tiistai 18. syyskuuta 2018

Susinukke Kosola: Varisto

Kun kevätpörriäiset palavat sytykkeinä ja / sumutorvi soi amputoiduille kaduille / kun tuulen huohotus tuntuu / sairaan hengitykseltä
Susinukke Kosolan Varisto ei jätä lukijaansa rauhaan.

Keväällä luin Susinukke Kosolasta ja hänen runokirjastaan, jonka saa nimetöntä tunnustusta vastaan. Asun Siilinjärvi-Karstula -akselilla, joten tiesin teoksen saamisen haasteelliseksi. Ymmärsin, että voisin yrittää pyytää isompaa määrää teoksia jaettavaksi koululla, jossa olin töissä. Olin yhteydessä runoilijaan ja pian jo järjestin työpaikallani pistettä runoteosten jakoa varten. Minua jännitti, löytäisivätkö opiskelijat Kosolan runot ja innostuisivatko he antamaan vaadittavan nimettömän tunnustuksen. Ei huolta, ei murhetta. Kosolan Varistot löysivät keväisenä iltapäivänä uudet omistajansa ja tunnustuskirjeet suljetuissa kirjekuorissa matkasivat runoilijalle.

Ja minä sain oman kappaleeni.

Sivelin teoksen kantta ja avasin muutaman aukeaman. En voinut vielä aloittaa Variston lukemista, joten tavoilleni uskollisena kannoin muutaman viikon teosta mukanani. Kaikelle on aikansa, mutta minun aikani Varistolle ei ollut vielä kesällä.

Syksyllä otin kirjapinosta Variston mukaan työasunnolleni. Viime viikolla halusin palavasti lukea teoksen. Nyt kirja on luettu. Olen yhtä aikaa haltoissani ja surullinen. Hieno runoteos.
 - - / pelkään et nekin ihmiset jotka pitävät musta / ainoastaan luulevat pitävänsä minusta koska / eivät ole vielä huomanneet mitä kaiken mun / olemisen takana niinku oikeesti on / - -
Varisto on ilmeisesti kirjoitettu ja koristeltu käsin. Tutkielma tyhjyydestä hyllyjen takana koostuu osista, jotka ovat suhteessa toisiinsa. Osat on merkitty miinus kolmesta nollan kautta plus kolmeen. Nollan kohdalla tapahtuu jotain. Lukemisessa saavutan jonkinlaisen kylläisyyspisteen, jossa todellakin olen kaiken keskellä. Teos on täsmälleen tässä ajassa. Runoista vyöryy ulkopuolisuus, itseä katsovan ihmisen ahdistus kaikesta, maailman hulluus ja koko ajan huudoksi paisuva toisto: todellisina, uniikkeina ja pantavina. Kaikki kaunis muuttuu turhaksi ja roskaksi ja kaikesta joutavasta tulee palvottavaa alttarille.

Ihminen tuijottaa itseään.

Kosolan Varisto on painavaa luettavaa. Runon puhujan ääni on rehellinen ja jää kaikumaan teoksen jo päätyttyä. Tästä teoksesta en luovu. Se oli ehdottomasti tunnustuksen arvoinen.

Kiitos runoilijalle!

Teos: Varisto - tutkielma tyhjyydestä hyllyjen takana
Tekijä: Susinukke Kosola
Julkaisuvuosi: 2018

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!