maanantai 2. joulukuuta 2013

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2.12.2013

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2.12.2013

Tervetuloa seuraamaan Kirjabloggaajien joulukalenteria 2013!

Eilen avautui ensimmäinen luukku kirjabloggaajien joulukalenterissa blogissa Luettua elämää. Tänään kerron yllätyksellisestä lukukokemuksesta. Ideaa voi soveltaa vaikkapa miettiessään kirjalahjaa intomieliselle lukijalle

Tänä syksynä lukupiirissämme päätimme lukea mysteerikirjan, jossa päätavoitteena oli itse tekstiin keskittyminen. Kokemukseni mukaan ryhtyessään lukemaan kirjaa lukija on jo monella tavalla tietoinen siitä, mitä tuleman pitää. Useimmiten lukija tietää käsissään olevasta kirjasta yhtä sun toista ja olemassa olevat tiedot ja mielipiteet muodostavat jonkinlaisen kuorrutteen lukukokemuksen ympärille. Lukija on kenties kuullut kirjailijasta, jopa lukenutkin jotain häneltä aiemmin. Hän tietää kirjan lajista ja voi sen halutessaan tarkistaa takakannesta. Kirjasta voi olla olemassa olevia arvoita, suositteluja ja varoituksia. Kun kirja on käsissä, voi lukea takakannen tekstin, joka jo kertoo sisällöstä, nimeää ja luonnehtii päähenkilöitä, kuvaa tapahtumien kulkua ja pahimmillaan loppuratkaisua. Sisäliepeissä on moninaisia kuvauksia kirjailijasta ja miltei aina valokuva tekijästä. Kaikki kirjan ulkoasussa: kansikuva, kansien typografia ja väritys luovat mielikuvia siitä, mitä nyt on odotettavissa. Sitten lukija avaa kirjan ja lukee ensimmäiset lauseet.

Olen aina ollut kovin kiinnostunut tuosta edellä kuvatusta kuorrutteesta, joten minun on miltei mahdotonta ilman erillisjärjestelyjä päästä suoraan tekstiin kiinni, ilman ennakkotietoja. Mutta tänä syksynä järjestimme tuon mahdollisuuden, kirjaston väki paketoi lukupiiriläisille ja kaikille halukkaille mysteerikirjan luettavaksi. Kirjasto käytti sanomalehteä, mutta lahjamielessä suosittelen tapettia tai vahvaa paperia kääreeksi. Ideana on paperoida kirja niin, ettei näkyvillä ole kantta eikä mitään muitakaan tunnistetietoja. Mahdollisten muiden tietojen, kuten sisällysluettelon, henkilöluettelon, esipuheen ja loppupuheen suhteen paketoija voi käyttää omaa harkintaansa, mutta suosittelen pysymään lujana ja paketoimaan mahdollisimman paljon.

Mysteerikirja on kaksinkertainen ilo

Mysteerikirjan lukukokemus on häkellyttävä. Kun sain paketoidun mysteerikirjan käsiini, pyörittelin sitä saadakseni tietoa, mutta ulkokuori ei antanut mitään vinkkiä sisällöstä. Kansitekstin kaipuussa luin jopa kääreeksi pyöräytytetyn sanomalehden tekstit! Useita kertoja lukiessani mietin, millainen kirja tämä on, kuka tämän on kirjoittanut ja mikä olisi minun mielestäni tämän kirjan nimi. Kaipasin erityisesti kansikuvaa ja takakantta. Silti oli virkistävää lukea ilman ennakko-odotuksia. Lukupiirissä ensin keskustelimme lukukokemuksistamme niin, että kaikien kirjat olivat vielä kääreessä. Lopuksi purimme kääreet ja kävimme keskustelun niistä ajatuksista, joita kirjan kansien näkeminen sai aikaan. Siinä lokakuissa lukupiirissä vallitsi melkoinen yksimielisyys mysteerikirjojen ihanuudesta ja vapaana lukemisen ilosta. Silloin meidät oli laitettu lukemaan saksalaista nykykirjallisutta, olihan edessä vielä Helsingin kirjamessut, joiden teemamaana oli Saksa. Osa tämän lukiessaan arvasikin.

Tämä kuvassa oleva mysteerikirja on kääritty teitä varten, jotka tulitte avaamaan luukun. Kirja alkaakin sitaatilla, joka on luettavissa kuvatekstissä.

