sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Kaisa Happonen ja Joonas Utti: Piste

Kansikuva kustantajan sivuilta

Sain luettavakseni Kaisa Happosen kirjoittaman ja Joonas Utin kuvittaman lapsille tarkoitetun teoksen. Piste kiinnittää lukijan huomion hyvin pieneen ja usein unohdettuunkin tyyppiin. Suurennuslasilla lukija näkee aika sporttisen ja vahvasti tuntevan toimijan, jolla on muutamakin sana sanottavanaan.

Piste on vauhdikas tarina, joka sopii hyvin lapsille ääneen luettavaksi. Piste ei saa olla tarinan päähenkilönä kovin kauan, koska eräs tarina vaatii tulla kerrotuksi ja sen tarinan päähenkilö se vasta vauhdikas onkin. Tarina vilisee yllättäviä käänteitä ja viihdyttää lukijaansa alusta loppuun. Joonas Utin kuvitus ja Kaisa Happosen teksti yhdistyvät hyvin teoksessa ja tarinan vaihteleva rytmi ilahdutti minua toisella ja kolmannellakin lukukerralla.

Piste on kuvitettu tarina, jota voi lukea tai luetuttaa myös kouluikäisille lapsille ja nuorille. Teos toimii nimittäin myös tarinankerronnan puolustuspuheena ja innoittaa kirjoittamaan uusia tarinoita. Mitä tarinassa tapahtuu seuraavaksi, kun puistossa aloitetaan kuumailmapallokarnevaalin harjoitukset? Miten käy kirkkaanpunaiselle nappulalle, jota EI SAA PAINAA? Voiko tarinassa olla liikaa jännitystä? Itse käyttäisin Pistettä kirjoittajaryhmässä tarinan alkuna, josta jokainen voisi jatkaa haluamaansa suuntaan.
Helppoa kuin lätty, kakku ja nakki!
Kiitos arvostelukappaleesta!

Teos: Piste
Tekijät: Kaisa Happonen ja Joonas Utti
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: WSOY

torstai 20. kesäkuuta 2019

Azar Nafisi: Lolita Teheranissa - Kirjalliset muistelmat



Olen yllättynyt keväisestä lukemattomuudestani. Luen paljon työssäni ja sen lukemisen olen onneksi onnistunut hoitamaan. Nyt työn pauhu on hiljentynyt muutamaksi viikoksi ja aivan henkilökohtaisimman lukemisen hiljaisuus on ahdistavaa. Olen lukenut koko elämäni ja se on osa minua. Olen selvinnyt lukemattomuuden ajasta Netflixin ja Yle Areenan avulla ja lukemalla vanhoja tuttuja lohtukirjoja. Olen odottanut itselle tutun lukuinnon palaamista. Kesäkuussa ennätin jo aloittaa useampaakin uutta kirjaa, mutta jokainen niistä jäi kesken. Tänä aamuna päätin Azar Nafisin Lolita Teheranissa - kirjalliset muistelmat. Onneksi olkoon, olen todistettavasti hengissä.

Alkusysäyksen kirjan lukemiselle sain neljä vuotta sitten luettuani Reader, why did I marry him? -blogin tekstin. Omppu Martin kehui kirjaa, hankin sen ja yritin muistaakseni lukea kirjan tuona kesänä. Aika ei ollut otollinen ja kirja jäi hyllyyn.

Teoksen kirjoittanut Azar Nafisi on kirjallisuudentutkija, joka kertoo elämästään ja työstään Iranissa. Hän on syntynyt vuonna 1948 ja toimi mm. Teheranin yliopistossa professorina. Kirja keskittyy 1980- ja 1990-lukujen tapahtumiin. Kun yhteiskunta ympärillä muuttui ja naisten asema huononi jätkyttävällä tavalla, Nafisin työskentely yliopistolla kävi mahdottomaksi. Hän perusti opintopiirin naisopiskelijoilleen ja itselleen, tavoitteena oli henkiinjääminen sanan laajassa merkityksessä. Iranin islamisaatioprosessia avataan hyvin teoksessa.

