Lionel Shriver: Kaksoisvirhe

Kirjailija Lionel Shriverin tekstit vaikuttavat minuun voimallisesti. Luin aikanaan Jonnekin pois ja pidin paljon Shriverin tavasta kirjoittaa. Hän onnistuu kirjoittamaan mielestäni tehokkaasti ja tarkasti juuri oikeista asioista. Luin myös Poikani Kevinin, vaikka se raastoi sydäntäni.

Olen hankkinut Kaksoisvirheen kolme vuotta sitten. Tiedän hankintavuoden, koska aika usein kirjoitan sen kirjaan nimeni perään. Nyt oli hyvä hetki lukea Shriverin kirja. Hänen teoksensa ovat niin vahvoja, että yritän pelata aikaa niiden kanssa. Tätäkin kirjaa olen pitänyt monet kerrat kädessäni, mutta laittanut aina sitten takaisin hyllyyn.

Eric imarteli Willyn äitiä ottamalla kaksi kertaa lisää tämän puoliraakaa ja syömäkelvotonta kanapataa ja vetäytyi sitten pöydästä. Valo lankesi hänen avoimeen kaulukseensa ja sai varjot leikkimään hänen solisluullaan kuin pienien kalojen parvi. - - Tänä iltana, halusi tai ei, haaroittuvat suonet Ericin lihaksikkaissa käsivarsissa nostivat kuitenkin veden Willyn kielelle yhtä varmasti kuin astia täynnä lakritsinauhoja. Jos Ericin kauneus oli lahja, sen hän ainakin säilyttäisi.

Kaksoisvirheen päähenkilö on nuori nainen, jonka intohimona on tulla mahdollisimman taitavaksi tenniksessä. Willy eli Wilhemena Novinsky on ollut vanhempiensa hylkimä tai ainakin hänestä on tuntunut siltä. Pelastuksena on teoksen alun tilanteeseen asti ollut valmentaja Max. Willy tapaa kuitenkin Ericin, johon hän ihastuu. Eric Oberdorfia ja Willyä yhdistää vahva halu kehittyä tenniksessä. Jo takakansi kertoo, että Willy ja Eric päätyvät yhteen, aina naimisiin saakka.

En tiedä mitään tenniksestä. On outoa, että tenniksen ympärillä pyörivä romaani kiinnostaa minua niinkin paljon. Toisaalta tennis on Shriverin romaanissa vain kehys, jonkinlainen esimerkki, jonka avulla kerrotaan ihmisestä, hänen elämästään ja hänessä tapahtuvista muutoksista. Willy henkilönä tuntuu minusta oudon läheiseltä. En ole kunnianhimoinen Willyn tapaan, mutta Willyn pelaamiseen liittyvä yksioikoisuus, virheiden pelko ja himo Ericiin liikuttavat minua ja tekevät tarinasta kiinnostavan.

Max on Willyn valmentajana tärkeä tiedonantaja Willyn suhteen. Max sanoittaa Willyn pelkoja, reaktioita ja mahdollisia toimintasuuntia kiinnostavasti. Minulle Kaksoisvirhe kääntyy tutkielmaksi elämän pettymyksistä. Henkilökohtaiset luonteenpiirteet saattavatkin olla vain reaktioita ympäröiviin olosuhteisiin. Ihminen muuttuu, muttei aina hallitusti ja hyvään suuntaan.

En voi suositella Shriverin Kaksoisvirhettä oikein kenellekään. Itse aion aivan varmasti lukea kaikki tulevat Shriverin teokset. Kaksoisvirhe ahdistaa minua, mutta rakastan sen henkilöiden sielunmaisemaa ja pyristelyä elämässä. Teos sopisi lukupiiriin, jossa sen henkilöistä ja heidän valinnoistaan syntyisi varmaankin virkeää keskustelua.

