Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hai Magdalena. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hai Magdalena. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. joulukuuta 2023

Tampereen Kirjafestarit 2.12.2023

Raportoin Tampereen Kirjafestareista laukaten tunnelmasta toiseen. Muoto kuvastaa ensimmäistä festaripäivääni tänä vuonna. Pidän paljon kotikaupunkini suurimmasta kirjajuhlasta, Tamperetalo sopii mielestäni hyvin kirjamessujen paikaksi.

  

Pihalla tulijat ottaa vastaan pieni muumi. Minä ja muut lapset kiersimme sisään Sorsapuiston kulmalta tästä syystä.

  

Elegantti sisääntulo on tärkeää. Lapoin aulan säilytyslokeron täyteen villasukkaa, säärystintä ja muuta varustetta, koska talvi on saapunut paikkakunnalle. Samalla jätin säilytykseen ohjelmalehden, johon olin merkinnyt reittini. Onneksi uusia ohjelmalehtiä löytyi joka puolelta festareita. Tampereen yliopiston kirjallisuuden opiskelijoiden pöydästä ostin haalarimerkin, jolla koristan työreppuni.

Kuvassa vasemmalla Tiitu Takalo, oikealla Ville Pirinen.
Ensimmäisenä hönkäisin Duetto 1 -saliin, joka on nuortenkirjallisuuden ja sarjakuvan sali. Siellä sarjakuvataiteilija Tiitu Takaloa haastatteli Ville Pirinen. Takalo on tehnyt yhdessä tutkija Tiina Männistö-Funkin kanssa sarjakuvateoksen Polkimilla. Teoksen on kustantanut Suuri Kurpitsa. Teoksessa yhdistyy tutkimustieto ja henkilökohtaiset muistot ja kokemukset.

Teos pääsee ehdottomasti lukulistalleni.
Kuvassa vasemmalta oikealle Edith Arkko, Artemis Kelosaari, Magdalena Hai ja J.S. Meresmaa.
Ainoa messukirjahankintani ensimmäiseltä päivältä.
 
Viereisessä historiaan ja faktaan keskittyvässä salissa tarjoiltiinkin päivän ihanin keskustelu. Duetto 2 -saliin rantautui Osuuskumman väkeä esittelemään uutta teosta. Molemmat teoksen toimituksesta vastanneet kirjailijat olivat paikalla: Edith Arkko ja tuore Finlandia-voittaja Magdalena Hai. Lisäksi keskustelemassa olivat J.S.Meresmaa ja Artemis Kelosaari, jotka molemmat olivat kirjoittaneet novellin kokoelmaan Sydänten salonki - queer-romanttisia tarinoita. Arkon johdolla osallistujat saivat käytettyä heille varatun ajan todella hyvin. Kuulijana koin olevani osallisena keskustelussa.

Sitten hölkkäsinkin Aamulehtisaliin, jossa haastateltavana oli Ann-Christin Antell, jonka Puuvillatehdas-trilogia on valmistunut. Antellia haastatteli Anne Flinkkilä. Kolmas ja viimeisin osa Gummeruksen kustantamasta teossarjasta on tänä vuonna valmistunut Puuvillatehtaan kilpailija. Pidin ensimmäisestä osasta, mutta en ole ennättänyt jatkaa näiden kirjojen parissa. Aion korjata tilanteen. Huomasin myös, että minulla on siis luettavana tai kuunneltavana kaksi osaa trilogiasta sekä kaksi joulutarinaa, jotka sijoittuvat samaan maailmaan. Lyhyet joulutarinat, Joulu Örndahlin ruukissa ja Loviisan joulu, löytyvät vain äänikirjoina ja e-kirjoina.

Kuvassa vasemmalla Ann-Christin Antell, oikealla Anne Flinkkilä.

Ennätin kuunnella lopun Juhani Branderin haastattelusta. Amerikka-romaani vaikutti oikein kiinnostavalta. Teoksen on kustantanut WSOY.

Vasemmalla Iida Turpeinen, oikealla hänen kustannustoimittajansa.

Sokerina pohjalla oli Iida Turpeisen haastattelu. Turpeisen esikoiskirja, Elolliset, on ilmestynyt vasta tämän vuoden syyskuussa. Sitä on vaikea ymmärtää, koska teos on jo herättänyt paljon kiinnostusta ja keskustelua. Teos on saanut Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon, Finlandia-ehdokkuuden ja sen käännösoikeudet on myyty jo moneen maahan. Kirjan on kustantanut S&S.

Olen innostunut hankkimaan tänä syksynä uutuuskirjoja pinoksi asti. Turpeisen teos on siinä pinossa, joten haastattelun perusteella minua odottaa taattu lukunautinto.

Messuiltapäivän päätteeksi oli hyvä tavata kirjaystäviä hyvän ruuan äärellä.

