sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Joulun ilot

Sunneva, Uudestisyntynyt rakastaja ja Näkijän tytär
Nyt sitten vihdoin muutama sana joulun lukemisista. Joulun alla reippaasti kerroinkin hankkineeni itselleni kaksi joululahjakirjaa. Kaukaa viisaana paketoitsin niistä vain Näkijän tyttären ja ryhdyin lukemaan Sunnevaa jo ennen joulua. Kaari Utrio on uudistanut kirjailijanuransa alkupuolella kirjoitetun Sunnevan todella huolella ja oikaissut mm. kertomuksensa aikamuotoja. Tuloksena on kevyemmin kulkeva, mutta laadultaan taattu keskiaikaromaani á la Kaari Utrio. Sunnevassa menee lukiessa tunti jos toinenkin. Juuri niin halusinkin.

Tässäkin, minulle jo muutamaan kertaan lukemassani tarinassa, kirjailija kuljettaa päähenkilöä ympäri Eurooppaa ristiin rastiin. Onhan se kaikkinensa vähän uskomatonta, mutta minulle Utrion keskiaikaisten romaanien matkustamiset ja kulkemiset ovat myös merkki ihmisen elämänkulun satunnaisuudesta ja arvaamattomuudesta. Elämä oli hurjaa arpapeliä, jossa oma ja lasten terveys, omaisuus, asema ja henki saattoi joutua uhatuksi hetkessä ilman, että lainkaan itse pystyi vaikuttamaan asiaan.

Kävin toki kirjastossa tavoilleni uskollisena ja heti putkeen Sunnevan jälkeen lähdin lukemaan J.R. Wardin Uudestisyntynyttä rakastajaa, joka tällä hetkellä tuntui järkyttävän paksulta hutulta. Joku raja lienee minunkin sulatuskyvylläni ja tämä vampyyrisaagan osa numero x kyllä läheni sitä rajaa. Kiltisti luin kirjan vähän harppoen loppuun ja ajattelin jättää Mustan tikarin veljeskunnan seikkailut toistaiseksi odottamaan. Kaikkihan nämä olen englanniksi lukenut. Kun sitten joku Wardin kirjoista sattuu kirjastossa eteeni, olen sen ottanut luettavaksi suomeksikin. Miksihän höpö on vieraalla kielellä helpommin sulatettavaa tai pykälän uskottavampaa? Mutta koska kirja on jo ollut kirjastossa tovin, kotoa löytynyt lihaksikas sankari sai sijaistaa kirjaa oheisessa kuvassa. Meillä sankaria kutsutaan Stiltoniksi.

Näkijän tytär oli ihana lukukokemus, hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen uusi tuttavuus kaltaiselleni utriootille. Pidin kirjasta todella paljon ja luen sen uudelleen kunhan muu elämä antaa myöten. Aamulla luin lehdestä, että Kristiina Vuorelta tulee tänä vuonna uusi kirja. Se on erittäin hyvä uutinen! Voin kuvitella, että historiallisen romaanin kirjoittaminen vaatii oman aikansa, sen verran yksityiskohtaista historiallista tietoa näidenkin kirjailijoiden, Utrion ja Vuoren, teokset ovat alusta loppuun.

Joulun ilojen jälkeen luin jotain muuta, siitä piakkoin. Tervetuloa kaikki blogini uudet lukijat ja kaikki te vanhat, vakaat ja luonteeltanne virkeät. Uusi vuosi on alussaan ja ainakin omalla kohdallani se vaikuttaa kovin kankeahkolta. Millähän sen pehmittäisi?