Tämä blogi on nyt ihan voimaton ja nahju. Voi minua!
Luen kaiken aikaa, mm. 2000-luvun kotimaisia lastenromaaneja, mutta tänne asti siitä ei kyllä irtoa mitään. Jos saan kandityön, johon nämä lastenromaanit liittyvät, kirjoitettua säällisessä ajassa, olen kiitollinen.
Luen edelleen kesällä (Mikä kesä? Menikö se jo?) aloittamaani Eugenideksen The Marriage Plotia. Uskomatonta, että kirja saa minut heti otteeseensa, kun saan aikaiseksi avata kirjan. Huokailen ihastellen kirjailijan kykyä kuvata Leonardin pään sisäisiä kokemuksia kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja lapsuuden syvänteistä. Vaikka ihmissuhteet (kuka pääsee kenenkin kanssa johonkin pitkäaikaiseen ja pysyvään) ovat kirjassa tärkeitä, vähintään yhtä tärkeitä ovat kaikkien kolmen päähenkilön hetkistä lehahtavat tunnelmat ja muistot. Näitä tarina vilisee. Se, että luen kirjaa englanniksi, on oikein mukavaa, mutta hidastaa näköjään puuhaani jonkin verran. Jo jonkin aikaa sitten hankin itselleni suomenkielisen saman herran Middlesexin, joka ilmeisesti odottaa lukemistaan ilmeisesti ainkakin jouluun.
Välipalana luin tässä yksi päivä Kunnaksen Aarresaaren. Hiio hoi!
Valitsen lukemisen
2 kommenttia:
Kiinnostaisi kuulla mitä lastenromaaneja :)!
No vaikka mitä! Kontion Isä sai siivet, Puikkosen Haloo kuuleeko kaupunki, Baggen Urho ja viidakon villipeto ja jokunen vielä lisää. Tästä pitäisi kirjoittaa ihan oma juttunsa. Kuulin äsken kommentin: "Nuo pinot pöydällä vaan kasvavat". Niin - kirjapinot. Kiitos bleue Kiinnostuksesta!
Lähetä kommentti