"Sitten puukko osuu. Renki iskee kahdesti saadakseen pitkän terän kamaran läpi ja se uppoaakin vaivattomasti kahvaa myöten kaulan rasvakerrokseen. Karju ei ensin huomaa mitään, se makaa hetken kuin miettisi. Jo vain! Se ymmärtääkin että sitä tapetaan ja kiljuu ja korisee, kunnes ei enää jaksa." - Knut Hamsun

Varsinainen teksti alkaa kertojan pahoittelulla, jossa kerrotaan käsillä oleva tarinan voivan hämmentää, ahdistaa ja häiritä lukijoita. Eikä pelkästään lukijoita, äänessä oleva kertoja pelkää kustantajalle koituvan harmeja, kenties jopa vankilatuomion. Ja sitten tarina jatkuu:
"Jo kynän pitelemisestä saan kauheat krampit. Valoakin minulta puuttuu, on pakko lopettaa pimeän tullen; kirjoitan hyvin, hyvin hitaasti. En puhu teille siitä miten vaikea oli löytää tätä vihkoa, en puhu loasta joka likaa kaiken, sotkee tuskin kuivuneen musteen. Toivon, että kustantaja, jolla on kärsivällisyyttä tulkita tätä sian kirjoitusta, ottaisi huomioon, miten kamalasti joudun ponnistelemaan kirjoittaakseni luettavasti. Jopa asioiden muistaminen on vaikeaa."
Riisuttu lukukokemus kannattaa. Se, miten se toimii uutuuskirjalla, on minulta kokeilematta, koska omat kokemukseni ovat vanhemmista kirjoista. Ehkä uudet kirjat ovat kaikkien tiedossa ja ensimmäisen sivun lauseista arvaa lukevansa juuri Sen kirjailijan uutuutta, mutta tässä mysteerikirjassa on aineksia todelliseksi lukunautinnoksi paljon lukevalle ystävälle. Uskon tämän toimivan parhaiten vanhoilla kirjoilla, joko antikvatiaatista tai omasta hyllystä noukituilla. Mysteerikirjan mukaan kannattaa laittaa ohjeet, jotka auttavat lukijan uudenlaisen lukukokemuksen alkuun. Ohjeet saattaisivat olla tällaiset:

Ohjeet mysteerikirjan lukemiseen:
1) Säilytä yllätys ja pidä kirja käärittynä lukemisesi loppuun asti.
2) Lue kirja maistellen sanoja, ilmaisua ja tarinan kulkua. Mitä ihmettä mahdatkaan lukea?
3) Luettuasi kirjan, avaa kääreet. Millaisen kannen olisit kirjaan suunnitellut? Mikä mielestäsi oli teoksen nimi?
4) Jos pidit ideasta, paketoi uusi mysteeri ja anna se eteenpäin.

Mysteerikirjan idea ei ole omani, olen sen joltain lukemisen ideasivustolta parastanut. Idea on kuitenkin ihastuttava ja helppo toteuttaa. Valitsin mysteerikirjaksi, kuva alla, yhden omista suosikeistani, vaikka en ole kyseisestä kirjasta blogiini kirjoittanutkaan. Mutta ei hätäpäivää, kirjan ovat lukeneet ja lukukokemuksestaan blogganneet ainakin Hanna Kirjainten virrassa, Kirjakettu Unohdettujen kirjojen hautausmaalla, Noora Tea with Anna Karenina ja Katarina Käytännöllisiä kokeiluja kirjojen kanssa. Antakaa lahjaksi uudenlainen lukukokemus mysteerikirjalla.

Huomenna odottaa uusi joulukalenterin luukku. 3.12 on vuorossa blogi Kaikkea kirjasta.

Sikatotta, kirjoittanut Marie Darrieussecq

42 kommenttia:

Sanna / Luettua kirjoitti...

Ihan mahtava idea ja tosi kiva joulukalenterin toinen luukku! :)

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos Sanna!

jaana kirjoitti...

Mielenkiintoinen idea! Nykyaikana kirja on paljon muutakin kuin teksti sen sivuilla ja lukemiseen vaikuttaa monet tekstin ulkopuoliset seikat. Itse hankin aina aktiivisesti tietoa kirjasta ja kirjailijasta ennen teokseen tarttumista ja myös lukuprosessin aikana käyn välillä googlailemassa, varsinkin jos jokin kirjassa ihmetyttää. Tuollainen "sokkona" kirjaan tarttuminen voisi olla terveellistä. Mutta pohtiiko siinä lukemisen ajan näitä tekstin ulkopuolisia asioita ja yrittää keksiä yhteyksiä ulkokirjallisiin seikkoihin?

Olen lukenut paketoimasi mysteerikirjan. Muistan kirjasta vain sen ahdistavuuden, enkä totta puhuen oikein viihtynyt sen kanssa.

