Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1600-luku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1600-luku. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Olli Jalonen: Taivaanpallo

Parhaimmat lukukokemukseni syntyvät suhteessa muihin lukijoihin ja aiemmin lukemiini kirjoihin. Tämän ilon ja nautinnon koin Olli Jalosen Taivaanpallon kanssa.

Ennen lukemista
Sain Taivaanpallo-romaanin arvontapalkintona ennen joulua. Kun mielessä on paljon kaikenlaista, en halua aloittaa kirjaa, jonka toivon vievän huomioni. Joulu meni ja kirja jökötti edelleen luettavien pinossa. Ystäväni sai Taivaanpallon joululahjaksi ja aloitti sen lukemisen. Sovimme lukupiirissä, että luemme maaliskuun alkuun Jalosen uusimman. Minun on siis luettava romaani.

Ystävä viestittelee minulle ongelmistaan kirjan lukemisen suhteen. Ajattelen, että minulle käy samoin: tulen lukemaan kirjan pakolla lukupiirin vuoksi. Voi itku! Vetkuttelen lukemisen aloittamista, koska koen olevani jotenkin myöhässä kirjan kanssa. Taivaanpallo on jo palkittu Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla.


Lukeminen
Lähden pienelle matkalle helmikuisena lauantaina. Otan mukaan vain Taivaanpallon luettavaksi. Mielessä pyörivät vielä ystäväni viestit lukemisen hankaluudesta. Mietin, mitä matkantekoni launtaina ja sunnuntaina tulee olemaan, jos lukeminen ei lähde kulkemaan. Nousen junaan, istun penkille ja aloitan lukemisen.

Jalosen kirja kertoo nuoresta, uteliaasta ja sinnikkäästä Anguksesta. Angus elää äitinsä, sisarensa, veljensä ja sisarensa pojan kanssa Saint Helenan saarella. Tarina alkaa vuodesta 1679.
Se on tehtävä, käsky, ohje ja opetus.
Nautin Jalosen sanoista ja lauseista. Anguksen ääni kuuluu selvänä ja pojan vahva sitoutuminen englantilaisen hienon herran antamiin tehtäviin liikuttaa minua. Kuukaudet ja vuodet kuluvat, Angus harjoittaa taitojaan tehtävissä. Äidin, sisaren ja paikallisen pastorin elämät risteävät ja ajan kanssa Angus oppii myös havainnoimaan ihmisiä. Mutta hän säilyy pitkään lapsena, luottavaisena ja käskettävänä.
Niin Angus se on näin että vähän yli sata vuotta on Jumalan ajassa aivan tavattoman pieni numero ja hetki. - - Näin me Saint Helenalla saamme elää yhä kaiken puhtaan alussa vaikka muualla aika on kulunut paljon pidemmälle. Jumala on päättänyt suuressa hyvyydessään jättää meille täällä kurkistusluukun auki maailman hamaan alkuun asti.
Paksu romaani on luettu kahdessa päivässä junamatkoilla, hotkaisen kirjan vaivatta. Nautin Jalosen tavasta kuvata lapsen uteliaisuutta. Nautin myös ajan ja uskon kuvauksista. Romaani ylistää tietoa ja sen hankintaa. Elävä luonto, kasvit ja elämet, hengittävät samaan tahtiin kanssani. Katson maailmaa lapsen silmin ja ihmettelen näkemääni.


Lukemisen jälkeen
Luettuani romaanin käyn kylässä ystäväni ja hänen puolisonsa luona. Keskustelemme romaanista ja sen vetovoimasta. Päädyn lukemaan romaanin erään katkelman ääneen kahvipöydässä. Jalosen miljöökuvaus on lumonnut minut.
Polttopuun ohuenkarvas savu ja hiilen raskas katku leijailee ympärillä vaikka savupatsaat näyttävät nousevan kylmässä melkein pystysuoraan taivasta kohti. Aurinko on harson läpi vaalea ja vihertävänkeltainen ja taivas on talven taivas. Kaikki on muuta kuin kotona on koskaan ollut. Minä olen tässä kaiken keskellä. Minä olen Angus ja Angus on minä ja Minä-joka-on Kuolleenpuun-Angus on matkalla lumisille vuorille.
Jalosen Taivaanpallo palkitaan Blogistanian Finlandialla. Ensi viikolla pääsen keskustelemaan lukemastani lukupiirin kanssa Kimingissä Karstulassa. Uskon, että Taivaanpallo jakaa mielipiteitä.

