Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2018.

Naja Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin

Kuva
Tunnenko Carlin pienet käsivarret, muistanko miltä hän tuntui kun imetin häntä, nukuin hänen kanssaan, pidin häntä kädestä? En. Tunnenpas. Ja miltä tuntui pitää häntä kädestä aikuisena. Kun kuulin Aidtin kirjasta, tiesin haluavani lukea sen. Ensimmäiset sivut luin teoksesta kustantajan sivulta löytyvästä lukunäytteestä. Kirjailija Naja Marie Aidt on tanskalainen runoilija ja kirjailija, joka on kirjassaan Jos kuolema on vienyt sinulta jotain anna se takaisin kirjoittanut itsensä läpi oman lapsen kuoleman kauheuden.

Aidtin poika, Carl, kuolee onnettomuudessa 25-vuotiaana vuonna 2015. Tämä kerrotaan jo takakannessa. Aidtin kirjoittama romaanin tapahtumat etenevät spiraalina, samoihin tapahtumiin palataan ja kerrotaan ne uudelleen syventäen ja avaten tapahtumia ja niiden merkityksiä.

Teos, Carlin kirja, on mykistävä lukukokemus. Kertojaminä ottaa lukijan aivan lähelleen ja kertoo kaikki muistonsa ja tunteensa heti, tässä ja nyt. Välillä Carl on pieni poika, välillä elossa oleva nuori mie…

Pirkko Saisio: Punainen erokirja

Kuva
Hän laulaa, käskystä. 
Hän hakkaa käsillään, käskystä, rytmejä, jotka hänelle pianosta soitetaan.
Hän lukee käskystä runon, improvisoi, tanssii, suunnittelee ryhmätyönä yhteiskunnallisen sketsin, matkii eläintä (apinaa), esittää tuulta, naista ja nimetöntä uhkaa.

Hänet valitaan Ylioppilasteatterin jäseneksi.
Hän ei ymmärrä päätöstä.

Halusiko hän?
En tiedä. Tiedän.
Tutkin Karstulan kirjaston valikoimista sopivaa äänikirjaa automatkoille. Päädyin Pirkko Saision Punaiseen erokirjaan. Lähdin avoimin mielin melkoisen tietämättömänä kuuntelemaan Saision teosta, joka on hyvinkin omaelämäkerrallinen. Aluksi onnistun olemaan aika etäisen viileä kuuntelija. Lempilukijani Erja Manto teki kuuntelusta helppoa. Sitten kirjailija Saisio teki siitä vaikeampaa.

Innostuin nimittäin Punaisesta erokirjasta todella paljon. Humahdin tarinaan täysin. Teos alkaa vuodesta 2002. Pian tarina siirtyy 80-luvulle ja siitä vuoteen 1970. Tanakka ja harteikas opiskelijatyttö elää nuoruuttaan Helsingissä. Klovnisilmäinen nu…

Milja Kaunisto: Status

Kuva
Kaikki loppuu aikanaan. Avatessani Milja Kauniston Purppuragiljotiini-trilogian viimeisen osan huokaan, koska ero Isidoren ja Mariannen tarinasta on jo käsillä. Status on jatkoa aiemmille sarjan osille. Luxus ja Corpus olivat minulle hienoja lukukokemuksia.
Marianne vilkaisi giljotiinia, vaikka oli siihen asti koettanut pitää katseensa poissa terästä. Se oli kylmänharmaa, kuiva ja ryhdikäs. Auringonvalo osui siihen kuin vedenpintaan, ja sai sen säihkymään hopeatikarin lailla. Giljotiini säilyy Isidoren ja Mariannen näköpiirissä Statuksessa. Kaunisto kuvaa 1700-luvun lopun Ranskan ja vallankumouksen kaaosta, kurjuutta, likaa, sontaa ja verta tavalla, joka kuvottaa ja kiinnostaa. Nautin teoksen menneen maailman kuvauksesta ja yksityiskohtien runsaudesta. Ote teoksesta, aiheena veri:
Nyt kun avasin Paul Barrasin asunnon oven astuakseni kadulle, kavahdin taaksepäin tympeää, metallista hajua, joka roikkui ilmassa silloinkin kun tuuli. Pariisissa haisi homeinen peruna, viini ja veri. Kaikkein…