietää yhden asian kyseisestä henkilöstä. Nämä viestinä kaikille jaettavat totuudet eivät tietenkään ole mukavia, vaan aihettavat häpeää itse henkilölle ja epäsopua ystävysten välillä.

Yksi meistä on seuraava on jännittävä tarina, jossa ratkotaan mysteeriä. Kuka pyörittää julmaa peliä? Mikä on hänen motiivinsa? Samalla kerrotaan teoksen päähenkilöiden elämästä, heidän ihastuksistaan, ystävyyssuhteistaan ja perheiden selviämisestä muuttuvissa tilanteissa.

Teos sopii oikein hyvin nuorelle, joka kaipaa itselleen koukuttavaa luettavaa. Teoksen käänteet pitävät lukijan varuillaan yllättävään loppuun saakka. Teoksessa on myös paljon inhimillisyyttä ja aitoa välittämistä. 

Sain teoksen arvostelukappaleena kustantajalta. Kiitos!

Kirjapöllön huhuiluja -blogissa kirja on myös luettu. Heidi P. on aloittanut ensimmäisestä teoksesta, mikä on viisasta, jopa suositeltavaa.

Teos: Yksi meistä on seuraava (One of Us Is Next)

Tekijä: Karen M. McManus

Suomentaja: Inka Parpola

Julkaisuvuosi: 2020

Julkaiija: WSOY

Jenni Hendriks ja Ted Caplan: Tosi raskas reissu

Jenni Hendriksin ja Ted Caplanin nuortenromaanin Tosi raskas reissu kansi vaikuttaa minuun piristävästi ja innostavasti. Kansi on vahvan pinkki, kannen kuva on viehättävän selkeä ja vihjailematon. Romaanikin on kannen mukaisesti reipas, selkeä ja suora.

Tarinan päähenkilö on koulussa menestyvä Veronica Clarke. Hän seurustelee komean ja suositun Kevin Decuziacin kanssa. Veronicalla on ystäviä ja rakastava perhe, mutta yhtäkkiä hän on älyttömässä pakkoraossa, josta on vain yksi keino pois. Hän on raskaana ja ei halua pitää lasta. Hänen on matkustettava salaa kauas aborttiklinikalle.

Tosi raskas reissu ei saarnaa. Se on sekä viisas tarina ystävyydestä ja oman äänen löytymisestä että hauska seikkailutarina. Veronicalla on sydän paikallaan.

Tosi raskas reissu on hyvin elokuvallinen. Uskon romaanin kääntyvän elokuvaksi piakkoin. Romaanissa tapahtuu miltei koko ajan, osa tapahtumista on uskottavia ja osa hurjuudessaan ainakin minulle ennalta-arvaamattomia. Nopeat käänteet tuovat tarinaan viihdyttävyyttä. Romaani on nopealukuinen.

Antaisin Hendriksin ja Caplanin nuortenromaanin yläkoululaiselle, jota aihe kiinnostaa. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Tosi raskas reissu
Tekijät: Jenni Hendriks ja Ted Caplan
Suomentaja: Inka Parpola
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: WSOY

Siiri Enoranta: Kesämyrsky

Sydneyn tummanruskea tukka oli suittu taakse, kauluspaita oli kalleinta merkkiä, kuonan sähköisen hajun ja kuivan katupölyn seassa oli aavistus partaveden tuoksua. Sydney hymyili."Mä tiesin, ettet sä ole mikään helppo pala pureskeltavaksi", hän sanoi, ja Penelope ajatteli pureskele mut, ja pakotti itsensä sanomaan:"Sulla ei ole mitään mahdollisuuksia." Sydney nauroi.

Siiri Enorannan Kesämyrsky on minulle häkellyttävä lukukokemus. Teoksen kansikuva ja koko kansi on järisyttävän upea. Sisältökin on kaunista, mutta samalla erikoista ja vaikeasti määriteltävää.

Kesämyrsky kertoo nuorista ja heidän kesästään. Teoksen päähenkilö on 13-vuotias Andrew. Hän ihailee Josephia, joka on Nokisiipien johtaja. Josephin sisar Penelope elää kriisin keskellä ja tarvitsee apua. Josephin ja Penelopen vanhemmat hakevat avuksi Andrew'n isän, joka on arvostettu psykiatri. Isä muuttaa Royn perheeseen auttamaan perheen tytärtä ja Andrew muuttaa mukana.

Andrew ei ymmärtänyt, miten kenelläkään saattoi koskaan olla tylsää tässä maailmassa, missä kaikki oli yllätystä - kaikki! Hän katsoi ylöspäin, aurinko tuikki sokaisevina kultakimppuina vaahteranlehtien välistä, ja rastaat sirpittivät toisilleen salakielellään puun oksilla.

Kesämyrsky on fantasiakirja. Teoksen maailma on teknisesti edistynyt kaupunkiympäristö. Taivaalla lentää liitokoneita, ilmalaivoja, riksalennokkeja ja lentureita. Lentämiseen tarvitaan ihmeellistä indigoa, josta valmistetaan polttoainekapseleita. Lentämisestä syntyy kuonaa, joka on käytettyä indigoa. Siniharmaa kuona kuorruttaa kaupungin pinnat.

Kesämyrskyn kieli pakahduttaa minut onnesta. Kirjoitan muistiin lukemiseni aluksi, että Enorannan sanat ovat värjättyä tomusokeria. Kaksi otetta kirjasta:

Kaikille tuli lahjoittaa Joseph Rayn näkemisen ilo. - - , mutta Andrew'sta tuntui ettei hän niinkään kuullut musiikkia, jota Josh soitti, vaan musiikin joka Josh oli. Pyökissä Josh oli koskettanut häntä pasuunoilla ja rummuilla, mutta Joshissa asui myös metsänkeijujen triangeli. Andrew tunsi sen alhaalla vatsanpohjassaan, silmäluomiensa takana.

💚

Penelope nyökkäsi taas, ja oli kuin Sydney olisi kytkenyt silmiensä yövalot päälle, päästänyt itsensä vapaaksi, jotakin - hänen katseensa lävisti - - 

Lumoudun teoksen tunnelmasta ja siinä käytetyistä sanoista ja ilmauksista, mutta samalla mietin teoksen henkilöitä, heidän ikäänsä, tapahtumia, syitä ja seurauksia ja jään hämmennyksen tilaan. Teoksen maailma muistuttaa minua Jessica Schiefauerin romaanin Pojat maagisesta maailmasta. Toisaalta luen tekstissä myös Enorannan omaa tyyliä, johon sain perehtyä teoksessa Surunhauras, lasinterävä. Silti minun on vaikea lukijana ajatella teoksen henkilöitä kerrotun ikäisenä. Minulle he tekstissä näyttäytyvät huomattavasti vanhempina. Ehkä se on fantasiaa, en tiedä.

