maanantai 21. tammikuuta 2013

Vauhtiin päästyäni luin sitä sun tätä

Kukka kumpainenkin
Minulle oli suositeltu Sari Peltoniemen lastenromaania Löytöretkeilijä Kukka Kaalinen. Nyt sain vihdoin haettua kirjan kirjastosta ja suit sait luinkin sen. Kirja oli oikein hauska, viihdyttävä ja helppolukuinen. Kukka Kaalinen on päähenkilönä oikein näpsäkkä. Kirjahan tursuaa värikkäitä henkilöhahmoja tuon itsekin värikkään päähenkilön ympärillä.
Pollari meni aivan surkeaksi. Hän ei saanut estettyä suurta kyyneltä, joka väen väkisin tunki ulos silmäkulmasta.
- Kenen kans mä nyt sitte aamuusin riitelen? Täytyykö mun ruveta aloottamaahan aamut aivan sopuusasti? vanhempi konstaapeli polotti hädisssään ja alkoi nieleskellä. (Löytöretkeilijä Kukka Kaalinen)
Kukka Kaalinen seikkailee useammassakin kirjassa, mutta nyt on siis luettuna tuo ensimmäinen, joka taitaakin päästä kandityöhöni.

Samoihin aikoihin automatkailu koko porukalla innosti kuuntelemaan yhdessä Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan. Kirja oli jo hyvinkin tuttu jatko-osiaan myöten, mutta hieno kokemus oli kuunnella ikähaitarilla kymmenestä melkein viisikymppiseen todella hyvä tarina erittäin sopivasti esitettynä. Antti Litjahan ON mielensäpahoittaja. Koko porukka nautti kuulemastaan.

Äänikirjaa riitti neljän CD:n verran. Laajensin kuuntelukokemustani ja nyt tammikussa olen häpeämättömästi mainostanut Mielensäpahoittajaa jos vaikka kenelle. Nyt autossa on odottamassa Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike seuraavaa pidempää autoreissua.

Rajani tiedän, toivoisin muidenkin tietävän.
(Mielensäpahoittaja)

Tämän sekalaisen kattauksen päätteeksi luin varsin erikoisen kirjan, Carol Shieldsin Kaiken keskellä Mary Swann. Pidin lukukokemuksesta, vaikka en tiedäkään, mitä ajatella kirjasta kokonaisuutena. Aluksi olin aivan innoissani.

Kirja koostuu jännittävän erilaisista osasista. Nimihenkilö Mary Swann ei ole enää mailla halmeilla tarinan alkaessa. Kirjassa kerrotaan yksi kerrallaan neljästä henkilöstä, joiden elämä sotkeutuu omalla laillaan M.Swannin elämään ja kirjalliseen tuotantoon. Sarah Maloneyn ja Rose Hindmarchin osiot olivat niin hyviä, että pidin Sheldsiä John Irvingin ja Jeffreyn Eugenideksen voittajana tarinankertojan taitojen osalta.

Välillä minulta hävisi punainen lanka kokonaan. Välillä hermostuin niin kirjailija Shiedsiin kuin runoilija Swanniin. Tarina muuttuu loppuaan kohden hivenen vaativaksi, kun Swann-symposium pidetään ja kaikki kirjassa kerrotut henkilöt tapaavat toisensa. Kirjallinen ilmapiiri on symposiumissa tiivis.

Kun takakansi todistaa lukijalle, että kyseessä on parodia kirjamaailmasta, voi treenata ymmärrystään. Hauskahan se kirja oli! Niin tuli todistettua runoilijan synty.

Ote, joka useimmilla aviopareilla on toisistaan, tahtoo höltyä melko nopeasti, mutta sitä saattavat lujittaa sattuma ja temperamentti, mitä omituisimpana sekoitelmana.
(Kaiken keskellä Mary Swann) 

Kyllä maailmassa lukemista riittää.

2 kommenttia:

bleue kirjoitti...

Minun pitää keksiä kuinka pääsen kuuntelemaan äänikirjoja.

Shields on pitkän ajan luottokirjailijani. Pidän valtavasti hänen kirjoistaan, vaikka osa onkin vielä lukematta. Olipa ilo lukea tästä lukukokemuksestasi :).

Asiasta viidenteen: anteeksi viivästys aikatauluasiassa. Yritän terästäytyä asian suhteen.

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Äänikirjoja voisi kuunnella sängyssä - minä en. Uni voittaa.
Äänikirjoja voisi kuunnella keittiössä esim. leipoessa - meillä ei, on liian paljon melua.
Äänikirjoja voisi kuunnella lenkillä ulkona - en ole jaksanut laittaa mp3-muotoon.
Siispä minulle jää tuo autoilu. Onneksi edes se.

Voi hyvin bleue ja nauti lukuvirrastasi.