Unknown kirjoitti...

Pitää joskus kokeilla tätä ideaa jossain muodossa. Kiitos kivasta vinkistä ja ihanasta joulukalenterin toisesta luukusta! :)

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos Jaana. Minua viehätti, kiinnosti ja ärsytti tarinan outous. Totta, se ei ole ensisijaisesti viihdyttävä lukukokemus.

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos paljon.

Elina / Luettua elämää kirjoitti...

Kiitos, Mari yllätyksellisestä luukusta ja mitä mainioimmasta ideasta! Kuvittelin jo mielessäni, kuinka toteuttaisin tämän lukupiirissäni tai lähipiirissäni. Tulisi varmasti hulppeita lukukokemuksia. Panen kokeiluun.

Sikatotta oli aikoinaan mukavasti ärsyttelevä kirja. Muistan, että alkupuoli sujui ällistellessä ja lopuksi jäi outo tunne, mutta kieltämättä naisena oleminen pahimmillaan voisi olla jotain tuollaista. Olihan se tehokasta kärjistystä ja possun elämää. Muistaakseni taas kerran kiittelin sitä, että olen syntynyt nimenomaan pohjoismaalaiseksi eurooppalaisnaiseksi. Erikoinen kirja, josta kohuttiin ilmestymisaikanaan.

Booksy kirjoitti...

Upea idea ja toteutus!

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos! Yhteen aikaan olin kovastikin innoissani ranskalaisten naiskirjailijoiden kirjoista, joissa oli keveyttä ja outoutta samassa paketissa.

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos Booksy!

Villis / Villasukka kirjahyllyssä kirjoitti...

Loistava idea! Täytyypä pohtia josko toteuttaisin tämän... Joskus on ihana tarttua kirjaan ilman ennakkotietoja tai -odotuksia :)

Marjatta Mentula kirjoitti...

Hyvä idea! Useampikin joululahjakirja odottaa paketoimista. Saatan toteuttaa tämän: tiukka paksu joulupaperikääre kirjaan ja ohjeet teipillä päälle ja sitten vasta kirja lahjapakettiin. Tämä on jotakin uutta paljon lukevalle! En ole vielä itsekään kirjoittanut Joulupukille, joten voisin laittaa ohjeet, en mielikirjoista kuten ennen vaan tästä mysteeristä, niin saisin kokea, miltä tällainen lukukokemus tuntuu.

Sika tuntuu nyt niin tutulta, kun olen itse lukemassa Patrick McCaben romaania "Pikku teurastaja", jossa on sikapoika kannessa. Heti alkoi "Sikatotta" myös kiinnostaa. Kiitos kirjan esittelystä ja hauskasta ideasta!

Anonyymi kirjoitti...

Jouduin kerran kokeilemaan samaa elokuvalla: minut vietiin elokuvateatteriin ja vasta kun valot pimenivät ja valkokangas alkoi elää, sain tietääsieltä edes elokuvan nimen. En ollut koskaan lukenut siitä yhtään arvostelua, lehtikirjoitusta, kuullut edes puhuttavan. Outo mutta ihastuttava kokemus! Vaikka elokuva ei ollut maailman huippua, sen vastaanottaminen "puhtain mielin" oli antoisaa.
No joo, rehellisesti sanoen ajoittain myös hieman vaivaannuttavaa: huomasin miettiväni, mitä mieltä minun PITÄISI tästä elokuvasta olla. Outos, eikö! On se ihminen vaan altis kaltaistensa mielipiteille. :)

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Niinpä, se on vain aika harvinaista herkkua. Kiitos kommentistasi!

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos kommentista, Pikku teurastaja onkin minulle aivan vieras kirja.

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos kommentista. Tahatonta mysteerielokuvakokemusta saan äänittämällä elokuvia n kpl:tta ja sitten aloittaessani huomaan, etten muista laisinkaan onko tämä nyt romantiikkaa vai satiiria... Eräs loistava elokuvakokemus, joka lässähti lopussa, oli juuri tällainen mysteerielokuva. Katsoin innoissani mielestäni hyvää elokuvaa, josta en tiennyt ennakkoon mitään. Tallennus loppui kymmenisen minuuttia ennen elokuvan loppua. Mysteeriksi jäikin siis.
Ihminen on altis, samaa mieltä.

Notkopeikko kirjoitti...