Värjätty tomusokeri alkaa tuntua aina vain paremmalta määrittelyltä. Kustantaja suosittelee teosta 15-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Teos ei todellakaan ole tuota nuoremmille. Minulle Kesämyrsky kertoo halun heräämisestä ja sisäisten yllykkeiden ohjaamisen vaikeudesta. Himo, kateus ja pelko huljuavat teoksen nuorten välillä. Joukkoon pääseminen on vaikeaa ja oma paikka ryhmässä lunastetaan jokaisessa tapaamisessa. Nuorten elämässä on paljon julmuutta. Takakannessa mainittu murha ei tuntunut erityisen merkittävältä, koska jäin seuraamaan täysin nuorten kuohuntaa ja kimallusta. En ole koskaan lukenut tällaista kirjaa!

Opeta mut painimaan, Andrew ajatteli, opeta mut lukemaan runoja.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Kesämyrsky
Tekijä: Siiri Enoranta
Kansi: Riikka Turkulainen
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: WSOY

Elina Kilkku: Ihana tyttö

Jokainen sana tuntui vievän pahaa kauemmas.

Elina Kilkun nuortenromaani Ihana tyttö kertoo 15-vuotiaan Reetan elämästä ja hänen palavasta teatteri-innostuksestaan. Teos kertoo myös nuoreen kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja sen paljastumisen kuohuista. Teos sopii erityisen hyvin nuorille, nuorten vanhemmille ja nuorten kanssa työskenteleville. Reetan altistuminen hyväksikäytölle ahdistaa ja suututtaa minua lukijana, mutta Ihana tyttö on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Yhdistän Elina Kilkun ainakin kahteen tekstiin. Kilkku on sovittanut näytelmäksi Nadja Sumasen Rambon ja kirjoittanut romaanin Täydellinen näytelmä. Rambo on minulle rakas ja merkityksellinen sekä romaanina että kotiteatterini Vivateksen aikanaan esittämänä näytelmänä. Teatterin maailmaan sijoittuva romaani Täydellinen näytelmä on keveän kirpeä. Tiedän siis odottaa hyvää, kun käsissäni on Kilkun romaani.

Pääsy lukiomusikaaliin on Reetan toiveiden täyttymys. Ystävien puute, ulkopuolisuuden kokemus, etäisyys omiin vanhempiin ja sisäinen epävarmuus jäytävät Reettaa. Nuoren minäkertojan kautta lukija pääsee kokemaan tarinan aikana tapahtuvan Reetan sisäisen ja ulkoisen muutoksen.

Mä olisin vihdoinkin Ikaros, joka polttaisi siipensä auringossa! Vaikka mua sattuisikin, tekisin sen sata kertaa mieluummin kuin tyytyisin katsomaan maan kamaralta, miten muut lensivät.

Reetta näkee itsensä koulukuvassa epäkiinnostavana, kokemattomana ja kaikin puolin neitsyenä. Hän on niin nössö, että seuraa hymyillen vierestä mitä tahansa hirveyksiä, koska ei uskalla avata suutaan. Reetan elämä jakautuu voimakkaasti kahtia: on koulu ja koti, joissa asiat ovat huonosti ja joissa Reetta jää näkymättömäksi ja sitten on näyttämö ja kaikki siihen liittyvä, jossa asiat ovat hyvin ja jossa Reetta nähdään.

Ohjaaja Jarmosta tulee Reetan elämässä merkityksellinen ihminen. Hän onnistuu raivaamaan heille kahdelle oman yksityisen alueen, joka mahdollistaa Reetan kaltoinkohtelun. Rajaamalla muut pois hyväksikäyttäjä luo uuden todellisuuden, jossa kielletty onkin mahdollista ja kieltäytyminen ehdotetusta mahdotonta.

Elina Kilkku vie Ihanassa tytössä lukijan läpi Reetan kokemuksien. Teatterista ja elämän mahdollisuuksista huumaantuneen nuoren valinnat ja tapahtumiin liittyvän vaikenemisen ymmärtää, hetken Ikaroksen silmissä on vain auringon kirkkaus. Romaani tarjoaa ongelman lisäksi myös ainakin yhden vastauksen. Sinänsä jo tämä romaani voi olla pelastusrengas nuorelle, joka ei vielä uskalla puhua kokemastaan.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Ihana tyttö
Tekijä: Elina Kilkku
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Bazar

Marja-Leena Tiainen: Rakas Natasha

Kansikuva kustantajan sivuilta.

Tuotteliaan Marja-Leena Tiaisen nuortenkirja Rakas Natasha on täsmäluettavaa peruskoulun päättäneelle nuorelle. Kirjan päähenkilö Joel on juuri valmistunut vartijaksi ja moni asia elämässä on hyvin. Hän on hakeutunut töihin vartiointiliikkeeseen ja tekee työnsä huolellisesti. Suhde biologiseen isään kaihertaa, mutta Joel on luonteeltaan joustava ja avoin, joten mahdollisuudet suhteen kohentumiseen ovat olemassa. Muutama vuosi sitten Joel oli joutunut vasten tahtoaan muuttamaan äitinsä ja isäpuolensa kanssa Helsingistä pikkukaupunkiin. Nyt asiat ovat hyvin, mutta siihen on tulossa muutos.

Teoksen takakansi lupailee rakkautta, rikosta ja petosta. Näitä kaikkia Rakas Natasha tarjoaa lukijalle. Tiaisen teksti on tässä teoksessa hyvin realistista ja konkreettista. Pian lukemisen aloitettuani jouduin tarkistamaan, onko kyse selkokirjasta. Ei ole, teos on kaikille tarkoitettu nuortenromaani. Tekstin selkeys avaa teoksen luettavaksi todellakin kaikille, myös vähemmän kokeneille lukijoille. Ajattelin laittaa kirjan luettavaksi lähipiirin nuorille ja sitten viedä sen luettavaksi luokkaan opiskelijoille.

Olen lukevinani itäistä vaikutusta joissain Tiaisen sanavalinnoissa. Esimerkkinä siitä kahvinkeittimen ääntely, otteessa Joel juttelee biologisen isänsä, Turkan, kanssa:

- Oletko sä niitä kavereita, jotka syö purkkikaupalla rahkaa ja jättää kananmunan keltuaisen syömättä?
- Mä kyllä syön kananmunan kokonaan, Joel sanoi.
Turkka naurahti. Kahvinkeitin ruplatti. Turkka imi röökiään. Samassa hänen puhelimensa soi. Turkan kasvoille levisi ärtymys, kun hän vilkaisi näyttöä.

Rakas Natasha on hyvää ja riittävän helppoa luettavaa nuorelle, jota kirjat kiinnostavat edes vähän. Uskon kirjan olevan kiinnostava sekä pojille että tytöille. Tempauduin Joelin maailmaan heti teoksen alkusivuilta ja pysyin vaivatta mukana loppuun asti. Pidän kirjassa erityisesti siitä, että Joelia kuvataan työssään ja myös kerrotaan Joelin töihin liittyvistä eettisistä pohdinnoista.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Rakas Natasha
Tekijä: Marja-Leena Tiainen
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: Myllylahti

Jyri Paretskoi: K15 - Salaisuuksia

Sä oot ihan ehdottomasti kumma. Kuuma! Tai siis sulla on kuuma! Mä olen kuuma, sä olet kuuma. Me ollaan kaikki kuumia, kun oikein silmiin katsotaan. Ja sä olet vähän niin kuin kuuma peruna.

