Finlandia-ehdokkaita vuonna 2016

Finlandia-ehdokkaat on julkistettu kaikissa sarjoissa. Tänä vuonna tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista kaikki ovat minulla vielä lukematta. Onneksi tilanne ei ole sama kahden muun palkinnon ehdokkaiden kohdalla.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista olen lukenut kaksi. Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin ja Juuli Niemen Et kävele yksin. Uskon Siri Kolun voittoon. Kirjoitin hänen hienosta kirjastaan keväällä sen luettuani, että tarina vapauttaa ja vie mukanaan.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista olen lukenut vain yhden: Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista. Kirjan lukemisesta on jo pitkä aika, mutta muistiin on jäänyt teoksen hieno ja ainutlaatuinen tunnelma.

Juuli Niemi: Et kävele yksin

Sain ystävän kautta luettavaksi Juuli Niemen uutuusromaanin Et kävele yksin. Jo lukiessa pohdin, kirjoitanko tästä blogiini lainkaan. Et kävele yksin ansaitsee tulla luetuksi ja siitä on hyvä kirjoittaa blogeihin. Tässä pohdinnassani oli kyse lähinnä omista rajoitteistani.

Kansi kustantajan sivuilta

Et kävele yksin kertoo kahden nuoren kaupunkilaisen, Adan ja Egzonin, rakkaustarinan, joka on alusta asti mahdottomuus. Nuoret ovat hyvinkin erilaisia, mutta isättömyys näyttää yhdistävän heitä tarinan alussa. Rakkaus on yksi väri tarinassa, vähintäänkin yhtä vahvasti näkyvillä on molempien nuorten kasvu ja omaksi itsekseen muuttuminen.

Pidin Niemen romaanista, joka kertoo nuoruudesta ja rakkaudesta kauniisti ja aidosti. Ajattelin, että tätä ei ole kirjoitettu laisinkaan minulle ja olen aivan liian vanha ja kyyninen nauttiakseni tästä niin kuin tästä pitäisi nauttia. Ote kirjasta:

Ada otti toisen kulauksen. Sitten kolmannen. Ja neljännen.
Sisällä kuplivaan mereen tuli korallikuohut ja helmiäisvaahto. Jokainen ajatus kutitti päässä höyhenen lailla ja jalkojen nivelet joustivat kuin trampoliini. Ada nauroi ja puut ympärillä eivät enää näyttäneet siltä, että ne oli säälistä jätetty reunustamaan kävelytietä, kitukasvuisina ja kerrostalojen ympäröiminä, vailla vapaasti kulkevaa valoa.
Minä olen valo, Ada ajatteli. Minä suojaan sinua puu.
- Minä rakastan metsää, Ada huusi.
- Ada, halaatko sinä puuta?
Egzonin äänessä oli naurua ja hän laski pullon lumihankeen ja juoksi Adan luo.

Tunsin oman ikäni ja asenteeni ihan lukemisen loppuun asti, mutta osasin myös nauttia Adan ja Egzonin tarinasta ja nuoruuden ihanuudesta. Pidin tarinan kuvataidejuonteista, mutta Dave-viittaukset menivät tältä tädiltä vauhdilla ohi. Sen sijaan Aamiainen Tiffanylla -elokuva palasi taas katsottavien listalle.

Niemi on taitava kirjoittaja ja herkkä tunnelma säilyy voimakkaana läpi teoksen. Aion tarjota Niemen teosta luettavaksi lukiolaisille, joista luulen löytyvän aiheesta kiinnostuneita lukijoita.

Teos: Et kävele yksin
Tekijä: Juuli Niemi
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: WSOY