Tuija Takala: Sormus

Minä ymmärsin häntä,

mutta en ymmärtänyt,

mitä tämä oli ja millainen itse nyt olin.

Kansi on Jussi Jääskeläisen käsialaa.

Tuija Takalan Sormus on taitavasti kirjoitettu teos. Se on historiallinen selkoromaani, joka rakentuu neljästä tarinasta. Tarinat yhdistyvät toisiinsa monella tapaa. Tarinat kertovat neljästä naisesta, jotka löytyvät samasta sukupuusta.

Ensimmäinen tarina sijoittuu 1020-luvulle. Nuoren naisen on aika mennä miehelään, mutta vanhempien hyväksi näkemä mies ei tunnu oikealta. Rakastin tarinaa hiljaisesta Talvikista ja hänen tahtonsa löytymisestä.

Toinen tarina on virkistävän erilainen. Ääneen pääsee Maria, joka on torpan emäntä. Tarina sijoittuu 1870-luvulle. Marian ja Juhanin tytär on saanut tyttären ja elämän suuret kysymykset pyörivät Marian mielessä.

Kolmas tarina kuvaa Annan elämää sisällissodan jälkeen. Maailma ympärillä muuttuu hurjaa vauhtia. Mitä Anna haluaa elämältään? Mikä osa hänelle on varattu? 

Neljäs tarina on nykypäivän tarina. Emma turvaa isoäitiinsä.

Takala kertoo neljän tarinan kautta rakkaudesta, sen kaipuusta ja yhteisen elämän ihanuudesta. Elämä ei ole pelkkää onnea ja iloa, mutta tarinoiden perusvire on kuitenkin positiivinen. Nautin teoksesta paljon.

Selkoromaaniin on helppo tarttua. Sen voi lukea henkilö, joka vasta opettelee suomen kieltä tai jolla on vaikeuksia lukea monimutkaista tarinaa, jossa on pitkiä virkkeitä. Parhaat selkoromaanit sopivat kuitenkin kaikkien luettavaksi.

Sormus on ihanan valoisa ja täynnä rakkautta! Oman lukukappaleeni kävin hakemassa kirjastosta. 

Teos: Sormus
Tekijä: Tuija Takala
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: Avain

Anne Muhonen: Älä unohda minua

 

Olen lukenut Anne Muhosen sarjakuvaromaanin Älä unohda minua nyt todella monta kertaa. Tarina on koruton ja vailla ylisanoja. Muhonen on teoksellaan ihmiselämän ytimessä. Kenelle minä olen tärkeä? Älä unohda minua!

Tarinan päähenkilö Hilla on yksinasuva nainen, joka on töissä kukkakaupassa. Hän pelastaa pinteestä tarinan alussa kauan etäisyyttä pitäneen ystävänsä, jonka pitää etsiä oppilaalle harjoittelupaikka. Nuori mies nimeltä Eero tulee seuraavana aamuna Selman kukkaan.

Tarinassa on nykyisten tapahtumien taso, jossa nuori on kukkakaupassa ja häntä ohjaava aikuinen opastaa ja neuvoo nuorelle kaikenlaista tärkeää. Menneisyyden tapahtumat kuultavat kuitenkin henkilöiden reaktioissa ja tunteissa tuoden tarinaan paljon merkityksiä.

Muhosen kynänjälki on pelkistettu ja selkeä. Erityisesti kansi on kaunis ja avautuu uudella lailla tarinan lukemisen jälkeen. Teos palkitsee lukijan viittauksillaan ja tarinan syvyydellä. Suunnitelmat muuttuvat, ja kaikki unelmat eivät toteudu.

Älä unohda minua sopii mainiosti nuorelle ja sitä vanhemmalle lukijalle.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Älä unohda minua
Tekijä: Anne Muhonen
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Avain

Lionel Shriver: Kaksoisvirhe

Kirjailija Lionel Shriverin tekstit vaikuttavat minuun voimallisesti. Luin aikanaan Jonnekin pois ja pidin paljon Shriverin tavasta kirjoittaa. Hän onnistuu kirjoittamaan mielestäni tehokkaasti ja tarkasti juuri oikeista asioista. Luin myös Poikani Kevinin, vaikka se raastoi sydäntäni.