Luin kesällä K15-sarjan ensimmäisen kirjan. Nyt on julkaistu sarjan toinen osa, K15 - Salaisuuksia. Roni, Niko ja Sara ovat edelleen kavereita. Salaisuuksia-teoksen päähenkilö on mielestäni Niko, jonka pään sisälle lukija pääsee yläkoululaisille suunnatussa nuortenromaanissa.

Silmäilin kantta ennen lukemisen aloittamista ja ennakoin kirjan jatkavan rohkealla linjalla. Itse asiassa kirjan sisältö on kannen tekstivihjeitä leppoisampi. Jos suorat puheet seksiin liittyen eivät innosta, lukija voi hypätä ykköskirjan yli suoraan tähän jatko-osaan. Teokset toimivat itsenäisestikin, joten tämän kirjan voi ostaa lahjaksi, vaikka ensimmäinen osa olisi vielä lukematta.

K15 - Salaisuuksia kannattaa lukea, jos on ihastunut tai epäilee joku päivä ihastuvansa. Kirja antaa vertaistukea ja käytännön vinkkejä ihastuksen ja rakkauden myllerryksiin. Tunteet ovat pinnassa kirjassa yleisemminkin, Ronin elämän kiemurat eivät ole vielä oienneet.

Paretskoin uusin kirja sopii loistavasti lukijalle, joka haluaa treenata lukutaitoaan. Kun on lukenut K15 - Salaisuuksia, on lukenut miltei sadan sivun nuortenromaanin. Kahdeksan lukua pitää sisällään paljon tapahtumia ja toilailuja. Viihdyttävä kirja sopii joululahjaksi nuorelle, joka on säästellyt itseään kirjojen ja lukemisen suhteen.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: K15 - Salaisuuksia
Tekijä: Jyri Paretskoi
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Otava

Lukuhaasteen päivitys ja nuoruutta kirjoissa

Tähän mennessä olen lukenut marraskuussa seitsemän kirjaa ja vähän päälle. Lukuhaasteessa olen lukenut seuraavat kirjat:

• Tapani Heinosen Ja satakieli lauloi Fellamanin pellolla
• Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta
• Johanna Valkaman Kaukosaarten Aino (uudelleen)
• Anne Muhosen Kesä jona opin soittamaan ukulelea (tästä teen erillisen postauksen)
• Jessica Schiefauerin Pojat
• Kirsikka Saaren Hölmö nuori sydän

Lisäksi olen lukenut osan Sirin Hustvedtin Elää, ajatella, katsoa -esseekokoelmasta. Tähän aamuun mennessä olen lukenut sivuja marraskuun lukuhaasteen aikana 1614.

Kariston sivuilta löytyy pokkarin kansi, jossa on kuva elokuvasta Girls lost.

Ensin Jessica Schiefauerin Pojat-romaaniin, joka ylitti odotukseni. Otin romaanin luettavaksi käydessäni seiskojen kanssa kirjastossa ja aloitinkin kirjan lukemisen samaan aikaan oppilaiden aloitellessa omia kirjojaan. Pojat kertoo kolmen ystävän mystisen tarinan lumoavasti. Kim, Momo ja Bella ovat nuoria naisia, joita katsellaan, kommentoidaan, kuolataan ja käpälöidään koulussa. Ystävykset saavat olla rauhassa keskenään, mutta koulu ja kadut ovat uhkaavia ja turvattomia.

Ihmeellinen kasvi muuttaa tytöt ja heidän koko elämänsä muuttuu. Joistakin asioista tulee mahdollisia, mutta uusi tilanne mullistaa myös heidän keskinäisiä suhteitaan. Luin kirjan aika myönteisissä tunnelmissa, vaikka siinä onkin paljon väkivaltaa ja raakuutta. Monta kertaa hämmästelin tapahtumia, mutta päätin lukea teoksen symbolisesti. Päädyin suosittelemaan kaunista, mutta julmaa tarinaa rakkaalle läheiselle ja pyörittelen vieläkin kirjaa käsissäni. Ehkä voisin lukea suorilta sen uudelleen. Haluaisin jonkun lukevan kirjan minulle ääneen ja toivoisin tämän kirjan päätyvän lukupiirikäsittelyyn. Minulle maaginen Pojat kertoi kasvusta, muutoksesta, ystävyydestä ja vieraan pelosta. Romaanista on tehty myös elokuva, Girls Lost, jonka haluaisin ehdottomasti katsoa nyt luettuani kirjan.

Teos: Pojat (alkuperäinen Pojkarna)
Tekijä: Jessica Schiefauer
Suomentaja: Säde Loponen
Julkaisuvuosi: 2015 (alkuperäinen 2011)
Kustantaja: Karisto

Ostin Kirsikka Saaren Hölmö nuori sydän -romaanin katsottuani samannimisen elokuvan. Nuortenromaani kertoo kahden nuoren, Kiiran ja Lennin, rakkaustarinan. Teoksessa eletään tätä aikaa ja paikka on itselle vieras, Helsingin Myllypuron lähiö. Rakkauden ja yllätysraskauden lisäksi aiheena on rasismi.

Kävimme katsomassa Selma Vilhusen ohjaaman elokuvan lokakuisena lauantaina. Nuoruus tuntui elokuvassa katsojan kehossa asti. Se sama välittyi romaanista, vaikkakin romaani mahdollisti vielä tarkemman pääsyn Kiiran ajatuksiin ja pelkoihin.

Luin romaanin vanhemman näkökulmasta ja olin surullinen molempien nuorten kotitilanteesta. Toisaalta ihailin Kiiran sinnikkyyttä ja molempien nuorten kykyä unelmoida paremmasta. Saaren kieli on ilmaisuvoimaista, tarkkaa ja myös sopivassa kohdassa kaunista. Ote romaanista:

Useimmat eivät tiedä tästä mitään. Tätä ei siis oikeastaan edes tapahdu. Kiira on sälekaihtimien takana suojassa, näkymätön maailmalle. Eikä hän näe lääkäriäkään enää ikinä, hetki katsoaa, kun hän kävelee ulos maailmasta. Se on vain tapahtuma miljardien samanaikaisten tapahtumien joukossa, oikeastaan vain kangastus, joka näkyy hetken tässä huoneessa, sitten ei enää missään.

Teos: Hölmö nuori sydän
Tekijä: Kirsikka Saari
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Otava

Vapaapäivät ovat outoja ja jäsentymättömiä. Tunnit venyvät, juoksevat sormien alta. Aloitin tämän blogitekstin kirjoittamisen aamulla herättyäni. Välillä tein vaikka mitä ihmeellistä ja arkista. Parasta tässä päivässä olivat mielenkiintoiset keskustelut lapsieni kanssa. Ovatpa he upeita! Sain blogitekstin valmiiksi vasta muiden perheenjäsenten mentyä levolle. Uusi viikko on alkamassa, marraskuu on loppumassa.

