Hanna Morre: Vastatuulen lohikäärme

"Tämä ei ole mikään vitsi, Heta", Helka jyrähti, ja hänen kätensä vapisivat nyt selvästi. "Tämä on sinun velvollisuutesi. Sinun veresi velvollisuus."

"Tämä on minun elämäni!" Heta kiljaisi. Ääni oli mennyt hysteeriseksi, ja hän inhosi sitä. Hysteria oli heikkoutta.

"Yksi elämä vuosisataisessa jatkumossa", Tekla sanoi kylmästi. "Sinun velvollisuutesi -"

Houkutteleva kansi on Karin Niemen käsialaa.

Hanna Morren urbaania fantasiaa edustava chick lit -romaani oli heti julkaisunsa jälkeen hankittavien kirjojen listallani. Kun sain kirjan käsiini, ihastelin aikani upeaa kantta. Sitten ryhdyin lukemaan tarinaa omapäisestä Heta Louhikosta. En hidastellut lainkaan, koska kirja oli niin vetävä lukukokemus.

Millainen äiti oli ollut lohikäärmekannalta katsoen?

Heta Louhikko on keskittynyt työhönsä Aurora Jewels -yrityksessä. Hän arvostaa isoäitiään Teklaa, joka osaa kyllä olla melkoisen jyräävä ainakin suhteessaan tyttärentyttäreensä. Tekla toivoo Hetan keskittyvän nyt yhteen erityisen tärkeään asiaan. Teklalla on Hetan elämästä ja tulevaisuudesta oma ajatuksensa, mutta Heta ei suostu edes kuuntelemaan. Aika pian naiset ajautuvat ylitsepääsemättömään ristiriitaan. Heta jatkaa kuitenkin asioiden selvittelyä omalla laillaan.

Kirjailija välittää hyvin päähenkilön vauhdin ja energian. Hetan elämässä on kaikenlaista meneillään: on salaperäinen Kristian ja käsistään kätevä Sigur. Tekla ei tyydy tarkkailemaan sivusta, vaan vaikuttaa asioiden kulkuun aktiivisesti. 

Viihdyin oikein mainiosti Vastatuulen lohikäärmeen maailmassa. Lohikäärmelittiä! Tätä lisää, kiitos!

Vastatuuli tuo nenääni lumoavan vivahduksen rikkiä ja rautaa. Nälkäni väistyy toisenlaisen nälän tieltä. Kurkusta nousee kurluttava kehräys. Huojutan kaulaani ja nostan siipiäni. Häntäni heilahtaa, ja tömisytän maata käpälilläni. Maa järkkyy. 

Se on uros. Haistan uroksen. Kirkaisen riemusta.

Teos: Vastatuulen lohikäärme
Tekijä: Hanna Morre
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: Nysalor

Marja Kangas: Miehiä ja mielenrauhaa

 

"Muna on aina vaan muna. Sun täytyy miettiä myös miehen henkisiä arvoja!"

Marja Kankaan Miehiä ja mielenrauhaa on matka hikiseen Barcelonaan, miehen kylkeen ja erityisesti oman pään sisälle. Olipa hurja ja ihana matka!

Nelikymppinen kuvataiteen lehtori Tuuli Hukkanen on ahdistunut elämässään. Rehtori tylyttää ja kaikki ympärillä tuntuu aivan mitättömän turhalta. Tuuli repäisee itsensä tavallisesta arjesta ja lähtee etsimään teoksen nimen mukaisesti vapautta, miehiä ja mielenrauhaa. Kesän Barcelonassa pitäisi korjata ainakin miespuutteen. 

Miehiä ja mielenrauhaa -romaanin genre on chick lit. Osaan odottaa övereitä ja ne saankin täysmääräisinä. Kangas tykittää angstia ja himoa vuorotellen. Huokailen, ihailen ja vähän kauhistelenkin minäkertojan vaihtuvia tilanteita ja viihdyn vallan mainiosti fiktioliemessä.

