Matilda ja Margaret Lesley ovat kaksi suurta, pitkää, epänormaalia, ylikasvanutta tyttöä, juuri sopivaa kokoa asuakseen linnassa, joka on suhteessa lähes yhtä suuri kuin he itse. Kunpa voisit nähdä nämä skottijättiläiset, rakas Charlotteni; olen varma, että he säikäyttäisivät sinun pahanpäiväisesti.Jane Austenin Uskollinen ystävänne on odottanut uskollisesti luetuksi tulemista. Nyt se on tehty. Pidän lähtökohtaisesti kaikesta Jane Austeniin liittyvästä. Olen kuunnellut Viisasteleva sydän -romaanin äänikirjana ehkä kaksikymmentä kertaa. Olen katsonut telkkarista ja DVD:ltä kaiken, mitä olen osannut Jane Austenilta ja Jane Austenista löytää. Hänen klassikkokirjansa olen lukenut aikoja sitten, mutta tämä oli minulle uusi tuttavuus.
Uskollinen ystävänne koostuu pienistä tarinoista. Mukana on lyhyt kirjeromaani ja kolme kirjenovellia. Teoksen aloittaa suomentaja Inkeri Koskinen esitellen Austenin teosta, kirjailijan elämänkulkua ja kirjeromaania lajityyppinä.
Aluksi nautin lukemisesta, mutta loppu oli sitäkin tuskallisempi. Novellikokoelmista minun pitää oppia se, että voin lukea juuri sen verran kuin haluan. Kaikkea ei tarvitse lukea. Sinänsä nautin kirjan pirullisesta huumorista, monet tarinoiden henkilöt olivat varsinaisia lieroja ja kieroilijoita. Ensimmäinen ote kirjasta on kirjenovellista Lesleyn linna. Kirjeen kirjoittaja lady Lesley pyllistää yhteen suuntaan kumartaessaan syvän toiseen suuntaan. Kaikki kieroilevat ristiin rastiin.
Jane Austen on ollut todella taitava kirjailija! Tästä teoksesta tekee nautittavan Koskisen mielenkiintoinen esipuhe ja ilmeisen taitava käännöstyö.
Ranskan, italian ja saksan hallitseminen, musiikki, laulaminen, piirtäminen ja muu vastaava voivat tuoda naiselle jonkin verran suosionosoituksia, muttei lisää ainuttakaan ihailijaa hänen luetteloonsa. Viehkeys ja tyyli ovat loppujen lopuksi tärkeintä.Kirja on luettu myös näissä blogeissa:
Pieni kirjasto
Tahaton lueskelija
Insinöörin kirjahylly
Illuusioita
Eniten minua kiinnostaa tie
Teos: Uskollinen ystävänne
Tekijä: Jane Austen
Suomentaja: Inkeri Koskinen
Julkaisuvuosi: 2007
Kustantaja: Tammi
4 kommenttia:
Viisasteleva sydän -äänikirja on ihan huippu, kiitos hienon lukijan! Teoksesta on minulla ihana kesämuisto viime vuodelta. Novellikokoelmat houkuttelevat minua aika harvoin, koska minäkin yritän ahmia kaiken ja usein vielä kerralla. Novelleja pitäisi opetella lukemaan samaan tapaan kuin runoja: yksi tai kaksi kerrallaan, sitten jotain muuta välissä, ja sitten paluu takaisin.
Kiitos kommentistasi, Sirri! Tuo lukuohje novelleille on hyvä, voisin sitä kohta kokeillakin yhden novellikokoelman kanssa.
Aah, mikä kirjanmerkki :)! Ja hieno kansi varmasti hyvässä kirjassa. Eipä ole pitkiin tullut luettua viktoriaanista kirjallisuutta... Se on suuri sääli.
Kiitos kommentistasi, Bleue. Kirjanmerkki on kaunis, mutta ei erityisen käytännöllinen minun käytössäni. Kolistelen lammasparkoja alinomaa.
Lähetä kommentti