Sarah Crossan: Yksi

Keväällä luin Helsingin Sanomista jutun säeromaanista ja kiinnostuin välittömästi. Odottelin kohdalleni osuvaksi Crossanin romaania Yksi. Koska Siilinjärven kirjasto on helppo paikka kalastella uutuuksia, iskin kesän ensimmäisellä kirjastoreissulla yhden tavoittelemistani. On synkeän surullista, että elämässäni on niin paljon muuta pakollista tehtävää, että ennätän nykyään vain harvoin kirjastoon, vaikka se on lempipaikkani.

Yksi kellotteli kuumimmassa kirjapinossani, mutta huomasin vältteleväni sitä. Eräänä yönä päästyäni  töistäni vapaaksi otin Sarah Crossanin romaanin luettavaksi. Eihän siitä mitään tullut. Seuraavana aamuna päänsisäinen elämäni oli noin suunnilleen rauhoittunut ja lukeminen saattoi todenteolla alkaa. Huis vaan ja säeromaani Yksi oli luettu.

*syvä ihastuksen huokaus*

Yksi on tarina kahdesta yksilöstä, joiden elämä on yhdistetty jo ennen syntymää. Minäkertoja Grace ja hänen kaksoissisarensa Tippi ovat konkreettisesti kiinni toisissaan, he ovat siamilaisia kaksosia. Jos sikiövaiheessa identtisten kaksosten eriytyminen ei suju toivotulla tavalla, kaksoset syntyvät kiinni toisissaan. Tämä on vaarallista sekä syntyville lapsille että synnyttäjälle. Teoksen Yksi Grace ja Tippi ovat lantiosta alaspäin yhtä.

Yksi sijoittuu nykyaikaan ja Yhdysvaltoihin. Newyorkilaiset Grace ja Tippi ovat nuoruusiässä ja nyt, olosuhteiden pakosta, he joutuvat lähtemään kouluun. Hyväntekijöiden lahjoitukset ovat loppumassa, tyttöjen eläminen hoitoineen ja erikoisjärjestelyineen on kallista ja kotikoulua ei voida enää jatkaa. Kaupunki on päättänyt sijoittaa heidät yhden (!) oppilaan paikalle Hornbeaconin lukioon, joka on yksityiskoulu. Kouluun lähteminen altistaa heidät uudella lailla toisten ihmisten katseille ja puheille.

Nuoruuden ja suuren elämänmuutoksen lisäksi Crossanin kirjassa käsitellään muitakin aiheita. Perheen nuorin lapsi on balettia harrastava Nicola, jota Grace ja Tippi ainakin keskenään nimittävät Lohikäärmeeksi. Nicola käy julkista koulua. Perheen isä on ollut pitkään työttömänä ja äidinkin työtilanne on muuttumassa. Köyhyys, niukkuus ja häpeä ovat monella lailla osa Gracen ja hänen perheenjäsentensä elämää. Isän runsas juominen ei kevennä tilannetta.

Crossan onnistuu kuvaamaan pian seitsemäntoistavuotiaiden Gracen ja Tippin elämää uskottavasti. Itse asiassa proosarunoiksi kirjoitettu romaani on kaunis kuvaus nuoruuden tunteista ja kamppailusta näkyväksi tulemisesta. Grace ja Tippi ovat toisten silmissä usein mutantteja, kammotuksia tai jopa kaksipäinen piru. Heille esitetään tunkeilevia kysymyksiä ja heitä katsotaan tunkeilevat kysymykset mielessä. Tyttöjen elämä on monella lailla vaikeaa.

Suuri elämänmuutos on kuitenkin tapahtumassa ja se tuo mukanaan sekä hyvää että pahaa. En halua pilata toisten lukunautintoa paljastamalla asioita. Lukekaa itse, se kannattaa! Jotain kuitenkin haluan kertoa. Ystävyyden syntyminen ja ihastuminen on kuvattu teoksessa hienosti. Ote teoksesta:

Pääni on sumuinen sanoista joita haluan kuiskia
hänelle pimeässä.
Hänen kasvonsa ovat kauniimmat kuin koskaan
ja hänen naurunsa saa lihakseni kiristymään
kaipuusta.

Tässäkin teoksessa lukeminen nostetaan merkitykselliseksi, itseä rakentavaksi toiminnaksi. Lukeminen on niitä harvoja asioita, joiden avulla ihminen, joka on koko elämänsä toisen vieressä, pääsee irti itsestään ja pakollisesta yhteydestä toiseen edes ajatuksissaan. Ote teoksesta:

Mutta kun luen,
olen aivan yksin.
Olen eristyksissä hänestä
ja kaikista.
- -
Olen yksin Virginia Woolfin
Orlandossa,
Orlandon kammiossa
kun hän herää naisena
elettyään koko elämänsä kauniina miehenä.  

Mikä saa minut huokaamaan ihastuneena? Crossanin kirja käsittelee monia tärkeitä aiheita. Yksi kunnioittaa nuoruutta ja erityistä elämää, jossa on vain vähän mahdollisuuksia ja liikkumatilaa. Voisi olla vaikeaa nähdä aidosti sisartaan ujompaa Gracea, joka rakastaa lukemista ja haaveilee rakkaudesta, ellei Crossan olisi kirjoittaneet tätä hienoa tekstiä ja Kattelus kääntänyt sen suomeksi taidokkaasti. (Fiktiivistä henkilöä ei olisi lainkaan ilman kirjailijaa. Ymmärrän sen.) Minulla meni hetki eli kaksikymmentä sivua, että pääsin kiinni tekstin rytmiin, mutta se oli mitätön este.

Yksi tarjoaa mahdollisuuden tutustua toisen ihmisen elämään. Heille, joille teoksessa on jotain omakohtaista, Yksi on vielä arvokkaampi. Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos tämäkin.

Teos: Yksi (alkuperäinen One)
Tekijä: Sarah Crossan
Suomentaja: Kaisa Kattelus
Kansi: Aino Ahtiainen
Julkaisuvuosi: 2018 (2015)
Kustantaja: S&S

Muistin vaihteeksi kirjankansibingonkin! Ei turhia paineita... Kannesta löytyvät keltainen ja oranssi.

Nina LaCour: Välimatkoja

Luen paljon hyviä ja erinomaisia kirjoja. Joskus luettavakseni sattuu teos, joka koskettaa minua aivan erityisen paljon. Eräs minua järisyttänyt kirja on Karen Joy Fowlerin Olimme aivan suunniltamme. Jotain samaa on Nina LaCourin teoksessa Välimatkoja. Huomaan pidättäväni henkeä kirjaa lukiessani. Itku on tuloillaan kirjan puolivälistä alkaen ja päästyäni loppuun itken valtoimenaan aamupalapöydässä. Haluaisin aloittaa kirjan heti uudelleen. Ilmeisesti olen lukenut tämän vuoden vaikuttavimman kirjan.