Olen hankkinut Kaksoisvirheen kolme vuotta sitten. Tiedän hankintavuoden, koska aika usein kirjoitan sen kirjaan nimeni perään. Nyt oli hyvä hetki lukea Shriverin kirja. Hänen teoksensa ovat niin vahvoja, että yritän pelata aikaa niiden kanssa. Tätäkin kirjaa olen pitänyt monet kerrat kädessäni, mutta laittanut aina sitten takaisin hyllyyn.

Eric imarteli Willyn äitiä ottamalla kaksi kertaa lisää tämän puoliraakaa ja syömäkelvotonta kanapataa ja vetäytyi sitten pöydästä. Valo lankesi hänen avoimeen kaulukseensa ja sai varjot leikkimään hänen solisluullaan kuin pienien kalojen parvi. - - Tänä iltana, halusi tai ei, haaroittuvat suonet Ericin lihaksikkaissa käsivarsissa nostivat kuitenkin veden Willyn kielelle yhtä varmasti kuin astia täynnä lakritsinauhoja. Jos Ericin kauneus oli lahja, sen hän ainakin säilyttäisi.

Kaksoisvirheen päähenkilö on nuori nainen, jonka intohimona on tulla mahdollisimman taitavaksi tenniksessä. Willy eli Wilhemena Novinsky on ollut vanhempiensa hylkimä tai ainakin hänestä on tuntunut siltä. Pelastuksena on teoksen alun tilanteeseen asti ollut valmentaja Max. Willy tapaa kuitenkin Ericin, johon hän ihastuu. Eric Oberdorfia ja Willyä yhdistää vahva halu kehittyä tenniksessä. Jo takakansi kertoo, että Willy ja Eric päätyvät yhteen, aina naimisiin saakka.

En tiedä mitään tenniksestä. On outoa, että tenniksen ympärillä pyörivä romaani kiinnostaa minua niinkin paljon. Toisaalta tennis on Shriverin romaanissa vain kehys, jonkinlainen esimerkki, jonka avulla kerrotaan ihmisestä, hänen elämästään ja hänessä tapahtuvista muutoksista. Willy henkilönä tuntuu minusta oudon läheiseltä. En ole kunnianhimoinen Willyn tapaan, mutta Willyn pelaamiseen liittyvä yksioikoisuus, virheiden pelko ja himo Ericiin liikuttavat minua ja tekevät tarinasta kiinnostavan.

Max on Willyn valmentajana tärkeä tiedonantaja Willyn suhteen. Max sanoittaa Willyn pelkoja, reaktioita ja mahdollisia toimintasuuntia kiinnostavasti. Minulle Kaksoisvirhe kääntyy tutkielmaksi elämän pettymyksistä. Henkilökohtaiset luonteenpiirteet saattavatkin olla vain reaktioita ympäröiviin olosuhteisiin. Ihminen muuttuu, muttei aina hallitusti ja hyvään suuntaan.

En voi suositella Shriverin Kaksoisvirhettä oikein kenellekään. Itse aion aivan varmasti lukea kaikki tulevat Shriverin teokset. Kaksoisvirhe ahdistaa minua, mutta rakastan sen henkilöiden sielunmaisemaa ja pyristelyä elämässä. Teos sopisi lukupiiriin, jossa sen henkilöistä ja heidän valinnoistaan syntyisi varmaankin virkeää keskustelua.

Teos: Kaksoisvirhe (Double Fault)
Tekijä: Lionel Shriver
Suomentaja: Hanna Sola
Julkaisuvuosi: 2007 (1997)
Kustantaja: Avain

Vesa Sisättö: 100 klassikkoa tunnissa

Lukemalla oppii aina. Paasilinnan Jäniksen vuosi pitää selata krapulakuvauksen vuoksi ja Goldingin Kärpästen herra liittyy Ballantynen Korallisaareen. Isä luki minulle Korallisaaren, kun olin pieni.

Vesa Sisätön uutuus, 100 klassikkoa tunnissa, herätti kiinnostukseni somessa. Kun sain tänään kirjan käsiini, tein kaksi virhettä. Ensin annoin kirjan hyvää hyvyyttäni lapselleni. Lukiolainen jäi lukemaan sitä suorilta ja hihitteli sohvalla aikansa. Kun sain kirjan takaisin, en ollut oppinut mitään, koska ojensin kirjan puolisolleni. Hän sai syttyjä kirjan nimestä ja ryhtyi lukemaan kirjaa katsoen kellosta aikaa. Kun vajaan tunnin päästä sain melkein kahdesti luetun kirjan käsiini, siirryin itse lukemaan toiseen huoneeseen.