Guru selitti, että buddhalaisuudessa mutaa verrataan ihmisen mieleen. Pitäisi olla paikallaan, jotta lieju ei nousisi pintaan, mutta kaikenlaista paskaa tässä näyttää lilluvan vastaan, vaikka miten pysähdyn ja katson omaa mieltäni.

Teos on jaettu chakroihin. Punaisesta juurichakrasta, joka voi olla harmittavan supussa, päädytään violettiin kruunuchakraan, joka on antautumisen chakra. Luen teoksesta myös kritiikkiä aikamme elämäntapoja ja tavoitteita kohtaan.  Nautin romaanin alkupuolesta, mutta varsinainen ilo minua odottaa teoksen lopussa. Rakastin lopun tunnelmaa.

Miehiä ja mielenrauhaa on Marja Kankaan toinen romaani. Ensimmäinen romaani Miestä näkyvissä löytyy ainakin kirjastosta, mutta toivottavasti myös kirjakaupasta. Tänä kesänä Kankaan esikoisesta voi myös nauttia teatterilavalla Naantalissa. Viimeiset esitykset ovat elokuussa. Kävin katsomassa Emma-teatterin esityksen tällä viikolla. Teatteriesitys säilyttää alkuperäisteoksen vauhdin ja energian, mikä on loistavaa.

Kiitos kirjailijalle! Kiitos lukukappaleesta!

Teos: Miehiä ja mielenrauhaa
Tekijä: Marja Kangas
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: WSOY

Elina Kilkku: Vaimovallankumous

 

Suutelen Mikaa, mutta se ei innostu. Se johtuu varmaan pitkään sadetakkiin pukeutuneesta miehestä, joka on tullut seisomaan meidän vuoteen jalkopäähän.

Elina Kilkun Vaimovallankumous ajaa täysillä alusta loppuun. Päähenkilö Anni Suvilahti kiemurtelee totaaliahdistuksessa. Hänellä on ihana miesystävä, joka haluaa elää loppuelämänsä yhdessä rakastamansa naisen kanssa. Mikä voisi mennä pieleen? Ilmeisesti ihan kaikki mahdollinen.

Kilkku kuvaa romaanissaan rakkausgenren kaikkia tuttuja kliseitä. Rakkauselokuvat ovat päähenkilön käyttövoima ja viitekehys omalle elämälle. Anni odottaa tosirakkauden järisyttävän maailmaa perusteellisesti ja kun niin ei tapahdukaan Mikan kohdalla, ei seurustelussa ole mitään järkeä. Anni on uskomattoman ärsyttävä päähenkilö.

Päähenkilön äklön vaaleanpunaisessa maailmassa on Mika-rakkaan lisäksi muutamia henkilöitä, jotka antavat elämään vähän muitakin sävyjä. Äiti on eläkkeellä oleva nuorisopastori, joka tubettaa ja jättää keskitien toisille. Paras ystävä Irene elää uraohjuksena New Yorkissa. Irenellä ei ole pulaa rahasta. Ystävätuttava Henna puolestaan uuttaa unelmaelämäänsä ydinperheen rakastavana äitinä jokaiseen somepostaukseensa. Ote kirjasta:

Kaiken hirveän jälkeen lämmin vesi tuntuu taivaalliselta. Mä nojaan taaksepäin ja suljen silmäni. Tältä varmaan tuntuisi, jos rakastava äiti halaisi.

Irene tökkää mua samppanjalasilla olkapäähän, ja mä avaan silmäni. 

- Tekeekö sun mieli a) itkeä, b) soittaa Mikalle ja tunnustaa kaikki, c) hukuttautua veteen, d) hukuttautua viinaan, e) muuta, mitä? Irene kysyy.

Vaimovallankumous oli minulle vähän ristiriitainen lukukokemus. Rakastan Kilkun överityyliä. Olen nauttinut siitä erityisesti teatterin ja kulttuurin maailmaan sijoittuvassa Alina-trilogiassa, josta olen lukenut kaksi ensimmäistä osaa. Täydellinen näytelmä ja Mahdoton elämä. Odotan viimeistä osaa, Jumalaisen jälkinäytöksen pitäisi ilmestyä syksyllä. 