Teoksen aluksi en ollut heti lumoutunut. Välimatkoja-romaanin minäkertoja on nuori Marin, joka on jäämässä yksin opiskelija-asuntolaan joulun ajaksi. Marin on mielestäni jotenkin jähmeä tai turtunut, mutta tällekin löytyy selityksiä tarinan edetessä. Huonekaveri Hannah on huolissaan kämppiksestään ja varmistelee tämän selviämistä, mutta lähtee kuitenkin lomailemaan muiden opiskelijoiden tapaan. Marin jää yksin asuntolaan.

Välimatkoja kertoo surusta ja yksinäisyydestä. Marin on lähtenyt San Franciscosta opiskelemaan New Yorkiin mukanaan pelkästään puhelin, lompakko ja äidin valokuva. Ensimmäinen lukukausi on lopuillaan ja nyt Marinin ystävä Mabel on tulossa kylään. Tarinaa kerrotaan kahdessa aikatasossa: nykyhetkessä talvisessa New Yorkissa ja lähtöä edeltäneissä tapahtumissa Marinin lapsuudenkodissa, jossa hän asui kahdestaan vaarinsa kanssa.

Välimatkoja on nuortenromaani, mutta se sopii kaikenikäisille lukijoille. Kansikuvassa Marin tähyää omasta huoneestaan merelle aivan kuin etsien jotain. Meri on tumma ja myrskyinen. Välimatkoja-romaanin tunnelma on odottava, hiljainen ja jännittynyt. Marin saa apua Mabelilta, joka sanoittaa Marinin muistoja ja tilannetta. [Taas kerran olen tilanteessa, jossa en halua kertoa liikaa kirjan tapahtumista ja asetelmista, koska haluan lukijoiden itse kokevan tunteet ja oivallukset.] Ote kirjasta:

Mietin, onko olemassa salainen virtaus, joka yhdistää menetyksen kokeneet ihmiset toisiinsa. Enkä puhu nyt sellaisista menetyksistä, joita kaikki kokevat, vaan menetyksistä, jotka vievät pohjan koko elämältä, vievät pohjan minuudelta, niin että kun katsoo kasvojaan peilissä, ei enää tunnista niitä omikseen.

Niin kuin tämä kaikki ei olisi jo tarpeeksi, teoksessa on vielä enemmän. Marin on lukenut paljon ja tekstissä viitataan ainakin Gabriel Garcia Marquezin Sadan vuoden yksinäisyyteen, Anne Sextonin runoihin ja Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaaniin. Olen poissa tolaltani teoksen viittauksista ja merkityksistä, joita tarinassa annetaan lukemiselle ja kirjallisuudelle. Ote kirjasta:

Mutta tiedän, että aiemmin ymmärsin asiat eri tavalla kuin nykyään. Aiemmin itkin tarinoita lukiessani, mutta kun suljin kirjan , tarina jäi kansien väliin. Nyt kaikki herättää kaikuja, jää kiinni kuin tikku ihooni, alkaa mätiä.

Erityisesti Brontën romaani on merkityksellinen LaCourin teoksessa. Kotiopettajatar Jane Eyre empii, tulisiko hänen luottaa herra Rochesteriin vai pelätä tätä. Välimatkojen Marinin mielestä molempia, koska on paljon asioita, joista Janelle ei ole kerrottu. Ote teoksesta:

Jane sanoo: "Olen vapaa ihminen, jolla on itsenäinen tahto ja sen voimalla jätän teidät nyt."

Onko ihmisen mahdollista saavuttaa onnea? Mikä merkitys on lähtemisellä? Entä mitä merkitsee jääminen toisten ihmisten luo? Välimatkoja ei millään lailla aliarvioi lukijaa. Nina LaCour kertoo romaanissaan koskettavan tarinan elämän vaikeuksista ja niiden monista merkityksistä. Leena Ojalatvan suomennos on kauniin lyyrinen ja tarkka. Jään lukemaan sanoja lumoutuneena.

Tämä kirja kannattaa lukea!

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Välimatkoja (alkuperäinen: We are okay)
Tekijä: Nina LaCour
Suomentaja: Leena Ojalatva
Kannen kuva: Adams Carvalho
Julkaisuvuosi: 2018 (alkuperäinen 2017)
Kustantaja: Karisto

Jyri Paretskoi: K15

Olen lukenut kaikki Shell's Angles -sarjan teokset ja nauttinut niiden huumorista. Sarjaa voi suositella yläkoululaisille. Blogistani löytyy postaus yhdestä sarjan kirjasta, Shell's Angles ja beibit.

Nyt Otava on julkaissut Paretskoin uuden sarjan ensimmäisen teoksen, joten K15 piti lukea ehdottomasti. K15 on sivumäärältään (sivuja 86) Shell's Angleseja kepeämpi. Kirjassa on kuusi lyhyttä lukua. Tämän kirjan lukee helposti! Nopealukuisuus on ehdottoman hyvä asia monille yläkoululaisille.

Paretskoi on raivannut tarinasta turhat rönsyt ja maalailut pois. Päähenkilö Roni on luokassa kirjoittamassa, mutta aivan heti alkaa tapahtua. Roni vaikuttaa hyvin tutulta tyypiltä, joka puhuu paljon ja miettii sanojensa mahdollisia vaikutuksia sitten myöhemmin. Roni on kuitenkin hyvää tarkoittava ja sympaattinen kaveri. Tarinan särmän luo luokan uusi oppilas, joka muuttaa totuttua asetelmaa melkoisen paljon tapahtumien edetessä.

Kirjan nimi kannattaa ottaa tosissaan. Jos seksiin liittyvät jutut ahdistavat tai tuntuvat turhilta nuortenkirjassa, tämä ei ole paras mahdollinen luettava. Minulla oli hauskaa kirjaa lukiessa. Erityiset kiitokset kirjailija saa kuumasta äikänopettajasta ja kotitekoisesta yksisarvisesta. Ote kirjasta:

- No älä ajattele sitä. Ajattele jotain tosi epäseksikästä. Ajattele vaikka... lehmiä. Ajattele navetassa olevia haisevia ja kuolaavia lehmiä.
Roni keskittyi ajattelemaan. Niko katsoi häntä ja odotti, mutta toivottua lopputulosta ei alkanut kuulua. 
- Ei jumalauta! Niko sanoi epäuskoisena. - Älä vaan sano, että sun mielestä lehmätkin on kuumia!
- No ei tässä siitä ole kyse! Roni sanoi loukkaantuneena. - Se ei vaan mene ohi. Ihan sama mitä mä ajattelen. Mun pitää varmaan mennä sairaalaan. Mä olen lukenut, että jos erektio jää päälle, pitää mennä sairaalaan.