Etenin nopeasti aukeamalta toiselle ja vajaassa puolessa tunnissa kirja oli luettu. Sisätön kirja klassikoista ja "klassikoista" on käsikirjamainen. Sata ja yksi kirjaa käsitellään kolmen kohdan taktiikalla. Jokaisesta teoksesta kerrotaan aihe hyvin tiiviisti, joku teokseen tai kirjailijaan liittyvä yksityiskohta ja jonkinlainen tuomio tai loppukaneetti. Näin sulavasti muutamalla rivillä saadaan käsiteltyä paksukaisetkin klassikot, joiden kanssa joutuisi muuten temppurehtamaan monta kuukautta.

Arvostan! Tulen käyttämään kirjaa sekä lukupiirissä että äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa ainakin lukiossa. Suosittelen myös kirjaa selailtavaksi ja luettavaksi nuorille lukijoille ja lukijuudesta unelmoiville.

Sofi Oksasen Puhdistuksen tuomio on niin totta: jos etsit luettavaksesi hyvän mielen romaania, se ei ole tämä.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: 100 klassikkoa tunnissa
Tekijä: Vesa Sisättö
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Avain

Marja-Leena Tiainen: Hiekalle jätetyt muistot

Mies kertoi myös,
että norsu oli 34-vuotias.
Emma syötti banaanin elefantille
ja taputti sen kylkeä.
Hän sanoi hiljaa:
"Kultainen Lootus,
olet samanikäinen kuin minun isä oli,
kun se kuoli.

Marja-Leena Tiaisen Hiekalle jätetetyt muistot kertoo Emmasta, joka menetti perheensä lomamatkalla 2004 Thaimaassa. Tiaisen selkokirja kertoo 15-vuotiaan Emman uudesta matkasta, jonka aikana Emma yrittää yhdessä mummonsa kanssa löytää paikallisen miehen, joka pelasti hänet tsunamista.

Tiainen pelkistää taitavasti ja kertoo tärkeimmän. Hänen kirjoittamansa selkokirjat ovat helppolukuisia, mutta mielenkiintoisia. Emman tarinassa kerrotaan sekä järkyttävästä perheen menetyksestä että Emman ja isovanhempien surutyöstä tsunamia seuranneina vuosina. Emma tapaa matkallaan ikäisiään nuoria. Tiainen onnistuu kuvaamaan Emman monipuolisesti ikäisenään nuorena, hän ei supistu vain surevaksi ja paljon menettäneeksi ihmiseksi. Emman tarinassa on myös iloa ja mukavia yllätyksiä.

Hiekalle jätetyt muistot sopii hyvin yläkouluikäisen ensimmäiseksi itse luetuksi kirjaksi. Uskon kirjan aiheen kiinnostavan lukijoita. Hiekalle jätetyt muistot on muokattu kirjasta Khao Lakin sydämet, joka on julkaistu 2013. Kirja alkaa henkilöluettelolla. Lukuja kirjassa on 19 ja sivuja 120.

Sain kirjan arvostelukappaleena. Kiitos kustantajalle!

Teos: Hiekalle jätetyt muistot
Tekijä: Marja-Leena Tiainen
Kustantaja: Avain
Julkaisuvuosi: 2018

Marja-Leena Tiainen: Tatu, Iiris ja Pääkallomies

Autenttinen ympäristö nuortenkirjalle

Marja-Leena Tiainen on kirjoittanut uuden selkokirjan nuorille. Itse pidin Tiaisen viime vuonna ilmestyneestä selkokirjasta Poika joka katosi todella paljon, joten odotin tätä kirjaa luettavakseni innolla.

Tatu, Iiris ja Pääkallomies kertoo Tatusta, joka on 16-vuotias. Tatu tutustuu veljensä ja tämän kaverin kautta muutamaa vuotta Tatua vanhempaan Iirikseen, joka on Tatun (ja muidenkin nuorten miesten mielestä) aivan ihana. Tarinassa läikähtelee ihastusta ja ystävyyttä. Tiaisen kirja ei ole pelkkää onnea, koska Iiris katoaa. Tatu on huolissaan Iiriksestä.

Kirjassa Tatu, Iiris ja Pääkallomies on 104 sivua. Kirja sopii hyvin yläkouluikäiselle ja nuorelle aikuiselle. Erityisen hyvin tämä kirja sopii nuorelle, joka ei ole lukenut paljon. Tatu, Iiris ja Pääkallomies on myös hyvä ensimmäinen luettava kirja vaikkapa opiskelijalle, joka ei ole vielä lukenut yhtään kirjaa loppuun. Tämän kirjan kanssa lukija onnistuu!

Pidin erityisesti siitä, että Tatu, Iiris ja Pääkallomies käsittelee pelkoa, uhkaa ja väkivaltaa arkisella tavalla. Ihmisten elämässä tapahtuu kaikenlaista ja Tiaisen kirjan aihe, nuoren kokema uhka, on olemassa todellisessa elämässä. Tatu huomaa elämän olevan arvaamaton. Toivon, että tämä kirja löytää lukijansa niistä nuorista, jotka eivät halua lukea lällyjä juttuja.

Ote kirjasta:

Tatu luonnosteli sarjakuvaa,
jossa Hanska ja Pipo olivat koulun ruokalassa.
Tarjolla oli lihapullia.
Ne olivat molempien herkkuruokaa.
Nyt Pipo päätti kuitenkin, ettei syö lihapullia.
Mä ajattelin ruveta vegaaniksi,
Tatu kirjoitti puhekuplaan.
Mikä on vegaani? Hanska ihmetteli.
Vegaani ei syö lihaa.
Se ei myöskään koske maitotaloustuotteisiin, Pipo selitti.
Sehän kuolee nälkään, Hanska sanoi.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Tatu, Iiris ja Pääkallomies
Tekijä: Marja-Leena Tiainen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Avain

Marja-Leena Tiainen: Poika joka katosi ja lukuhaaste 20.11.2015

Kuva kustantajan sivuilta

Poika joka katosi on helppolukuinen kirja.
Kirja kertoo Hannasta, jonka veli Mikko katoaa.
Kirja Poika joka katosi on surullinen.
Hannan ja Hannan perheen tarinassa on myös toivoa.
Hanna saa uusia ystäviä.
Kirja sopii nuorille ja aikuisille.

Kirjan on kirjoittanut Marja-Leena Tiainen.
Kirjan nimi on Poika joka katosi.
Tämän selkokirjan löytää kirjastoista ja kirjakaupoista.

Tämän kuukauden on pelastanut marraskuun lukuhaaste. Kuva Pixabay.

Kiinnostuin Tiaisen selkokirjasta Kirjamessuilla. Pyysin kirjan arvostelukappaleeksi, koska haluan pysyä kärryillä selkokirjatarjonnasta. Poika joka katosi oli minulle todella innostava lukukokemus. On vaikea kirjoittaa sekä selkeästi että kiinnostavasti. Tiainen onnistuu hyvin tässä, kirjan tarina kulkee jouhevasti eteenpäin selkeyden kärsimättä.

Tiainen kuvaa isosisko Hannan näkemänä ja kokemana perheen vaikeaa tilannetta. Perheen keskimmäinen lapsi Mikko katoaa eräänä yönä. Tiainen kuvaa vivahteikkaasti varsinkin Hannan ja vanhempien surua ja siitä selviämistä. Ote kirjasta:

Isälle oli myös iso pettymys,
ettei Mikko harrastanut hiihtoa,
eikä muutakaan urheilua.
Esko oli nuorempana hiihtänyt kilpaa.
Nyt hän harrasti hiihtoa vapaa-ajallaan.

Poika joka katosi on hyvä ensimmäinen kirja nuorelle, joka ei koskaan ole lukenut kokonaista kirjaa. Kirjassa on 21 lyhyttä lukua ja 88 sivua. Uskon, että miltei jokainen, joka tarttuu tähän kirjaan, saa sen luettua. Alusta loppuun itse luettu kirja on kokemukseni mukaan merkittävä innoke lukea lisää. Myös suomen kieltä opettelevat henkilöt voisivat saada kirjaa lukemalla hyvää harjoitusta.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Poika joka katosi
Tekijä: Marja-Leena Tiainen
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Avain

Tänään luin 88 sivua.