tiistai 22. joulukuuta 2015

Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russel ja James

Kuva kustantajan sivuilta
Päästyään takaisin opettajanpöydän viereen hän löi kämmenet kaksi kertaa yhteen ja rykäisi. No niin, hän sanoi. Hei vaan kaikille. Te voitte varmaankin hyvin ja olette valmiita oppimaan. Minä autan teitä siinä tehtävässä. Olen neiti Kinnick, neiti Etta Kinnick. Ja olen teidän uusi opettajanne.
Luen parhaillaan Emma Hooperin kirjaa Etta ja Otto ja Russel ja James. Kirja on ihana, yhtä aikaa arkinen ja mystinen. Juuri nyt omassa lukemisessani yhdistyvät kaksi asiaa: ilo lämminhenkisen tarinan seuraamisesta ja kevyt laite, jolla e-kirjaani luen.

Aloitan ensimmäisestä. Hooperin kirja alkaa vanhasta Etta-rouvasta, joka päättää eräänä päivänä lähteä katsomaan merta. Sinne on kuitenkin jonkun verran matkaa. Etalla on puoliso ja läheinen ystävä, joiden elämän kiemuroihin tarinassa päästään myös syventymään Etan kiemuroiden lisäksi.

Etta ja Otto ja Russel ja James onnistuu olemaan hyvin pakotteeton tarina. Se soljuu eteenpäin läpi ihmisten, perheiden ja vuosien. Välillä tarinassa ollaan nykyhetkessä ja osin jo huonomuistisen matkalaisen seikkailuissa halki preerian. Hetkessä nykyhetkestä tempaudutaan henkilöiden nuoruuteen tai lapsuuteen, jolloin mennyt maailma muuttuu täysin todeksi. Hooper kirjoittaa kauniisti ja tarkasti. Karhulahden käännös on nautittava.

Kaipailin tuossa aiemmin joulukirjoja listatessani hyvää rakkaudesta kertovaa romaania. Tämä Hooperin kirja täyttää ne vaatimukset. Kirjassa odotellaan, kaivataan ja pohditaan paljon. Siinä myös kirjoitetaan kirjeitä. Tässä yhdestä niistä osa:
Otto hyvä
Me kaikki pelkäämme suurimman osan aikaa. Elämä olisi latteaa, ellemme pelkäisi. Pelkää ja kohtaa pelkosi. Yhä uudelleen. Mutta älä unohda kuka olet.

Nyt siihen toiseen. Olen ollut loppusyksystä väsynyt. Jäätyäni joululomalle olen määrätietoisesti pyrkinyt lepäämään. Se ei tarkoita pelkkää nukkumista, vaan jotain laajempaa rauhoittumista ja rentoutumista. Jos en saa yöllä nukuttua, kirjan lukeminen on toiseksi paras tapa levätä. Lukulaite mahdollistaa pimeässä lukemisen. Kädet eivät rasitu, koska lukulaite on niin pieni ja kevyt. Kevyen ja pienen lukulaitteen kanssa pötköllään voi lukea hyvin monissa eri asennoissa. Laitteella on helppo säätää kirkkautta ja tekstin kokoa. Viime yönäkin luin välillä tunnin ja sitten jatkoin uniani. Kiitos Kobo, teet elämästäni suloisempaa. (Lukulaitteessa kannet näyttävät laimeilta. Emma Hooperin kotisivuilta voi käydä tutkimassa kyseisen teoksen kansivaihtoehtoja.)

Olen lukemisessani reilusti yli puolen välin. Jatkan kirjan lukemista kirjoitettuani tämän tekstin valmiiksi. Kuvittelenko vai sujuuko lukeminen nopeammin lukulaitteella?

Kirja on luettu ainakin näissä blogeissa:
Lukuneuvoja
Lumiomena
Kirjakaapin kummitus
Nannan kirjakimara
Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Teos: Etta ja Otto ja Russel ja James (Etta and Otto and Russel and James)
Tekijä: Emma Hooper
Suomentaja: Sari Karhulahti
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Gummerus

4 kommenttia:

  1. Rentouttavaa joulua koko perheelle ja kiitos yllätyksestä :)! Tämä kirja kävi jo kirjastosta lainassa mutten ehtinyt lukea, ehkä pitää vielä, niin kutkuttavan erilaisia lukukokemuksia tästä olen lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, Bleue. Luen parhaillaan kirjaa, josta myös innostuin. Ehkä nyt on hyvä (luku)fiilis päällä.

      Poista
  2. Tämä on aivan uskomattoman ihana kirja, vuoden parhaimpia, vuoden kahden parhaimman joukossa :)

    Hyvää Joulua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Mai. Pöyliön kirja tuli perille ennen joulua ja on lisätty luettavien kirjojen pinoon. Tämä pino ei kyllä lopu ikinä, koska lisään pinoon uutta js uusvanhaa luettavaa joka viikko. Kiitos vielä kirjasta. Oikein hyvää joulua!

      Poista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!