keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Blogin 300. postaus lähenee

Havahduin huomaamaan, että blogini 300. postaus lähenee. Alle kymmenen postauksen päästä pääsen juhlimaan tätä virstanpylvästä. Blogini ensimmäinen postaus on päivätty lokakuulle 2010. Vuosina 2011 - 2014 olen näemmä kirjoittanut blogiini noin kerran viikossa. Viime vuonna poikkesin aiemmasta rytmistäni ja onnistuin kirjoittamaan blogiini 111 päivitystä. Olen luvusta positiivisen yllättynyt.

Aina kun luen vanhoja bloggauksiani, hämmästyn lukemiani kirjoja ja kirjojen nostattamia ajatuksia. Olen lukemiseni suhteen vaihtelevan huonomuistinen ja vaikutteille altis. Ajattelin ilahduttaa itseäni ja mahdollisesti lukijoitani nostamalla tulevissa blogiteksteissä joitain aiemmin lukemian kirjoja koontipostausten muodossa. Olen ihaillut toisten bloggareiden kuukausi- ja vuosikoosteita. En itse pysty siihen. Mutta nyt saan kokeilla jotain koosteen tapaista.

Lokakuussa 2010 kerroin kuuntelemastani Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirjasta. Villan kirja kuuntelukokemuksena oli minulle kuin rakkaan vanhan mummon puhetta ja hyvin nautittavaa. Tämän lukukokemuksen myötä Kyllikki Villa myös kääntäjänä tuli minulle näkyväksi. Kyllikki Villa kuoli vuonna 2010. Hänen muistokirjoituksensa Helsingin Sanomissa nostaa minulle sen saman kaipauksen tunteen, joka on läsnä hänen kirjoissaan.

Kyllikki Villa hitaasti matkaavana naisena olisi varmaankin nauttinut matkasta Uuteen-Seelantiin, jonne sijoittui äskettäin bloggaamani kirja Valkoisen pilven maa, jonka on kirjoittanut Sarah Lark. Uuden-Seelannin vieressä oleva Australia on puolestaan tapahtumapaikkana maagiselle aikuisten sadulle, jonka on kirjoittanut Murray Bail ja suomentanut Saara Villa, Kyllikki Villan tytär. Bailin Eukalyptus oli lukukokemus, joka pääsi useampaankin bloggaukseeni. Marraskuussa 2015 lukuhaaste sai minut lukemaan ja bloggaamaan joka päivä. Eukalyptus tuli luettua neljässä päivässä, 16.-19.11.2015. Alku oli vaikea, välillä olin kirjan imussa ja loppu lähti lepattamaan vieden parhaimman lukuinnon mennessään.

Uuden-Seelannin ja Australian lämpö ja aurinko tuntuu kovin etäiseltä juuri nyt. Ulkona on -30 C pakkasta ja aurinko on kalpean kylmää valoa päivällä. Onneksi auringon ja lämmön voi lukea itselleen ja mieleensä.

2 kommenttia:

  1. Onnittelut tulevasta merkkipaalusta.

    Itse en ole syttynyt näihin koontipostauksiin. Luen bloggaukset toisten lukemista mutta koosteet vain ennen bloggaamattomien osalta. Toisaalta se on hyvä tapa, jolloin tulee muisteltua lukemaansa. Joskus itse kauhistun huonoja bloggauksiani, ja toisaalta joskus hämmästyn, että joskus olen osannut nostas jotakin tärkeää ylös päivänvaloon.

    Tsemppiä merkkipaalun saavuttamiseen.

    VastaaPoista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!