Kiitos messulipusta tapahtuman järjestäjälle!

maanantai 10. joulukuuta 2018

Magdalena Hai: Kolmas sisar

Lunesta tuntui pahalta ajatella, että se vaeltaisi ajassa yksin häntä etsien. Lune laski kämmenensä yön jäljiltä kylmää hohkavalle ikkunalaudalle ja tajusi, että tältä ihmisistä täytyi tuntua kaiken aikaa. He kulkivat maailmansa läpi yksin, paljaina ja avuttomina kuin lapset, heille näkymättömien voimien armoilla. Vailla lajimuistia, vailla sisaruuden siteitä, vailla mahtia.
Kolmas sisar on Magdalena Hain upea fantasiatarina noidista. Teos aloittaa uuden sarjan, Royaumen aikakirjat. Joskus kirjalliseen fantasiamaailmaan siirtyminen on minulle vaikeaa ja huomasin jännittäväni tätä etukäteen. Pyysin kustantajalta arvostelukappaletta ja sain sen e-kirjana. En jaksanut työpäivän päätteeksi innostua kirjan lukemisesta koneelta, joten varasin kirjastosta perinteisen kirjan. Saatuani niteen käsiini hätkähdin, en ollut ajatellut teoksen olevan niin laaja (555 sivua). Puhallus ulos, leuka rintaan ja kirja auki! Ensimmäiset kahdeksankymmentä sivua fantasiajännitykseni vielä leimahteli välillä esiin, mutta sitten toisenlaiset voimat saivat minut valtoihinsa.

Kolmas sisar kertoo noidista ja keskittyy erityisesti kahteen nuoreen noitaan, Cieliin ja Luneen. Valkoisen mahtinoidan tytär Ciel ja Mustan mahtinoidan tytär Lune ovat aikuisen elämänsä kynnyksellä. Teoksen nimen Kolmas sisar on yksi mahtavista noidista, jonka toimet ja suhteet toisiin noitiin ovat vaikuttaneet noitien maailmaan ja muihinkin maailmoihin. Noitien maailmassa Royaumessa suhteet ja yhteys toisiin noitiin ovat merkityksellisiä. Ote teoksesta:
Vaikka yksittäinen noita saattoi olla voimiltaan jumalankaltainen, he olivat lajina aina parhaimmillaan - ja vahvimmillaan - yhteisönä. Parvena.
Noidan ollessa nuori hän kuulee laulujen peilin edessä oman laulunsa, joka kertoo noidan voimat ja taidot noidalle itselleen ja koko yhteisölle. Tuo tilaisuus päättyy Cielin ja Lunen osalta lähtöön Royaumesta. He päätyvät Maahan ja kohtaavat erittäin lumoavia ja mielikuvitusta kutkuttavia henkilöitä ja asioita. Koska he tarvitsevat turvaa, he päätyvät elävään ja liikkuvaan kouluun, Lyceumiin, joka on turvapaikka monelle muullekin olennolle. Koulua johtaa rehtori, joka on heimo tai kansa yhdessä olennossa (noin suunnilleen). Ylitse muiden oudossa kiinnostavuudessaan on minulle opiskelija Niemann Quinne. Järisyttävää, kirjailija Hai!

Lukukokemus muodostui ihanaksi matkaksi vieraisiin maailmoihin. Ihastuin noitaystävyksistä erityisesti Luneen. Hänen kokemuksensa maailmoista ja niissä vaeltavista olennoista ovat mielenkiintoisia ja saivat minut aivan ihastuksen valtaan. Lunen asennoituminen vastaan tuleviin asioihin on virkistävän kepeä ja luonnolllinen. Teoksen maailmat ovat hyvin visuaalisia ja näin henkilöt, olennot, paikat ja pienet yksityiskohdatkin sieluni silmin teosta lukiessani. Noitien terävät hampaat, demonikissa lemuavassa nahassaan, kärhöt iholla ja taivaan kirkas aurinko (nyt fantasiaa sekin). Kenen piirtämiä lienevät kannen kuvat? En löytänyt teoksesta tietoa siitä. Kannen kuvat ovat Nina von Rüdigerin piirtämiä. Huomaan palaavani kuviin vähän väliä teosta lukiessani. Kansikuva jää mieleen kerralla ja tuo oman sävynsä tarinaan.

Eilen illalla teoksen loppu läheni ja päätin lukea tarinan päätökseen yöunien kustannuksella. Kaiken loppurevittelyn jälkeen olikin sitten hankaluuksia saada unen päästä kiinni. Kolmas sisar ei ehkä ole kaikista nuorimpien lukijoiden fantasiailottelu, mutta se, joka ajattelee olevansa liian vanha lukemaan Hain uusimman, on houkka.
Hän oli - - pelkkää metsää, pelkkää sydäntä, pelkkää tahtoa.
Sain arvostelukappaleen kustantajalta. Kiitos!

Teos: Kolmas sisar - Royaumen aikakirjat #1
Tekijä: Magdalena Hai
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Otava

Edit: Kannen kuvien tekijän nimi lisätty.