Kosmoksessa tavataan rakentuu tallenteista, jotka Alex on puhunut kultaiselle iPodille. Tallenteet on tarkoitettu avaruusolennoille. Nuorella Alexilla on polttava halu saada yhteys maapallon ulkopuolisiin olentoihin. Lukijana pääsen tarkastelemaan yhdysvaltalaisen pojan elämää aivan ulkopuolisena ja vieraana. Alex päästää lukijan lähelle, joten Alexin vahvat tunteet pelosta, pettymyksistä ja toiveista tulevat iholle. Ote kirjasta:
Silloin mietin... tunnetteko TE surua?
Ehkä olette keksineet miten siitä päästään, tai ehkä tunnette surun sijasta jotain muuta.
Ehkä teidän suru on meidän iloa, ja te nauratte ja hymyilette, kun olette surullisia, ja teille tulee siitä parempi mieli, ja se on samanlaista kuin valailla, jotka kuulostavat siltä koko ajan, silloinkin kun niillä on hauskaa.
Tai ehkä olette aina surullisia ja teillä on kolme sydäntä ja yksi keuhko ja suru saa sydämenne lyömään ja keuhkonne hengittämään. Se pitää teidän elossa.
Avaruus on Alexin suurin intohimo. Tuo intohimo saa Alexin tekemään hyvin rohkeita päätöksiä, jotka asettavat hänet vaaraan. Läheisimpänä turvana Alexilla on koira, jonka hän on nimennyt Carl Saganiksi idolinsa mukaan. Carl Sagan on päässyt kansikuvaankin isäntänsä kanssa.
Ote kirjasta:
ALEX: Katsotaanpas - vau! Katso, Carl Sagan, katso valoja!
[kaulapannan kilinää]
ALEX: Hei te siellä, voi kun voisitte nähdä tämän. Las Vegas on suoraan edessäpäin ja kaikki valot loistavat kuin lämpimänkeltaisten ja kylmänvalkoisten tähtien galaksi tai nebula. Ja kun me lähestytään sitä ja autot ympärillä lähestyvät sitä, on melkein kuin me kaikki oltaisiin yökkösiä matkalla kohti kuistilla palavaa valoa...
[liidun riipustusta]
[Alexin naurua]
 |
| Kuva kustantajan sivuilta |
Filosofista pohdintaa sisältävät romaanit voivat olla ärsyttäviä mukaviisaita tai lohdullisia voiman antajia. Suositut Coelhon romaanit saavat minut ärsyyntymään, joten en enää lue niitä. Filosofisen fiktion anti on mielestäni hyvin henkilökohtainen ja elämänkokemukseenkin liittyvä asia. Romaani, josta olen innostunut yläkouluikäisenä, ei välttämättä tunnu keski-iässä enää miltään. Siksi olen välttänyt Lokki Joonatanin lukemista. Tartuin Chengin Kosmoksessa tavataan -romaaniin varovaisen odottavasti.
Pidin Chengin romaanin yksinkertaisuudesta ja teoksen avaruudesta. Pinnaltaan romaani kertoo yksinäisestä pojasta, jonka elämä on rankkaa. Päähenkilö on kuitenkin hyvin sinnikäs ja elämään myönteisesti suhtautuva. Lisäksi hänellä käy hyvä tuuri, hän tapaa kilttejä ihmisiä ja säilyy turvassa. Teos ottaa mielestäni kantaa ihmisten välisiin suhteisiin, toisten auttamiseen, vanhemmuuteen ja hyvään elämään. Yksinäinen poika löytää avoimin mielin maailmasta monia välittäviä ihmisiä. Teoksen avaruutta on mielestäni se, että uskon lukijoiden löytävän teoksesta itselleen merkityksellisiä asioita ja lohtua omaan elämäntilanteeseensa hyvinkin erilaisista asioista. Viehättävää ja kiinnostavaa on Alexin into avaruuteen ja kaikkeen siihen liittyvään. Liikuttavaa on hänen suhtautumisensa toisiin ihmisiin ja uusiin tilanteisiin. Rohkaisevaa on hänen herkkyytensä, jonka kanssa hän elää vaihtuvissa tilanteissa. Kun itkettää, silloin itketään. Otetaan äänitys uudelleen, jos puheesta ei saa selvää itkun takia.
Kosmoksessa tavataan tarjoaa lohtua ja iloa surun keskelle. Se muistuttaa arjen hetkien olevan yhteydessä merkitykselliseen elämiseen ja meidän olevan osa suurempaa kokonaisuutta. Teos on lempeää luettavaa kaikille lukutaitoisille.
Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle.
Teos: Kosmoksessa tavataan (alkuperäinen: See You in the Cosmos)
Tekijä: Jack Cheng
Suomentaja: Terhi Kuusisto
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Aula & Co
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti