Olen elokuusta kiemurrellut riemusta autolla ajaessani. Syynä ei ole autoilun ilo, vaan äänikirja Täällä Pohjantähden alla, osa 1. Olen taatusti lukenut kirjasarjan nuorena, koska luin silloin kaiken, minkä käsiini sain. Mutta se, mitä tarinasta ymmärsin silloin, lienee aika vähäistä.
Linna kirjoitti trilogiansa niin, että samalla romaaninluvulla tai -kuuntelulla saa tunteisiin vetoavia ihmiskohtaloita, ison annoksen tarinoita suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä ja kulttuurihistoriaa. Henkilöhahmoja on vaikka millä mitalla, vaikka päähuomion taitaa ensimmäisessä osassa viedä Koskelan perheen miehet, ensin Jussi ja lopussa Akseli. Myös koulutushurmoksellinen Halme ja vaimonsa pauloissa oleva kirkonmies Salpakari kiinnittivät ainakin minun huomioni.
Ainoa, mitä muistin tarinasta etukäteen oli, että Akseli saa Elinansa. No, paljon oli jännitettävää ennen sitä. Äänikirjan lukijana toimi Veikko Sinisalo. Hänen äänensä ja lukutapansa sopi loistavasti kirjan henkeen.
Se, kuka äänikirjaa lukee, on olennainen osa kuuntelun viehätystä. Nykykirjoissa on myös mahdollista, että lukijana toimii itse kirjailija. Valitettavasti se ei aina toimi. Yksi esimerkki hyvästä kirjailija-äänikirjan lukijasta on Jouni Hynynen.
Autossa odottaa jo Täällä Pohjantähden alla, osa 2. Jokainen näistä sarjan osista on kahdenkymmenenneljän CD-levyn kokoinen mötikkä, joka sulaa sydämeen korvien kautta vasta monen tunnin autoilulla. Mutta ei kyllä nukuta ratissa. Naurattaa ja itkettää, ärsyttää ja innostaa.
Valitsen lukemisen
2 kommenttia:
Pidin ensimmäisestä osasta paljon. Luin sen joku 6-7 vuotta sitten. Toinen osa oli tylsempi, huomattavasti ja trilogian luku jäi kesken. Pitänee joskus palata astialle.
Ei kamala. Minä laskin, että samanlaista viihtymistä on tarjolla, ööh - maaliskuulle saakka. Nyt nostit odotuksia tulevalle kuuntelulle! Mutta kiitos kommentista, bleue.
Lähetä kommentti