Olli Jalonen: Taivaanpallo

Parhaimmat lukukokemukseni syntyvät suhteessa muihin lukijoihin ja aiemmin lukemiini kirjoihin. Tämän ilon ja nautinnon koin Olli Jalosen Taivaanpallon kanssa.

Ennen lukemista
Sain Taivaanpallo-romaanin arvontapalkintona ennen joulua. Kun mielessä on paljon kaikenlaista, en halua aloittaa kirjaa, jonka toivon vievän huomioni. Joulu meni ja kirja jökötti edelleen luettavien pinossa. Ystäväni sai Taivaanpallon joululahjaksi ja aloitti sen lukemisen. Sovimme lukupiirissä, että luemme maaliskuun alkuun Jalosen uusimman. Minun on siis luettava romaani.

Ystävä viestittelee minulle ongelmistaan kirjan lukemisen suhteen. Ajattelen, että minulle käy samoin: tulen lukemaan kirjan pakolla lukupiirin vuoksi. Voi itku! Vetkuttelen lukemisen aloittamista, koska koen olevani jotenkin myöhässä kirjan kanssa. Taivaanpallo on jo palkittu Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla.


Lukeminen
Lähden pienelle matkalle helmikuisena lauantaina. Otan mukaan vain Taivaanpallon luettavaksi. Mielessä pyörivät vielä ystäväni viestit lukemisen hankaluudesta. Mietin, mitä matkantekoni launtaina ja sunnuntaina tulee olemaan, jos lukeminen ei lähde kulkemaan. Nousen junaan, istun penkille ja aloitan lukemisen.

Jalosen kirja kertoo nuoresta, uteliaasta ja sinnikkäästä Anguksesta. Angus elää äitinsä, sisarensa, veljensä ja sisarensa pojan kanssa Saint Helenan saarella. Tarina alkaa vuodesta 1679.
Se on tehtävä, käsky, ohje ja opetus.
Nautin Jalosen sanoista ja lauseista. Anguksen ääni kuuluu selvänä ja pojan vahva sitoutuminen englantilaisen hienon herran antamiin tehtäviin liikuttaa minua. Kuukaudet ja vuodet kuluvat, Angus harjoittaa taitojaan tehtävissä. Äidin, sisaren ja paikallisen pastorin elämät risteävät ja ajan kanssa Angus oppii myös havainnoimaan ihmisiä. Mutta hän säilyy pitkään lapsena, luottavaisena ja käskettävänä.
Niin Angus se on näin että vähän yli sata vuotta on Jumalan ajassa aivan tavattoman pieni numero ja hetki. - - Näin me Saint Helenalla saamme elää yhä kaiken puhtaan alussa vaikka muualla aika on kulunut paljon pidemmälle. Jumala on päättänyt suuressa hyvyydessään jättää meille täällä kurkistusluukun auki maailman hamaan alkuun asti.
Paksu romaani on luettu kahdessa päivässä junamatkoilla, hotkaisen kirjan vaivatta. Nautin Jalosen tavasta kuvata lapsen uteliaisuutta. Nautin myös ajan ja uskon kuvauksista. Romaani ylistää tietoa ja sen hankintaa. Elävä luonto, kasvit ja elämet, hengittävät samaan tahtiin kanssani. Katson maailmaa lapsen silmin ja ihmettelen näkemääni.


Lukemisen jälkeen
Luettuani romaanin käyn kylässä ystäväni ja hänen puolisonsa luona. Keskustelemme romaanista ja sen vetovoimasta. Päädyn lukemaan romaanin erään katkelman ääneen kahvipöydässä. Jalosen miljöökuvaus on lumonnut minut.
Polttopuun ohuenkarvas savu ja hiilen raskas katku leijailee ympärillä vaikka savupatsaat näyttävät nousevan kylmässä melkein pystysuoraan taivasta kohti. Aurinko on harson läpi vaalea ja vihertävänkeltainen ja taivas on talven taivas. Kaikki on muuta kuin kotona on koskaan ollut. Minä olen tässä kaiken keskellä. Minä olen Angus ja Angus on minä ja Minä-joka-on Kuolleenpuun-Angus on matkalla lumisille vuorille.
Jalosen Taivaanpallo palkitaan Blogistanian Finlandialla. Ensi viikolla pääsen keskustelemaan lukemastani lukupiirin kanssa Kimingissä Karstulassa. Uskon, että Taivaanpallo jakaa mielipiteitä.

Teos: Taivaanpallo
Tekijä: Olli Jalonen
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Otava

Kommentit

  1. Miksei kukaan vaikeroi kirjan järkyttävässä kerronnan sekamelskasta ja kieliopin unohtamisesta ? Välimerkkejä puuttuu, kertoja on kuka milloinkin, ja se vaihtuu kesken kaiken ilmoittamatta. Olen lukenut nyt n. 40 sivua, enkä voi ymmärtää, mistä ihmeestä tämä ylitsepursuava kehuminen juontaa juurensa ? "Jännittävä aikuisen seikkailukirja ", yms. Surkeimpia kirjoja, jota olen koskaan lukenut. Ja niitä 56 ikävuoteen mahtuu jo jonkin verran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Yritin etsiä Jalosen kirjaa hyllystäni, mutta se on joko työpaikallani tai lukukierroksella ystävän jäljiltä. Yritän siis muistella. Kommenttisi muistutti erään ystäväni kokemusta kyseisestä kirjasta. Hän ei lämmennyt kirjan "sekavalle kerronnalle" ja "poukkoiluille". Minä muistan ajatelleeni aluksi kirjaa lukiessani kirjailijan ottavan kirjassa vapauksia. Kerronta teoksessa tuntui lähtevän muodoltaan vapaana seuraamaan lapsiminäkertojan kokemusta ja hänen vaikutelmiaan ympäröivästä maailmasta. Muistan joskus vastaavassa [luku]tilanteessa ärsyyntyneeni kerrontatavasta ja lopettaneeni lukemisen. Nyt kävi pienoinen ihme tai hyvä tuuri ja unohdin muodon ja kerronnan vapauden tai myönnyin sille. Minä tempauduin tarinalle, kertomisen tavalle ja ilmaisulle teoksessa kaikkinensa.

      Tämän kaivelin muististani nyt sunnuntaiaamuna. Jos löydän kirjan ja selattuani sitä päädyn toisiin ajatuksiin, jatkan toisella kommentilla mahdollisimman pian. Kirjat ovat outoja pieniä otuksia. Yhteen otukseen rakastuu, toista kammoksuu. Lukija on vapaa valitsemaan luettavansa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!