Hauska idea! Tätähän voisi soveltaa tuohon meidän joululahjapiiriinkin. :) Mikäs sen mukavampaa kuin saada vieraalta ihmiseltä uusi mysteerikirja luettavaksi? Hyvä joulukalenteriluukku! <3

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos Notkopeikko (vinha nimi!). Tiedän, että ainakin yksi tulee saamaan jouluksi mysteerikirjan. Se, käyttääkö mahdollisuuden, on ihan saajan omissa käsissä. Kääreethän voi vain kuoria pois ja lukea perinteisesti.

Katri kirjoitti...

Hieno idea! Olisi mahtava päästä itse lukemaan mysteerikirjaa - ehkä täytyy kuulostella tällaista ideaa lähipiirissä ;)

Elegia kirjoitti...

Olipa kiintoisa luukku ja kiinnostava idea tuo mysteerikirja. Jopa niin kiinnostava, että tekisi mieleni itsekin sitä joskus kokeilla. Mainio idea!

hdcanis kirjoitti...

Jännä idea kyllä, voi tulla hyvinkin positiivisia yllätyksiä (tai tietty myös lässähdyksiä). Leffoilla tätä ovat jotkut harrastaneet myös kanavasurffailun avulla, sen kummemmin vain selanneet kanavia ja kun näkyy jotain leffalta näyttävää niin ovat jääneet katsomaan (vaatii hyvän valikoiman kaapelikanavia tietty).
Ja hyvää adventtiaikaa!

Erja Metsälä kirjoitti...

Tosi mielenkiintoinen idea, tätä täytyy joskus päästä kokeilemaan!

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos, täsmämysteeri olisi varmastikin hieno lahja ystävältä ja ystävälle.

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos Elegia.

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos! Me olemme niin tietoisia kaikesta ("Ai se on tämä elokuva, tästä kohuttiin."). Telkkarissakin "tieto" elokuvasta on kaukosäätimen napin takana. Heti tietää niin halutessaan nimen, ohjaajan, näyttelijät, yleensä lajityypin, mahdolliset ikärajat, tekovuoden ja -maan. Hyvää joulunodotusta!

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos Erja. Ymmärtääkseni lukupiirin aikaan kirjastostamme näitä mysteerikirjoja lainasivat sellaisetkin, jotka eivät itse lukupiiriin tulleet.

Suvi kirjoitti...

Hauska idea, täytyy ehdottomasti joskus kokeilla tätä!

noora kirjoitti...

Tää oli hyvä!

MarikaOksa kirjoitti...

Hauska idea! Minulla kansilehden teksti ja kuvat vaikuttavat yllättävänkin paljon ns. herätekirjastolainauksiin ja -kirjakauppaostoihin. Joku ennakkomielikuva niistä aina muodostuu. En varmaan koskaan ole näin sokkona lukenut mitään kirjaa, tätä olisi kiva kokeilla. :)

bleue kirjoitti...

Mahtava luukku Mari! Mutta ai kauhea tuo sikalainaus, kun ihan ällötti.
Mysteerikirjaidea on vieläkin mielenkiintoinen.

Annika kirjoitti...

Kiinnostava idea. Tämän voisi joskus toteuttaa vaikka jonkun ystävän kanssa. On totta, että ennakko-odotukset ja -luulot vaikuttavat lukemiseen paljon. Olen itse lähes täysin lopettanut takakansitekstien lukemisen, sillä niissä paljastetaan usein aivan liikaa juonesta.

Susa kirjoitti...

Todella kiva idea!!

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos Suvi!

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Hienoa!

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi. Oma kansikiinnostukseni esiintyy mm. suurena tuohtumuksena hyvän kirjan mielestäni rumasta ja huonosta kannesta.

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Röh, röh! Kiitos kommentista Bleue.

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Ihailtavaa itsehillintää, Annika.

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos Susa.

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Onpa hauska idea! Joskus vanhat kirjastonkirjat (tai muut vanhat kirjat, joista puuttuvat kansipaperit) ovat jo valmiiksi vähän "mysteerikirjoja", jos lievetekstejä ei ole askarreltu mukaan muovitusvaiheessa. Jo se tuntuu todella hämäävältä, entäpä sitten jos ei tietäisi edes kirjan/kirjailijan nimeä :)

Paula kirjoitti...

Loistava idea! Täytyypä kokeilla joskus :).

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos Maria. Yleensä minua on ärsyttänyt nuiva kansi vailla kuvaa, mutta juuri mysteeriähän se virittää. Itse saa mielessään kuvittaa haluamansa kannen sellaiseen kuvattomaan kirjaan.

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos Paula. Kerrohan, kunhan kokeilet. Kaikki sovellukset otetaan vastaan myöhempää käyttöä varten.