Teos: Kaksoisvirhe (Double Fault)
Tekijä: Lionel Shriver
Suomentaja: Hanna Sola
Julkaisuvuosi: 2007 (1997)
Kustantaja: Avain

Onni on hyvä kirja odottamassa

Viime viikkoina olen kuluttanut aikani lähinnä gradun kirjoittamiseen, jalkapallon seuraamiseen ja perheen kanssa kuljailuun. Kun hupilukuaikaa on vähän, kirjan laatu on ratkaiseva. Pinoni alimmainen, Minna Canthin Ihmiskohtaloita liittyy lähilukukilvoitteluuni, joka on huonolla tolalla. Kirja on aloitettu, mutta ei edisty sitten millään. Seuraavana pinossa on minulle aivan vieras Sudenlaulu, jonka nappasin kirjakierrätyshyllystä Kuopiosta. Emmi Itärannan Teemestarin kirja odottaa elokuuta ja lukemisen vapautta.

Perjantaina kävin kirjastossa etsimässä sopivaa luettavaa viikonlopuksi, kevyttä ja vaivatonta. En löytänyt haluamaani. Koska yöpöydällä makasi tuo Sudenlaulu, oli vähintäänkin loogista ottaa mukaan Suden lupaus. Samaisella kirjastoreissulla mukaan tarttui vaikka mitä uusia lasten- ja nuortenkirjoja, mm. Paretskoin uusin Shell's Angles ja Kalajoen hiekat, joka on nyt sunnuntaina jo osan perhettä lukema. Kirjasta on puhuttu suu vaahdossa, ja minulle on spoilattu kirjan loppu. Pitää lukea sekin spoilauksesta huolimatta! Vaimotesti vaikuttaa vetävältä, mutta jotenkin vapaata kapasitettia tuntuu omassa päässä olevan todella vähän. Sekin siis kesken.

Lionel Shriver on yksi suosikkikirjailijoistani, vaikka olen lukenut häneltä vain yhden kirjan, Poikani Kevinin. Siinäpä sitä on ollutkin. Olen kiertänyt muita hänen kirjojaan kuin kissa kuumaa puuroa, odottaen sopivaa hetkeä altistaa itseni jollekin sellaiselle, mitä Poikani Kevin minulle lukijana teki. Sain kirjan Jonnekin pois bloggariystävältä ja se oli menoa samana päivänä. Olen yrittänyt lukea kirjaa pienen tirauksen joka ilta, vaikka olen tullut pelien takia myöhään nukkumaan. Teoksen aihe, vanhenevan pariskunnan elämä tavanomaisen kriisin keskellä, ei ole erityisen koukuttava, mutta käsittelytapa ja Shriverin tapa kirjoittaa ja kuvata henkilöitä on!

Jonnekin pois alkaa keski-ikäisen miehen kotoa eräänä päivänä. Teoksen ensimmäinen lause: "Mitä on pakattava mukaan, kun lähtee loppuiäkseen?" aloittaa sellaisen tarinan miehestä ja hänen vaimostaan, että ainakin minä lukijana olen aivan haltioitunut. Tapahtumat ovat aivan tavallisia ja mielestäni myös tarinan henkilöt arkisia, mutta jotain erityistä teoksessa on. Minusta tuntuu, että Shriver on uuttanut jotain tiivistynyttä ihmisenä olemisesta näihin teoksiinsa, mutta hän tarjoilee tämän ihmeaineen tavallisena vetenä tekemättä itsestään tai työnsä jäljestä mitään numeroa.

Olen lukenut vasta yhden kolmasosan, teosta on vielä jäljellä jonkin verran ihanan paljon. Onni on yöpöydällä oleva hyvä kirja, joka on kesken luvun. Shriverin Jonnekin pois on onnea koko mitaltaan, vaikka pelkään, että joudun vielä suremaan tämän tarinan kanssa. Ote kirjasta:

"Glynisille matka päätöksestä tekoon oli kuin hyppy tulvivaan jokeen romahtaneen sillan raunioilta. Tosin sanottuna hänellä oli moottori, mutta sen käynnistyskytkin oli viallinen. Hän päätti tehdä jotakin, mutta mitään ei tapahtunut. Se oli synnynnäinen suunnitteluvirhe, jolle hän ei luultavasti voinut mitään."

Teos: Jonnekin pois (So Much for That)
Tekijä: Lionel Shriver
Kääntäjä: Seppo Raudaskoski
Kustantaja: Avain
Julkaisuvuosi: 2011 (alkuperäinen 2010)