Takakansi lupaa kirjassa olevan samaa henkeä kuin norjalaissarja Skamissa. Skamin muutamaan kertaan katsoneena sanoisin, ettei K15 ole kovin läheistä sukua Skamille. Paretskoi pysyttelee omalla tontillaan ja K15 jatkaa hyväksi todettua hauskojen ja ehkä erityisesti pojille tarkoitettujen nuortenromaanien linjaa. Tämä on kiitos kirjailijalle! On harmi, että koulujen kirjahankintarahat ovat niin olemattomat. Jos varoja olisi, hankkisin yläkouluun koko ryhmälle luettavaksi tämän kirjan ja tarjoilisin sen äidinkielessä syksyllä kaseille ja keväällä seiskoille.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: K15
Tekijä: Jyri Paretskoi
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Otava

Aleksi Delikouras: Nörtti 5 Multiplayer

Mitä yhteistä on Pokémon Golla ja Tinderillä? Ryu heräsi ja otti osaa keskusteluun.
Kukaan ei tiennyt vastausta.
- Molemmat on applikaatioita, joilla metsästetään hirviöitä lähietäisyydeltä, Ryu hekotti.

Blogissani on näköjään menossa nuortenkirjakuukausi tai nuortenkirjasyksy. Viimeksi bloggasin Nörtti nelosesta, nyt tulee juttua uusimmasta Nörtistä ja kirjoittamista odottaa vielä yksi Rob McCool-kirja, jonka luen ensin loppuun. Olisihan minulla aikuistenkin luettavaa, mutta niitä kirjoja näytän siirtelevän mukanani paikkakunnalta toiselle.

En toista nyt Nörttien suhteen mitään yleisiä juttuja, ne voi lukea yllä olevasta linkistä. Menen suoraan asiaan: Nörtti 5 Multiplayer todistaa, että Dragonslayer666 lähestyy aikuisen elämää. Osalle tämä on loistava uutinen, osa lukijoista ei ehkä ole asiasta niin innoissaan. Itse kuulun ensimmäiseen joukkoon.

Dragon syksy pyörähtää angstisena liikeelle. Pelaamisen lisäksi hänen huomionsa vie eräs tyttö, jota Drago yrittää saada treffeille. Lähtökohdat eivät kuitenkaan ole erityisen hyvät. Seuratessaan toisten elämää ja sen murheita Dragolle alkaa valjeta hänen oma elämänasenteensa. Ote kirjasta:

- Mä aion tulla maailman parhaaksi CS-pelaajaksi. Se onnistuu vain, jos mä treenaan pitkäjänteisesti ja pidän yllä sokeaa uskoa itseeni. Sama pätee elämässä kaikkeen. Mä uskon, että kuka tahansa pystyy tekemään mitä tahansa, kunhan vain uskaltaa.

Drago virittää itsensä soturimoodiin äärimmäisissä hätätilanteissa. Taidehipsteri ja elokuvapaviaani Brassmo, keskenään kinastelevat äiti ja syntymälihaksikas Jorgos sekä oma TheAwesomeTeam saavat aikaan hätätilanteita, joihin Drago joutuu reagoimaan.

Nörtti 5 Multiplayer solahtaa tuttuun sapluunaan. Se on hyvä, Nörttien lukijat kaipaavat luettavaa! Pidin teoksen käänteistä ja ajattelin sitä lukiessani, että myös kirjailijana Delikouras on kehittynyt näiden kirjojen aikana. Vanhempana riemuitsen siitä, että viidennessä Nörtissä on enemmän sille lukijalle, joka miettii, pääsekö itse koskaan seurusteluvaiheeseen. Tämän kirjan vien tyrkylle luokkaan odottamaan lukijaansa.

Nörtti 5 Multiplayerin voisin hankkia 14–17-vuotiaalle pelaavalle tyypille.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Nörtti 5 Multiplayer
Tekijä: Aleksi Delikouras
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Otava

Jukka Behm: Pehmolelutyttö

Mykkä pehmo kyyneleet silmissä

Siinä kohtaa, jossa istuin, oli vain kuoreni. Minä olin jossain muualla. Oikeastaan en tiennyt, kuka olin, olin joku, joka oli saanut käyttöönsä nuoren tytön ruumiin ja joka antoi sen tehdä kaikenlaisia asioita, sellaisia, mitä sen ei olisi pitänyt tehdä.

Jukka Behmin Pehmolelutyttö on vaikea kirja käsiteltäväksi blogissa. Siihen on kolme syytä:

1) Behm on kirjoittanut kirjan, jonka avulla minä lukijana todella tunnen Emilian tunteet. Ne kaikki ihmisen tunteet laidasta laitaan, jotka saavat toimimaan.

On olemassa likaa, jota ei voi pestä pois vedellä ja suihkusaippualla eikä edes niillä kaikilla kallilla pulloilla, joita äiti ostaa apteekista ja jotka on testattu Euroopan parhaissa laboratorioissa, ja ehkä siksi minua vähän itketti, mutta pidin kyyneleeni sisälläni.

2) Haluaisin suojella kirjan päähenkilöä. Pehmolelutytön minäkertoja on 15-vuotias Emilia, joka on pehmoeläimiensä tapaan mukava, pehmeä ja söpö. Hän on lisäksi viisas ja taitava nuori. Emilialla on vahva sisäinen arvottomuuden ja huonouden tunne, jonka vuoksi hän ajautuu itselleen tuhoisiin tilanteisiin miesten kanssa, jotka näkevät hänet käyttötavarana.

Kaikki halusivat sitä samaa. Sitä oli nyt liikkeellä.
He halusivat nähdä minut. Nähdä ihoani, enemmän ihoani.

3) Haluaisin muuttaa maailman ja Suomen niin, että tämä kirja olisi oikeasti fiktiota. Nyt uskon sen olevan liian lähellä totuutta. Miten vaarallista nuoren elämä on!

Tonyn mielestä tarvitsisimme seuraavaksi kuvia, joissa vartaloni tulisi paremmin esiin. - - 
Tony ehdotti, että olisin pelkissä alusvaatteissani.
En tiedä, mitä olisin sanonut siihen.

Kun olen esitellyt lapsille ja nuorille tätä kirjaa, olen huomannut aiheen ja kirjan kiinnostavan monia.  Uskon, että monet nuoret joutuvat kuuntelemaan sopimattomia ehdotuksia ja miettimään päänsä puhki keinot, joilla he voivat luovia oudoista ja uhkaavista tilanteista rauhaan.

Pyysin heitä lopettamaan, ,mutta olin heille ilmaa. He eivät välittäneet minusta, sillä he olivat löytäneet oikean tytön, joka oli lihaa ja verta eikä pelkkä videoklippi, ja nyt he tekivät sillä tutkimuksiaan, eikä sellaista tärkeää tieteellistä työtä olisi saanut häiritä.

Pehmolelutyttö on luettu myös näissä blogeissa:
Kirjapöllön huhuiluja
Luetaanko tämä? - lastenkirjablogi
Eniten minua kiinnostaa tie
Sivutiellä
Lue meille äitikulta
Kirjasta kirjaan
Amusa kulttuuritori

Sain teoksen luettavakseni Finlandia-lähettiläänä. Kiitos kirjasta!

Voit äänestää suosikkejasi Finlandia-ehdokkaista kaikissa kolmessa luokassa Kirjasäätiön sivuilla. Kilpailuun osallistumalla voit voittaa lahjakortin kirjakauppaan. Osallistumisaikaa on 26.11. asti.

