Vaikka asfaltti on vahvaa, on elävä puu juurineen vielä vahvempi. |
Opiskelu-urakkani alkaa olla ohi. Kaiken päänsisäisen gradumelskeen hiljennyttyä on aikaa tehdä muita asioita. Hakea töitä, katsoa elokuvia, olla perheen kanssa, pelata tietokoneella ja lukea kirjoja. Kirjan lukeminen on nyt minulle yllättävän vaikeaa.
Luin Gabaldonin Muukalaisen ties monennenko kerran (oli ihan yhtä hyvä, kun aina). Luin Hölmöläissatuja (kuvat naurattivat kaikkein eniten). Luin Shriverin Jonnnekin pois loppuun (tästä pitää vielä koota ajatuksia ja kirjoittaa erikseen blogiin). Luin tuskissani Pasaatituulet, koska muuhun en osannut keskittyä (se auttoi). On vaikeaa olla lukematta, mutta nyt on vaikea lukea. Joku järjettömyys iski minuun myöhään eilen, koska aloin lukea Emma Donoghuen Huonetta. Se kai ei voi tehdä hyvää levottomalle mielelle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti