perjantai 6. heinäkuuta 2018

Sarah Crossan: Yksi

Keväällä luin Helsingin Sanomista jutun säeromaanista ja kiinnostuin välittömästi. Odottelin kohdalleni osuvaksi Crossanin romaania Yksi. Koska Siilinjärven kirjasto on helppo paikka kalastella uutuuksia, iskin kesän ensimmäisellä kirjastoreissulla yhden tavoittelemistani. On synkeän surullista, että elämässäni on niin paljon muuta pakollista tehtävää, että ennätän nykyään vain harvoin kirjastoon, vaikka se on lempipaikkani.

Yksi kellotteli kuumimmassa kirjapinossani, mutta huomasin vältteleväni sitä. Eräänä yönä päästyäni  töistäni vapaaksi otin Sarah Crossanin romaanin luettavaksi. Eihän siitä mitään tullut. Seuraavana aamuna päänsisäinen elämäni oli noin suunnilleen rauhoittunut ja lukeminen saattoi todenteolla alkaa. Huis vaan ja säeromaani Yksi oli luettu.

*syvä ihastuksen huokaus*

Yksi on tarina kahdesta yksilöstä, joiden elämä on yhdistetty jo ennen syntymää. Minäkertoja Grace ja hänen kaksoissisarensa Tippi ovat konkreettisesti kiinni toisissaan, he ovat siamilaisia kaksosia. Jos sikiövaiheessa identtisten kaksosten eriytyminen ei suju toivotulla tavalla, kaksoset syntyvät kiinni toisissaan. Tämä on vaarallista sekä syntyville lapsille että synnyttäjälle. Teoksen Yksi Grace ja Tippi ovat lantiosta alaspäin yhtä.

Yksi sijoittuu nykyaikaan ja Yhdysvaltoihin. Newyorkilaiset Grace ja Tippi ovat nuoruusiässä ja nyt, olosuhteiden pakosta, he joutuvat lähtemään kouluun. Hyväntekijöiden lahjoitukset ovat loppumassa, tyttöjen eläminen hoitoineen ja erikoisjärjestelyineen on kallista ja kotikoulua ei voida enää jatkaa. Kaupunki on päättänyt sijoittaa heidät yhden (!) oppilaan paikalle Hornbeaconin lukioon, joka on yksityiskoulu. Kouluun lähteminen altistaa heidät uudella lailla toisten ihmisten katseille ja puheille.

Nuoruuden ja suuren elämänmuutoksen lisäksi Crossanin kirjassa käsitellään muitakin aiheita. Perheen nuorin lapsi on balettia harrastava Nicola, jota Grace ja Tippi ainakin keskenään nimittävät Lohikäärmeeksi. Nicola käy julkista koulua. Perheen isä on ollut pitkään työttömänä ja äidinkin työtilanne on muuttumassa. Köyhyys, niukkuus ja häpeä ovat monella lailla osa Gracen ja hänen perheenjäsentensä elämää. Isän runsas juominen ei kevennä tilannetta.

Crossan onnistuu kuvaamaan pian seitsemäntoistavuotiaiden Gracen ja Tippin elämää uskottavasti. Itse asiassa proosarunoiksi kirjoitettu romaani on kaunis kuvaus nuoruuden tunteista ja kamppailusta näkyväksi tulemisesta. Grace ja Tippi ovat toisten silmissä usein mutantteja, kammotuksia tai jopa kaksipäinen piru. Heille esitetään tunkeilevia kysymyksiä ja heitä katsotaan tunkeilevat kysymykset mielessä. Tyttöjen elämä on monella lailla vaikeaa.

Suuri elämänmuutos on kuitenkin tapahtumassa ja se tuo mukanaan sekä hyvää että pahaa. En halua pilata toisten lukunautintoa paljastamalla asioita. Lukekaa itse, se kannattaa! Jotain kuitenkin haluan kertoa. Ystävyyden syntyminen ja ihastuminen on kuvattu teoksessa hienosti. Ote teoksesta:
Pääni on sumuinen sanoista joita haluan kuiskia
hänelle pimeässä.
Hänen kasvonsa ovat kauniimmat kuin koskaan
ja hänen naurunsa saa lihakseni kiristymään
kaipuusta.

Tässäkin teoksessa lukeminen nostetaan merkitykselliseksi, itseä rakentavaksi toiminnaksi. Lukeminen on niitä harvoja asioita, joiden avulla ihminen, joka on koko elämänsä toisen vieressä, pääsee irti itsestään ja pakollisesta yhteydestä toiseen edes ajatuksissaan. Ote teoksesta:
Mutta kun luen,
olen aivan yksin.
Olen eristyksissä hänestä
ja kaikista.
- -
Olen yksin Virginia Woolfin
Orlandossa,
Orlandon kammiossa
kun hän herää naisena
elettyään koko elämänsä kauniina miehenä.  

Mikä saa minut huokaamaan ihastuneena? Crossanin kirja käsittelee monia tärkeitä aiheita. Yksi kunnioittaa nuoruutta ja erityistä elämää, jossa on vain vähän mahdollisuuksia ja liikkumatilaa. Voisi olla vaikeaa nähdä aidosti sisartaan ujompaa Gracea, joka rakastaa lukemista ja haaveilee rakkaudesta, ellei Crossan olisi kirjoittaneet tätä hienoa tekstiä ja Kattelus kääntänyt sen suomeksi taidokkaasti. (Fiktiivistä henkilöä ei olisi lainkaan ilman kirjailijaa. Ymmärrän sen.) Minulla meni hetki eli kaksikymmentä sivua, että pääsin kiinni tekstin rytmiin, mutta se oli mitätön este.

Yksi tarjoaa mahdollisuuden tutustua toisen ihmisen elämään. Heille, joille teoksessa on jotain omakohtaista, Yksi on vielä arvokkaampi. Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos tämäkin.

Teos: Yksi (alkuperäinen One)
Tekijä: Sarah Crossan
Suomentaja: Kaisa Kattelus
Kansi: Aino Ahtiainen
Julkaisuvuosi: 2018 (2015)
Kustantaja: S&S

Muistin vaihteeksi kirjankansibingonkin! Ei turhia paineita... Kannesta löytyvät keltainen ja oranssi.


2 kommenttia:

Mai Laakso kirjoitti...

Huokaan edelleen ihastuneena ajatellessani tätä kirjaa.

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Ymmärrän!