Teos: Pehmolelutyttö
Tekijä: Jukka Behm
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: WSOY

Korkea-aho ja Forsström: Zoo! Viraalit nerot

Kansi kustantajan sivuilta

Ruoka oli sanoinkuvaamatonta! Oliko se edes ruokaa? Vai biologinen koe? "Risteytetään kuolemansairas kuha ruskean greipin kanssa, ryöstetään jälkeläinen ja unohdetaan koko homma tippukiviluolaan muutamaksi kuukaudeksi?"

Zoo! Viraalit nerot on Kaj Korkea-ahon ja Ted Forsströmin kirjoittama nuortenromaani. Zoo kertoo Atlas Friskistä, jonka kaveri Elliot lähtee koko lukuvuodeksi ulkomaille. Atlas kirjoittaa sähköposteja ystävälleen. Ensimmäinen viesti on päivätty elokuulle, viimeinen syyskuulle. Kuukaudessa yläkoululaisen Atlaksen elämässä ennättää tapahtua kaikenlaista.

Atlas haluaa selvitä hengissä koulusta, mutta myös voittaa Justuksen, joka on Atlaksen mielestä todella ärsyttävä tyyppi. Justus on tehnyt nettiin sietämättömän klipin Waffling on a train. Suosittu klippi kasvattaa suositun lihaskimpun mainetta koulussa, kun taas Atlas ei pääse millään samaan minkäänlaiseen suosioon. Koulussa on Atlaksen ja Justuksen lisäksi tyttöjä, jotka herättävät vahvoja tunteita ainakin Atlaksessa. Erityisen ihana Atlaksen mielestä on Sarah-Li, joka on luokalla uusi ja onnistuu tajuamaan Atlaksen jutut.

Zoo on hauska ja vauhdikas luettava yläkoululaiselle. Se ei sisällä mitään erityisen yllättävää, mutta on viihdyttävä. Tessien kesä Tissiplaneetalla, intialaisen vaihto-oppilaan mysteeri, rehtorin lukuhanke ja erityisesti oppilasedustajan valitseminen koulun johtokuntaan naurattivat minua. Viimeksi mainittu on erityisesti asia, joka saa Atlaksen toimimaan ja ahdistumaan vimmatusti. Justus paistettuine pakaroineen on myös ehdolla!

Zoo on kirjana kiinnostavan näköinen. Kun olen esitellyt Finlandia-ehdokkaita nuorille, Zoo on ollut kirja, johon sekä yläkoululaiset että lukiolaiset tarttuvat mielellään. Kirjassa on paljon kuvia. Pentti Otsamon hauskat ja simppelit kuvat sopivat kirjan sisältöön hyvin. Ostin Helsingin kirjamessuilta kotiin luettavaksi Zoon, enkä ole ostostani katunut.

Kadonk! Kuva kirjasta Zoo.

Zoo! Viraalit nerot on luettu myös näissä blogeissa:
Ihminen välissä - enimmäkseen asian vierestä
Eniten minua kiinnostaa tie

Sain teoksen luettavakseni Finlandia-lähettiläänä. Kiitos kirjasta!

Voit äänestää suosikkejasi Finlandia-ehdokkaista kaikissa kolmessa luokassa Kirjasäätiön sivuilla. Kilpailuun osallistumalla voit voittaa lahjakortin kirjakauppaan. Osallistumisaikaa on 26.11. asti.

Teos: Zoo! Viraalit nerot (alkuperäisteos: Zoo! Virala genier)
Tekijä: Kaj Korkea-aho ja Ted Forsström
Kuvat: Pentti Otsamo
Suomentaja: Laura Beck
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Otava (alkuperäisteos: Förlaget)

Ernest Cline: Ready Player One

Avasin Gummeruksen kevätkatalogin ja huomasin ilokseni, että Ernest Clinen Ready Player One ilmestyy pokkarina maaliskuussa 2018. Tämä on loistava uutinen, koska olen etsinyt kirjaa itselleni ja perheenjäsenilleni. Laskimme eilen, että ostan maaliskuussa tätä kirjaa yhteensä neljä kappaletta. Jokainen kotoa lähtevä saa omansa ja meille jää vielä oma kappale. Miksi moinen vouhkaaminen? Selasin eilen blogiani ja huomasin, että olen kirjoittanut Clinen teoksesta useammassa blogipäivityksessä. Ajattelin, että kokoan tähän tärkeimmät asiat romaanista.

Totta puhuen tulevaisuus ei vaikuta kovinkaan valoisalta. Sinä synnyit aika onnettomana aikana historiaa. Ja näyttää siltä, että asiat menevät entisestään huonompaan päin. - -
Luultavasti pohdit, mitä sinulle itsellesi tapahtuu. Helppo kysymys. Sinulle käy samoin kuin kaikille muillekin koskaan eläneille ihmisille. Sinä kuolet. Me kaikki kuolemme. Sellaista se nyt vain on.
Mitä tapahtuu, kun sinä kuolet? No, emme me ihan varmoja ole. Mitä vaikuttaisi siltä, ettei tapahdu yhtään mitään.

Ernest Clinen Ready Player One on tulevaisuuteen sijoittuva scifi-romaani nuorille ja aikuisille. Virtuaalitodellisuusverkko OASISin luonut miljardööri James Hallidayn kuolema käynnistää munastuksen, jossa etsitään Hallidayn kätkemää pääsiäismunaa pelistä. Päähenkilö, munastaja Wade Watts, elää synkässä maailmassa.

Pelissä ei ollut katkoja eikä sitä saanut tauolle. Portista astumisen jälkeen ei ollut mahdollista pysähtyä ja kirjautua ulos. Järjestelmä ei sallinut sitä. Visiirin riisuttuaankin pysyi kirjautuneena. Ainoa tapa päästä portista on pelata se läpi. Tai kuolla.

Ready Player One koukuttaa aivan alusta asti. Tämä on tapahtunut kaikille perheemme jäsenille. Kirjaa on luettu yötä myöten. Kirja on kiertänyt sisarukselta toiselle ja sitä on odotettu silmät kiiluen. Ready Player One on seikkailua ja loistavaa viihdettä.  Nautin 80-luvun viihdekulttuurin kuvaamisesta ja vaikka en todellakaan ole ollut innokas pelaaja, riemuitsin siitäkin puolesta. Elin lukiessani täysillä mukana Wade Wattsin ja kumppaneiden seikkailusta läpi yhteiskunnan, joka on kerrostunut ja kaikkea muuta kuin demokraatinen. Raha ja valta vaikuttavat yksilön elämään, ja osa havaittavaa todellisuutta on vain pienen ryhmän saavutettavissa.

Ulos meneminen on erittäin yliarvostettua.
- Anorakin almanakka, 17.luku, 32. jae

On marraskuu, joten kannattaa käydä ulkona sen verran, että hakee kirjastosta Ready Player Onen luettavaksi ja sitten vaan jää kotiin lukemaan. Ensi vuonna katsottavaksi tulee elokuva, josta on nyt näytillä traileri.Tuo pätkä on melkoista rymistelyä, mutta kirjassa on paljon muutakin.