Teos on jaettu neljään osaan: Lolita, Gatsby, James ja Austen. Nafisi kietoo tapahtumat, henkilöt ja taustatarinat kirjailijoiden ja heidän klassikkoteostensa käsittelyyn opinto- tai lukupiirissä ja yliopistolla. Nafisin ja hänen sukunsa tarina, piiriin osallistuneiden naisten tarinat ja teosten fiktiivinen maailma sulautuvat kaikki koskettavaksi kertomukseksi omasta identiteetistä ja selviämisestä. Vaikka oma elämäni on helppoa ja elän jo syntymämaani ansiosta pehmoisessa pumpulipallossa, teos koskettaa minua henkilökohtaisella tasolla.

Teoksessa viitataan paljon toisiin teoksiin ja keskusteluihin. Ostin kirjan nettiantikvariaatista ja siinä oli edellisen lukijan alleviivauksia. Kuinka sopivaa, viittauksia ja puheenvuoroja vielä yksi kerros lisää! Merkinnät eivät haittaa minua teoksessa ja teen niitä itsekin. Eräs kohta, jonka merkitsin itselleni muistiin on lainaus Henry Jamesin romaanista The Ambassadors, jota ilmeisesti ei ole suomennettu. Romaanin sankari neuvoo nuorta henkilöä elämässä (alleviivaus on minun):
Elä kuin viimeistä päivää; on virhe olla tekemättä niin. On oikeastaan yhdentekevää, mitä sinä tarkkaan ottaen teet, kunhan sinulla on elämä. Jos sinulla ei ole sitä ollut, niin mitä sinulla sitten on ollut? - - Sen mitä menettää, menettää; siitä saat olla varma. Silti meillä on vapauden illuusio; joten älä, niin kuin minä nyt, elä ilman tuon illuusion muistoa. - - Elä, elä!
Teoksen naiset menettävät nykyhetkensä, tulevaisuutensa ja itsensäkin. Elämästä tulee räpiköintiä ja väistelyä. Kun lähimenneisyyttä kuvataan ja mukaan tuodaan 1800-luvun romaanin juoni ja päähenkilöiden elämäntapa, lopputulos on mielenkiintoinen ja kaikin puolin avartava lukukokemus. Teos elää moneen suuntaan ja onnistuu riepottelemaan lukijaa. Esimerkkinä teoksesta ote, jossa viitataan Austenin klassikkoon Ylpeys ja ennakkoluulo:
"On yleisesti tunnettu totuus, että muslimimies, varakas tai ei, tarvitsee välttämättä rinnalleen yhdeksänvuotiaan neitsytvaimon." Näin julisti Yasi, ilme peruslukemilla ja omalla erikoisella lievästi ironisella äänensävyllään, joka joskus harvoin, niin kuin tässä tapauksessa, hipoi parodiaa.
Aloittassani blogitekstiä merkitsin teoksen romaaniksi, fiktiiviseksi tekstiksi. Nyt kirjoittamisen aikana tajusin, että teos on tietenkin tietokirja. Lolita Teheranissa on faktaa, vaikka minä luinkin sen ensisijaisesti romaanina.

Tänä kesänä käymme läpi kotimme tavarat. Muutamme syksyllä Tampereelle ja vaikka otamme mukaan pääkirjahyllymme, joudun tekemään pientä julmaa karsintaa kirjoista. Olen kantanut tai kannattanut lähikaupan kierrätyshyllyyn jo useita hyllymetrejä kirjoja, joita en ota mukaani. Ei huolta, kirjoja on vielä todella paljon jäljellä. Käsillä olevan Nafisin kirjan jätän kuitenkin hyllyyni ja jätän kotiini muistaakseni kirjallisuuden ja fiktion merkityksen.

Teos: Lolita Teheranissa - Kirjalliset muistelmat (Reading Lolita in Teheran)
Kirjoittaja: Azar Nafisi
Suomentaja: Hanna Tarkka
Julkaisuvuosi: 2005 (alkuperäinen 2003)
Kustantaja: WSOY