Myös käsillä olevassa Vaimovallankumouksessa on samaa ylitsevuotavaa tykitystä. Jostain syystä rakkaushöttö ja sen kriittinen tarkastelu ei nyt innosta minua niin paljon kuin toivoisin. Silti teoksella on ehdottomasti hetkensä. Kirja, jossa käytetään sanaa huoratonttu, on ehdottoman tarpeellinen. Kiinnostun eniten Annin äidistä, Irenestä ja Hennasta, mutta Anni jättää minut miltei kylmäksi. Loppuratkaisu on kuitenkin loistava!

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Vaimovallankumous

Tekijä: Elina Kilkku

Julkaisuvuosi: 2021

Kustantaja: Bazar

Anniina Tarasova: Venäläiset tilikirjani

Valitsin pöydän ikkunapaikalta ja rävelsin auki yhden mukaan nappaamistani ilmaislehtisistä. Englanninkielinen St. Petersburg Times ilmestyi muutaman viikon välein, ja sen laihat sivut olivat epäonninen yritykseni pysyä mukana siinä, mitä kaupungissa tapahtui.
Lämmin piirakka lohkeili suussa. Mustan teen kylkeen oli oikeaoppisesti katettu ohuita sitruunaviipaleita ja nokare kirsikkahilloa. Napautin hilloklöntin pyörimään teevadin pohjalle. Kirsikat olivat hillossa lähes kokonaisina, ja kun hörppäsin yhden niistä imeskeltäväksi teen mukana, huomasin myös kivien olevan tallella.

Viime viikot ovat olleet väsyttäviä, joten lukeminenkin on kärsinyt. En jaksa murehtia nyt, mutta kaipaan sellaista mielentilaa, jossa lukeminen ja kaikki muutkin asiat elämässä sujuvat hienosti ja vaivattomasti. Gummerus lähestyi minua Tarasovan esikoisromaanin ennakkokappaleella jossain vaiheessa, ja jotenkin en osannut aluksi lainkaan innostua uutuusromaanista. Kansi on superhieno, mutta kirjan nimi ei varsinaisesti herättänyt lukuhaluja. Satuin kuitenkin katsomaan Ylen Aamun kirja -ohjelman, jossa kirjailijaa haastateltiin ja innostuin aloittamaan kirjan.

Hieno kansikuva!

Venäläiset tilikirjani kertoo nuoresta bisnesnaisesta, Reija Wrenistä, joka saa pikakomennuksen Pietariin. Hänen tehtävänsä on tarkistaa yrityksen kirjanpito nopeasti ja huomaamaattomasti. Päähenkilö on kuitenkin päättäväinen ja omapäinen. Hän lähtee tutusssa kaupungissa seuraamaan uteliaisuutensa innostamana omaan tehtävään ja työpaikkaan liittyviä epäselvyyksiä ja ryhtyy oman (työ)elämänsä yksityisetsiväksi.

Venäläiset tilikirjani on viihdyttävä. Bisnesmaailma ja Venäjä ovat niin kaukana omasta elämästäni, että Tarasovan teoksen lukeminen vei minut todella pois arjestani. Alun katkelma kuvaa kaikista viihdyttävintä osaa teoksesta: kaikki ruokaan ja juomaan liittyvät yksityiskohdat ovat Venäläisissä tilikirjoissa mielestäni mielenkiintoisia. Wren on riittävän erikoinen impulssiivisuudessaan, joten tarina etenee vauhdikkaasti. Teos on hyvin dekkarimainen, ja kestin senkin. (Dekkarit eivät minua innosta, mutta tässä pelasti tuo chick lit.)

Tarasovan teos on luettu näissäkin blogeissa:
Satuilualusta
Kirja vieköön
Kulttuuri kukoistaa
Luetut.net

Sain kirjan ennakkokappaleena kustantajalta. Kiitos!

Teos: Venäläiset tilikirjani
Tekijä: Anniina Tarasova
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Gummerus