Maaliskuussa Gummerus julkaisee myös Clinelta uutta: Armada on esittelytekstin mukaan hilpeä ufotrilleri!

Teos: Ready Player One
Tekijä: Ernest Cline
Kääntäjä: J. Pekka Mäkelä
Julkaisuvuosi: 2012 (alkuperäinen 2011). Uusintapainos tulossa 2018.
Kustantaja: Gummerus

Nadja Sumanen: Terveisin Seepra

Ensimmäinen kuva oli aina musta.

Nadja Sumasen Rambo on ollut minulle niin vaikuttava kokemus, että tartuin Sumasen uutuuteen hivenen vapisevin käsin. Heti lukemisen aluksi ahdistun päähenkilöstä ja hänen pahasta olostaan. Yläkouluikäinen Iris ei ole kotonaan missään. Koulu, baletti ja koti, kaikki ovat pakkoa ja tyhjyyttä täynnä. Iriksen isä on omilla teillään ja äiti on varsinainen kammotus ruokavalioineen ja pakkokuntoiluineen. Veli on päihdeongelman takia hoidossa ja mummo on aika kalsea tapaus. Iris on yrittänyt ratkaista omaa pahaa oloaan viiltelyllä ja itsensä nälkiinnyttämisellä. Kaipaan Rambon elävyyttä ja lämpöä.

Aika pian alun nuivan tunnelman jälkeen ajatukseni alkavat muuttua. Sumanen osaa kertoa nuoren elämästä ja hänen tunteistaan niin, että alun Irikseen kokemani epäluulo ja etäisyys muuttuvat myötätunnoksi. Välillä nauraa pyrskähdän, koska Iriksen ex-kakkubloggariäiti Irja on ihan kamala. Samalla voisin itkeä, sillä Irja on niin hirveä. Voi Iristä! Häntä ei auta perheen varallisuus, koska hyytävä kylmyys ihmisten välillä ja sisällä leviää kaikkialle. Ote kirjasta:

- Millainen se mun raskaus sitten niin kuin oli? kysyin hitaasti.
Irjan sormi pysähtyi puhelimen ruudulle. Hetki venyi. Liekki väpätti.
- Sä menit yliaikaiseksi, ja mä oli niin turvoksissa ettei sormuksiakaan saanut sormista. Ja reiteen tuli suonikohju, Irja tokaisi. - Niinhän sitä sanotaan, että poika antaa kauneuden ja tyttö vie sen. - - 
- Mutta sä olet sanonut, että mä olin kiltti vauva, yritin.
- Olit joo, mutta kyllä musta tuntui, että multa oli mennä sisuskalutkin sen kuukauden aikana jonka mä sua imetin.

Kuva kustantajan sivuilta.

Sumanen piirtää nuoren ahdistuksen esiin kuvaten huolellisesti erityisesti itseensä kääntyneet perheenjäsenet ja yhdessä olemisen vaikeuden perheessä. Aluksi apu Irikselle tulee yllättävältä suunnalta, mutta kun asiat alkavat muuttua parempaan suuntaan hyvät asiat seuraavat toisiaan. Terveisin Seepra -romaanissa luotetaan ihmiseen ja hänen kykynsä muuttua. Sumanen antaa äänen tytölle, joka on tarinan aluksi hyvin hiljainen ja huomaamaton. Iris kuitenkin kasvaa ja vahvistuu tarinan aikana.

Tässä olen minä, kuiskasin ja nojasin niskaani pellavaiseen kylpytyynyyn. Ei kukaan muu.

Terveisin Seepra on täsmälukemista yläkouluikäisille ja heidän vanhemmilleen. Teokseen voisivat tarttua myös työkseen nuoria auttavat aikuiset. Lopultaan Terveisin Seepra on yhtä lämmin ja lohduttava kuin Rambo. Kiitos kirjailijalle! Toivottavasti lukijat löytävät teoksesi!

Blogitekstini Rambosta (Kirjamessuilla 2015, Lukuhaaste 4.11.2015, Lukuhaaste 5.11.2015 ja Rambo Siilinjärvellä kesällä 2016).

Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta.

Teos: Terveisin Seepra
Tekijä: Nadja Sumanen
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Otava

Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen?

Holly Bournen Mikä kaikki voi mennä pieleen? on raikas ja viihdyttävä nuortenromaani. Amber on nuori nainen, joka näkyy ja kuuluu. Teoksen alussa hän on matkalla Englannista Amerikkaan äidin luo. Suhde äitiin on huono, mutta Amber on saanut kutsun ottaa osaa äidin ja tämän uuden puolison yhdessä järjestämälle lasten kesäleirille apuohjaajana. Kesäleirityön lisäksi Amberilla on ajatus viettää aika yhdessä äidin kanssa.

Amber on kiinnostavan särmikäs henkilö. Amber juo tilanteen tullen liikaa, puhuu sivu suunsa ja hermostuu raivokohtauksen partaalle. Toisaalta Amber haluaa ihmisille hyvää ja rakastaa ystäviään yli kaiken. Amber, joka vouhkaa Harry Potterista, vaikuttaa mielenkiintoiselta ihmiseltä. Kun hän tupsahtaa leirimaailmaan keskelle kesätöihin palkattuja nuoria amerikkalaisia opiskelijoita, suhdekuviot järjestyvät uudelleen.

Mikä kaikki voi mennä pieleen? on täsmälukemista ysiluokkalaisille. Teos ei ole mielestäni lälly tai lapsellinen. Teoksessa on sivuja noin 450 ja lukuja 37. Jokainen luku alkaa listauksella siitä, mikä kaikki on tuomittu menemään pieleen. Tapahtumat seuraavat toisiaan, ja lukija viihtyy vaivatta kirjan sivuilla. Teos on nopea lukea.

Erityinen ansio menee kirjailija Holly Bournelle, joka on saanut vetävään tarinaan mukaan ajatuksia yksilön arvostuksesta ja toisten auttamisesta. Teoksessa on myös feminististä pohjavirettä. Ote teoksesta:

"Haluatko mun neuvon?" Evie kysyi, ihan tietäväisenä.
"Mistä?"
"Kaikesta."
- -
"Kerro sitten." Ääneni takertui kurkkuun.
"Ole vain oma itsesi. Ole vain iloinen siitä että sä olet sä. Paras tapa taistella sellaisia tyttöjä kuin Melody vastaan on, ettei lähde mukaan kaikkeen niiden paskaan. Ole vahva, ole sanavalmis, ole kunnioitettu oikeista syistä. Sä teet sen kaiken luonnostasi, Amber. Siksi me ollaan ystäviä."

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Mikä kaikki voi mennä pieleen? (alkuperäinen: How Hard Can Love Be?)
Tekijä: Holly Bourne
Suomentaja: Kristiina Vaara
Julkaisuvuosi: 2017 (alkuperäinen: 2016)
Kustantaja: Gummerus