Susi Nousiainen: Sukupuoleen katsomatta - Kuinka kohdata moninaisuus

Mielipiteen- ja sananvapaus on yksi tärkeimmistä ihmisoikeuksista. Oleellinen osa tätä oikeutta on kuitenkin vastuu. Sananvapaus ei siis oikeuta sellaiseen puheeseen, joka vahingoittaa toisten ihmisoikeuksia, eikä se oikeuta esimerkiksi syrjintään, rasismiin tai väkivaltaan yllyttämiseen.

Huomasin Susi Nousiaisen tietokirjan jo katalogista syksyllä. Pyysin joulukuussa arvostelukappaletta ja unohdin asian sitten kokonaan. Nyt huhtikuussa luin teoksen ilmestymisestä ja innostuin valtavasti. Tilasin kirjan itselleni eräänä aamuna ja iltapäivällä sain sen postipaketissa. Arvostelukappaleeni oli tullut, ja kohta saan postissa tilaamani kirjan.

Susi Nousiaisen Sukupuoleen katsomatta - Kuinka kohdata moninaisuus on tärkeä teos. Nousiainen kertoo tutkimustietoon tukeutuen sukupuoli-identiteetin moninaisuudesta ja sukupuolivähemmistöjen nykytilanteesta Suomessa. Teoksessa määritellään riittävän yksinkertaisesti tärkeimmät käsitteet, jotta voimme puhua asioista toisiamme ymmärtäen.

Nousiaisen teos ei lässytä. Sukupuolivähemmistöön kuuluva henkilö kokee omassa identiteettiprosessissaan ainakin osittain olevansa näkymätön muiden silmissä. Hän kokee stressiä ristiriidoista oman kokemuksensa ja vallitsevan heteronormatiivisuuden välillä. Tähän kokemukseen liittyy paljon vaikenemista. Kaapista ulostulo ei ole yksittäinen tapahtuma, vaan sarja tilanteita, joissa joutuu rikkomaan kerta toisensa jälkeen omalla kohdallaan yleisen koodin. Kaapista poispääseminen vaatii paljon työtä. Nousiainen haluaa lisätä teoksellaan kaikkien ihmisten ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta ja sen tietoisuuden edistämistä. Moninaisuuden mahdollistaminen vaatii turvallisia aikuisia kouluihin ja työpaikoille.

Nousiaisen teos Sukupuoleen katsomatta on ajankohtainen teos. Koronatilanteen keskellä Setan Sinuiksi-neuvontapalvelu muistuttaa tänään Ylen jutussa, ettei nuoren kannata tulla kaapista kriisiaikaan, koska se voi altistaa nuorten turvattomuudelle omassa lähipiriissä. Nuori ihminen voi siis joutua vaaraan kertoessaan omista ajatuksistaan ja kokemuksistaan läheiselle, jolle asia tulee uutuuden lisäksi omaa maailmanjärjestystä uhkaavana. Se on hyvin surullista.

Sukupuoleen katsomatta on joka tapauksessa hyvin luottamusta ja toiveikkuutta herättävä lukukokemus. Nousiainen hyödyntää omaa elämänkokemustaan, mutta teos ei missään tapauksessa ole yksiääninen tai julistava. Teoksessa kuuluvat monenikäisten ihmisten kokemukset, toiveet ja pelot. Nousiainen rohkaisee lukijaa kohtamaan kaikki ihmiset herkän kuuntelevasti ja avoimin mielin. Me olemme toistemme turva. Teoksessa on hyviä kysymyksiä pohdittavaksi:

Kun näen hänet nyt ensimmäistä kertaa, mitä tunnen tuota ihmistä kohtaan? - - Kun sanon ääneen, mitä tunnen tuota ihmistä kohtaan... - - Sanoisinko sen ääneen omalle lapselleni tai jollekin tutulle lapselle? - - Mikä on yksi sellainen asia, joka yhdistää meitä?

Luin teoksen äitinä, ystävänä, opettajana ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaisena. Sain teoksesta paljon ajatuksia omaan työhöni, mutta myös henkilökohtaiseen elämääni. Toivon, että olen osannut toimia riittävän oikein ja ylläpitää toivoa. Blogitekstini alkaa sitaatilla teoksesta. Se on merkityksellinen ja siksi vien sen näkyviin omaan luokkaani. Suosittelen Susi Nousiaisen tietokirjaa kaikille vanhemmille, sellaiseksi aikoville, ystävistään välittäville ja ihmisten parissa töitä tekeville henkilöille.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Sukupuoleen katsomatta - Kuinka kohdata moninaisuus
Tekijä: Susi Nousiainen
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Atena

Tara Westover: Opintiellä

Tara Westoverin Opintiellä rikkoo uskon ihmiseen ja rakentaa sen uudelleen. Westoverin kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Onneksi ostin sen omaan hyllyyni pysyväksi tueksi ajattelulleni.

Luin Westoverin elämäkerrasta Helsingin Sanomista. Lehtijutun otsikkoon on nostettu teoksen järkyttävyys: kirja kertoo hyvin poikkeuksellisen perheen tarinan. Kirjailija on syntynyt Yhdysvalloissa 1986 ja elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa henkisesti epävakaan ja maailmanloppua odottaneen isän johtamassa perheessä. Perheen jäsenet olivat erillään yhteiskunnasta ja jopa länsimaisesta elämäntavasta. Sairastuessaan tai joutuessaan onnettomuuteen tarjolla oli vain itse tehtyjä luonnonlääkkeitä.

Välttelen elämäkertoja, mutta Westoverin tietokirjassa yhdistyvät erityinen lapsuus oppimisen arvostamiseen, joten en voinut vastustaa kiusausta. Olen ostanut kirjoja nyt syystalvesta kirjahöpsön kiilto silmissä, mutta olen onnistunut toisaalta hankkimaan järjettömän hyviä teoksia itselleni, joten en osaa olla oikeasti huolissaan.

Kirjan sisäliepeessä on kuva kirjailijasta. Sisäliepeen teksti kertoo Westoverin väitelleen tohtoriksi historian alalta 2014. Tämän tiedon tarvitsin, että saatoin uskaltaa lukea kirjan. Teos kävi sieluuni, se kosketti minua niin tyttärenä, puolisona kuin äitinäkin. Koin vihaa, pettymystä ja pelkoa. Ote kirjasta:

"Herra on kehottanut minua todistamaan", hän sanoi. "Hän on tyytymätön. Sinä olet hylännyt hänen siunauksensa ja alkanut huorata ihmistiedon perään. Hänen vihansa sinua kohtaan on herännyt. Ei mene kauan ennen kuin se iskee."
En muista että isä olisi noussut ja lähtenyt, mutta täytyihän hänen. kun taas minä jäin istumaan pelon kourissa. Jumalan uhka oli pannut matalaksi kokonaisia kaupunkeja ja peittänyt maapallon vedenpaisumukseen. Tunsin itseni ensin heikoksi ja sitten täysin voimattomaksi. Muistin että elämäni ei ole minun.

Westover kertoo elämästään mielivallan alla. Mielivallalla on isän kasvot ja Jumalan jylisevä ääni. Maailmanloppu on totta, maailma on paha ja ainoa turva on oma perhe. Perheen turvan saa vain noudattamalla isän käskyjä vailla epäilystä. Nimellisesti perheen lapset saavat kotiopetusta, käytännössä isän metallinlajittelu ja jatkuva tuhon jälkeiseen aikaan valmistautuminen vie kaiken ajan. Perheen äiti on kätilö ja parantaja ja täysin isän tahdon alla.

Tara Westover on kirjoittanut Opintiellä selviytyjänä. Hän ei kaunistele, mutta ei ole äärettömän julmakaan vanhempiaan kohtaan. Hän kertoo omasta epäilystään muistojensa suhteen. Westover kertoo myös omasta häpeästään, voimattomuudestaan ja ulkopuolisuudestaan. Muiden ihmisten maailma on outo ja vaikea, koska se ei toimi opituilla lainalaisuuksilla.

Westover ottaa elämänsä itselleen. Hän tekee sen komeasti. Hän joutuu rikkomaan joitain asioita selvitäkseen hengissä, mutta onneksi hän jää eloon. Tara Westover on kiinnostunut maailmasta ja hänellä on älyä. Uusien asioiden oppimisesta ja maailmaan tutustumisesta tiedollisesti tulee hänelle tärkeää.

Westoverin elämäkerta pitäisi olla saatavilla jokaisessa koulukirjastossa ja nuortenpsykiatrian poliklinikalla. Tarina huolella litistetystä lapsesta ei ole lainkaan vieras. Ote kirjasta:

- - [P]yrin hankkimaan itselleni tämän yhden etuoikeuden: saada nähdä ja kokea muitakin totuuksia kuin ne, jotka isä minulle antoi, ja rakentaa niiden avulla oman mieleni. Olin alkanut uskoa, että minuuden rakentamisen ytimessä on nimenomaan kyky arvioida eri ajatuksia, tarinoita ja näkökulmia.

Teos: Opintiellä (Educated)
Tekijä: Tara Westover
Suomentaja: Tero Valkonen
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Tammi

Lukuhaasteen viimeiset päivät ovat käsillä. Opintiellä tuli luettua kolmessa päivässä, joten sivuja tuli lisää loppusanoineen 435. Tänään kirjastoreissulla muistin lukeneeni myös Anu Holopaisen Ilmestyskirjan tädistä 65 sivua.
Saldo tänään: 1614 + 435 + 65 =  2114