Teos: Taivaanpallo
Tekijä: Olli Jalonen
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Otava

lauantai 25. marraskuuta 2017

Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia

Esittelen Mauri Kunnaksen kirjoittaman ja piirtämän Koiramäen Suomen historian videolla, joka kuvattiin tänään Kirjakantti-tapahtuman yhteydessä Kuopiossa.

Koiramäen Suomen historia on luettu myös näissä blogeissa:
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Kirjojen pyörteissä
Kirjasähkökäyrä
Kirja vieköön
Kirjahilla

Sain teoksen luettavakseni Finlandia-lähettiläänä. Kiitos kirjasta!


Voit äänestää suosikkejasi Finlandia-ehdokkaista kaikissa kolmessa luokassa Kirjasäätiön sivuilla. Kilpailuun osallistumalla voit voittaa lahjakortin kirjakauppaan. Osallistumisaikaa on 26.11. asti.

Teos: Koiramäen Suomen historia
Tekijä: Mauri Kunnas
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Otava

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Kaiho Nieminen: Ihmissuden kronikka

Kuva kustantajan sivuilta
Olen hellinyt itseäni hyvillä kirjoilla. Viimeisin lukemani hyvä kirja on Kaiho Niemisen Ihmissuden kronikka. Tämä uutuusromaani on ollut todella vaikuttava lukukokemus, vaikka tartuinkin kirjaan ihan sattumalta. Kirjan nimi herätti aluksi uteliaisuuteni, mutta kaunis ja ajatuksia herättävä kansikuva sai minut aloittamaan kirjan. Kirjan aloitettuani en voinut lopettaa, sen verran liikuttavan ja vahvan tarinan Kaiho Nieminen kertoo köyhästä talonpojasta. Ote kirjasta:
Pyhän Rekon päivänä pyry oli tukkinut talvitien umpeen. Poika istui reessä kirstun kannella ja piteli ohjaksia, Matti käveli. Poika oli jo oppinsa saanut, Matin ei tarvinnut sanoa sanaakaan, kun poika pysäytti Korven karsikkopetäjän kohdalla.
Matti kävi veistämässä ristin sen kylkeen. Ja siinä se vartioi, pihkansa valuttaneen petäjän varressa, vanhaäitivainaan ristinmerkin ja vanhaisävainaan puumerkkilänkien alapuolella.
Ihmissuden kronikka kertoo 1600-luvun Suomesta. Talonpoika Matti Jurvanen elää perheineen niukkaakin niukempaa elämää. Valtioiden suuria asioita hoitaessa herrojen saattue erämaiden poikki pelmuuttaa Jurvasen elämää tarpeettomasti ja perheen kiikkerä elämän tasapaino on mennyttä. Ote kirjasta:
"Kysyköön Luojalta", luutnantti jupisi, "tai paskokoon alleen. En minäkään enää näitten karjalais-savolaissaatanoitten maalla pysty kaikkea takaamaan. Sen voin taata, että ensimmäisen löyhiä lupailevan nimismiehen hirtätän heti, jos semmoisen kelmin vielä silmiini saisin... Ja vaikka en ainuttakaan voudinpaskaa enää kuunaan tavoittaisi, vien meidät vielä täältä kuninkaamme eteen. Että sen voit sanoa jalosukuisille, sinne vien, vaikka turkit tulessa ja perseet karrella. Koettakoot sen ajan kärvistellä hengissä."
Nieminen pakottaa lukijan katsomaan yksittäisen ihmisen tuskaa. Kaikki talonpoika Jurvasen ympärillä sortuu ja ihmisen pahimmaksi uhkaksi tulevat toiset ihmiset. Ulkopuolisuus ja pahan asettaminen itsen ulkopuolelle ovat teemoina hyvin ajankohtaisia aiheita, vaikka teos sijoittuukin menneen ajan Suomeen. Ihmissuden kronikka hiljentää sanomallaan, ihmisen petomaisuutta ei vähennä koulutus, sivistys, asema tai usko korkeimpaan. Yhteisön jäsenyys tuo turvaa, mutta vain heille, jotka luetaan osaksi joukkoa.

Nieminen teksti soljuu ja on kaunista, vaikka tapahtumat ovat surullisia ja armottomia. Teos toi mieleeni hyvässä mielessä mm. Aino Kallaksen Sudenmorsiamen, Aki Ollikaisen Nälkävuoden ja Anneli Kannon Pyövelin.
Näin oli hyvä. Oli helppo olla ja odotella talvea.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Ihmissuden kronikka
Tekijä: Kaiho Nieminen
Kansi: Mika Tuominen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: WSOY