Luin Yahya Hassanin Runot nopeasti. Toinen vaihtoehto olisi ollut lukemisen lopettaminen, mutta sitä en halunnut tehdä. Hassanin runot ovat täynnä pakkoa, väkivaltaa, hyljeksintää ja inhoa. Runojen puhujaminä on nuori mies, joka on isänsä hyljeksimä ja toistuvasti pahoinpitelemä. Muut ympärillä olevat ihmiset luokittelevat puhujan teosta lainaten ählämiksi. Tanska, joka kuvataan teoksessa sivistysvaltioksi, on maa, joka näyttäytyy puhujaminälle ainakin lakien, koulukotien, vartijoiden, tutkintavankeuden ja toimeentulotuen kautta.
Yahya Hassanin Runot alkaa runolla Lapsuus, jossa puhuja kuvaa koko perhettä pahoinpitelevää isää. Ote runon alusta:
VIISI LASTA RIVISSÄ JA ISÄ MAILA KÄDESSÄSe kuvotus, joka minulla lukijana nousi nämä säkeet luettuani, ei asettunut vielä teoksen viimeisen säkeidenkään jälkeen. Kaikki tekevät pahaa toisilleen ja samalla itselleen. Kiintymys on ohuen ohut säie kaiken hirveyden keskellä. Kotoa häädetty äiti pesee lasten pyykkejä salaa isältä, ja puhujaminä livahtaa käymään äidin luona.
YHTEISITKUA JA LAMMIKOLLINEN KUSTA
Hassanin Runot tykittää alusta loppuun. Teos alkaa hyvin konkreettisesti, maila kädessä. Puhuja ei pääse eroon historiastaan, vaikka onkin perhettään ja sukuaan tanskalaisempi. Teoksen päättää Pitkä runo, joka sulkee ja lopettaa jotain, mutta ei vapauta lukijaa millään lailla. Lukijan lisäksi vangiksi jäävät kaikki runokokoelman henkilöt, omiin sukuihinsa ja perheisiinsä. Ihonväriinsä ja uskontoihinsa. Omiin kokemuksiinsa ja ajatuksiinsa.
Yahya Hassanin Runot on kirjoitettu suuraakkosin, pilkuitta ja pisteittä. Ainoa käytössä oleva välimerkki on huutomerkki, joka sopiikin hyvin tekstin sisältöön. Mitään kysymyksiä ei tarvitse esittää. Minulle Hassanin Runot oli ahdistava lukukokemus, mutta luultavasti se oli sellaiseksi tarkoitettukin.
Teos: Runot (Yahya Hassan)
Tekijä: Yahya Hassan
Kääntäjä: Katriina Huttunen
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäinen 2013)
(edit 01/2019 Muutettu termi puhujaksi / puhujaminäksi.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti