lauantai 2. heinäkuuta 2016

Julie Murphy: Dumplin - isosti tai ei ollenkaan

Dumplin on ollut päiväni ilo. Kirja on omistettu isoperseisille tytöille.
Olen silti täysin lumoutunut. Kaukaiset valojuovat halkovat taivasta ja niistä jää mustelmaa muistuttavia juovia. Pudistan päätäni. "Ei se mitään. En ole koskaan ennen nähnyt meteoriparvea. On mahtavaa ylipäätänsä nähdä sellainen."
Päämme kallistuvat yhä enemmän taivasta kohti. Hetken on hiljaista ja sitten Bo sanoo: "Ensimmäinen näkemäni meteoriparvi oli valtava. Toivon, että se olisi jatkunut ikuisesti."
"Niin", totean. "Mutta elämä ei ole pelkkää tähtisadetta. Muutenhan hyviä hetkiä ei osaisi arvostaa."
Bongasin Julie Murphyn kirjan Dumplin ensin varmaankin Kristan blogista Lukutoukan kulttuuriblogi. Uuden kirjan löytäminen blogista on tasapainottelua vaativa toimenpide. Ensin pitää lukea blogitekstiä riittävästi, että tietää olevansa kiinnostunut kirjasta. Samalla pitää kuitenkin lukea blogitekstiä niin kevyesti, että itsellä säilyy itse kirjan lukemisen ilo tai vaihtoehtoisesti lukea blogiteksti ja unohtaa se sitten. Yleensä minulta onnistuu tuo jälkimmäinen. Niin nytkin. Kirjastossa huomasin Dumplinin uutuushyllyssä ja otin sen luettavaksi. Tänä aamuna oloni oli voipuneen flunssainen, joten Dumplin on todellakin ollut päiväni ilo. Nyt se on luettu.

Julie Murphyn Dumplin kertoo nuoresta naisesta, joka on toisten silmiin rohkea ja erilainen. Willowdean käy koulua, juttelee parhaan ystävänsä kanssa ja sietää äitiään, jonka pakkomielle paikalliset kauneuskilpailut ovat. Sekä Willowdean että äiti surevat äidin siskon, Lucyn, kuolemaa. Willowdean pitää itseään läskinä ja sanoo sen ääneen. Dumplin, Taikinapallero, on lempinimi, jolla äiti kutsuu tytärtään. Äiti itse on ylpeä, että on säilyttänyt missimitat kaikki nämä vuodet. Tytär ei näytä haikailevan missimittoihin, vaan muistuttaa ulkomuodoltaan edesmennyttä tätiään. Murphyn teksti kuitenkin antaa lukijalle mahdollisuuden päästä tuon ulkoisesti vahvan ja päättäväisen nuoren omiin yksityisiin ajatuksiin, hänen haaveisiinsa ja pelkoihinsa.

Katsoin aikanaan Yleltä ihanan sarjan My Mad Fat Diary, joka oli tärisyttävä kokemus. Murphyn Dumplinissa on paljon samaa. Dumplin teoksena julistaa yksilön vapautta olla juuri omanlaisensa. Kirja on hauska, viihdyttävä ja rohkea. Se sopii oikein hyvin yläkoululaiselle ja sitä vanhemmalle lukijalle. Toivottavasti Dumplin saa lukijansa miettimään elämän tärkeitä asioita ja olemaan itselleen ja toisille hivenen armeliaampi.

Kirjasta on kirjoitettu Lukutoukan kulttuuriblogin (linkki yllä) lisäksi ainakin näissä blogeissa:
- Lukuneuvoja
- Notko, se lukeva peikko
- Vinttikamarissa
- Kirjat kertovat

Kaikki nuo blogitekstit kehuvat kirjaa, ja moni kokee kirjan aiheen kolahtaneen ihan henkilökohtaisestikin.

Teos: Dumplin (alkuperäinen Dumplin')
Tekijä: Julie Murphy
Suomentaja: Peikko Pitkänen
Julkaisuvuosi: 2016 (alkuperäinen 2015)
Kustantaja: Otava

5 kommenttia:

  1. Tämä on lukumaratonin lukupinossani hyvin korkealla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää luettavaa sellaiselle vuorokaudelle! Mukavaa lukumaratonia, itse jätän väliin tällä kertaa.

      Poista
  2. Dumplin oli jännä kirja. Toisaalta se tuntuo kaikkine high school -kliseineen tutulta, toisaalta siinä oli hyvä, uusi näkökulma ja onnistunut loppu. Mietin, miten kansi vetoaa nuoriin. Itse en kannen perusteella osannut kirjaa aluksi edes nuortenkirjaksi luokitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kia, se on totta. Kannen eduksi on sanottava, että minusta se jää kerrasta mieleen. Näen jo itseni selittämässä kirjakaupassa tai kirjastossa, että haluan sen kirjan, missä nainen on kädet ylhäällä iltapuku päällä.

      Poista
    2. No tuo on kyllä totta. Kirjaa tuskin tulee sekoittaneeksi muihin, koska kansi on niin omanlaisensa. :)

      Poista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!