sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät

Olen kerta kaikkiaan poikki. Tähdet, yksin ei pysty saamaan hyvää aikaan, ja minä olen niin yksin. Antakaa minulle rauhaa ja sisäistä voimaa ja antakaa vielä se jota salaa odotan. Oli hän pitkä tai pätkä, rikas tai köyhä, komea tai ruma, nuori tai vanha, sillä ei ole väliä. Antakaa minulle mies, joka rakastaisi minua ja jota minä rakastaisin.

Löysin Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät lähikaupan kierrätyskirjojen korista. Otin kirjan välittömästi lukuun. Kirjan kansi on riemunkirjava ja kuvaa aika hyvin sisältöä. Pokkarissa on melkein 700 sivua ja nautin miltei koko kirjan verran kiemuraisten ihmissuhteiden selvittelystä. Viimeiset sata sivua menivät mielestäni överiksi, mutta luin kirjan silti loppuun.

Pancolin romaanin keskiössä on reilusti aikuiset sisarukset Joséphine ja Iris. Molemmat naiset ovat tarinan aluksi naimisissa, mutta jo ensimmäisillä sivuilla ollaan aika epätoivoisissa tunnelmissa ja muutos on väistämätön. Epätoivo sanana ei kuvaa tätä kirjaa lainkaan, joten lukukokemus ei ole synkistävä. Krokotiilin keltaiset kyyneleet on pikemminkin aikuisen ihmisen lohtukirja, jonka luettuaan voi huomata olevansa pykälän uskaliaampi tekemään jotain elämässään toisin.

Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät on viihdyttävä lukukokemus. Parisuhteen väljähtyminen, omat elämäntoiveet yhdistettynä ikäkriisiin, vanhemman ja nuoruusikäisen ristiriidat ja yllättävä lojaalius ja monet muut aiheet yhdistyvät tässä kirjassa. Naurahtelin kirjan maailman eksotiikkaa, jossa puolisot ja rakastajat kamppailevat samalla työpaikalla aivan uskottavasti.

Krokotiilin keltaiset silmät sisältää, huolimatta sijoittumisestaan nykyaikaan, tietoa ja viittauksia keskiaikaan. Koska Joséphine tutkii keskiaikaa, tuo ajankohta elää erityisesti hänen elämässään ja havainnoissaan ympäröivästä maailmasta. Nautin paljon tästä puolesta romaanissa. Ote kirjasta:
Tässä minä olen keskellä omaa rakasta keskiaikaani, Joséphine ajatteli itkiessään. Kuin köyhä maaorja, jonka on maksettava veronsa linnanherralle. Maaorja asetti neljä ropoa päälaelleen, kumartui ja antoi ne linnanherralle osoituksena alamaisuudestaan. - - Ihmisten keskinäiset suhteet eivät ole muuttuneet yhtään vaikka on keksitty mäntämoottori, sähkö, puhelin ja televisio. Minä olen ollut, olen edelleen ja olen aina sisareni nöyrä palvelija. Ja muiden!
Kiitos tämän lukukokemuksen, luen todennäköisesti muutkin Pancolin kirjat. Eläin taitaa löytyä jokaisen Pancolin kirjan nimestä. Joten luettavana ovat vielä oravat ja kilpikonnat.

Teos: Krokotiilin keltaiset silmät
Tekijä: Katherine Pancol
Suomentaja: Marja Luoma
Julkaisuvuosi: 2011 (pokkari 2012)
Kustantaja: Bazar

2 kommenttia:

  1. Minulla on kaksi osaa tuosta trilogiasta. En ole saanut vielä luetuksi. Nuo kirjojen nimet ihastuttavat. Minulta puuttuu Keskuspuiston oravat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Ulla. Minulle Pancol jää mieleen helppona ja hyvänä luettavana. Voisin ottaa hänen kirjansa vaikka matkalle mukaan luettavaksi.

      Poista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!