Kaikki menee niin kuin pitää. Jonain päivänä tästä kaikesta tulee loppu. Silloin tunnit eivät enää kulu eikä aurinko enää nouse. Silloin ei ole enää sotilaita eikä eri maita. Kipein ahdistus ja auvoisinkin menestys häipyvät olemattomiin. Millään muulla kuin tällä rakkaudella ei ole enää väliä.Viime päivät olen lukenut Susan Abulhawan kirjaa, Sininen välissä taivaan ja veden. Minulla oli ilo kuulla kirjailijaa Helsingin kirjamessuilla lokakuussa. Abulhawan kuunteleminen herätti kiinnostuksen tähän kirjaan. Abulhawa kertoi mm. että palestiinalaisperheen kantava voima on äiti. Hän puhui myös länsimaisten ihmisten stereotypiasta musliminaisesta, joka on passiivinen ja alistettu. Jos Abulhawan ajatukset ja hankkeet kiinnostavat, lisää kirjailijasta löytyy mm. kustantajan sivujen kautta.
 |
| Kansikuva kustantajan sivuilta |
Tarinoilla on väliä. Meidät on tehty tarinoistamme. Ihmissydän on tehty siellä säilyttämistämme sanoista. Jos joku joskus sanoo sinulle kurjia asioita, älä säilö niitä sydämeesi, ja varo panemasta rumia sanoja toisten sydämiin.Sininen välissä taivaan ja veden kertoo erään palestiinalaisen suvun jäsenten tarinat. Monet heistä pääsevät itse ääneen, tarinaa kerrotaan monessa eri ajassa. Aluksi ollaan 1940-luvulta. Abulhawan tarina on maaginen, aika on suhteellista ja yhteyksiä syntyy eri aikakausien välillä. Rakastin näitä siirtymiä, näitä kurottumisia toiseen aikaan. Ote kirjasta:
Gazan valtavan mekkalan jälkeen täällä tuli hiljaista, täällä kymmenen vuoden iässä. Lepattaessani sen hiljaisuuden keskellä näin Ret Shelin oudossa luolassa meidän talon pohjalla. Baba piti seinää pystyssä nojaamalla selkäänsä siihen ja käski Ret Sheliä häipymään, ja tiesin että minun piti kutsua Rhet Sheliä. Niin teinkin ja kiersin samalla yhä maailmaa kuin tuulahdus ilmaa. - - Tämän haluan kertoa siitä, millaista on on olla kymmenen: sitä tietää asioita tietämättä mistä.Kun luin Sininen välissä taivaan ja veden, itkin todella paljon. Tarina on liikuttava ja henkilökohtainen. Abulhawa kytkee yksityisen yhteiseen ja toisin päin. Suru ja menetys toistuu ja kertautuu.
Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!
Kirja on luettu ainakin seuraavissa blogeissa:
Lukutoukan kulttuuriblogi
Kirjapolkuni
Hyllytontun höpinöitä
Nenä kirjassa
Teos: Sininen välissä taivaan ja veden (The Blue Between Sky and Water)
Tekijä: Susan Abulhawa
Kääntäjä: Terhi Kuusisto
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Like
8 kommenttia:
Minäkin tykkäsin :)!
Oi, kuulostaa koskettavalta kirjalta. Enkä sitä epäilekään sen perusteella, mitä kaikkea Abulhawa kertoi kirjamessuilla; häntä oli kiinnostava kuunnella. Minulla kirja odottaa vielä vuoroaan, mutta toivon saavani sen lukuvuoroon piakkoin.
Tämä ihanuus odottaa lukupinossa ;) Voi että voi olla kaunis kansikuva :)
Huomasin. Pitääpä lukea joku päivä hänen aiempi kirjansa, Jeninin aamut.
Kiitos kommentistasi, Kaisa. Tämä kirja oli nautinto.
Niin on. Nimi on jotenkin vaikea muistaa tai itse asiassa sen muistaa joka kerta eri tavalla. Mutta kansi jää kerralla mieleen.
Minäkin pidin tästä paljon. Abulhawan Jeninin aamut oli minulle aikanaan vielä tätäkin ravistelevampi teos, mutta tämäkin avaa kyllä silmät monelle sellaiselle asialle, josta ei muuten tietäisi. Sitä paitsi kirjassa on osuvia ilmaisuja: esimerkiksi tuon lainamaasi tarinasitaatin poimin itsekin ylös ja laitoin oveen muistuttamaan, miten tarinoihin, ihmisiin ja sanoihin kannattaisi suhtautua.
Kiitos kommentistasi, Sirri. Hyvä tietää, että se toinen (tai ensimmäinen) kirja on lukemisen arvoinen. Tuo sitaatti osui kohdalleen.
Lähetä kommentti