Antti Holma: Kaikki elämästä(ni)

Minulla on pieni tekninen ongelma. Olen sellainen kirjailija Holman kuvaama keski-ikäinen kulttuuritäti, joka huokailee hänen teostensa äärellä. Ja nyt haluaisin olla yllättävä ja toimia vastoin odotuksia. 

Luin Holman uutuusromaanin loppuun tänään tamperelaisen kolarikorjauksia tekevän yrityksen odotustilassa. Maski naamalla silmälasit huurtuvat, vaikka lukisi kuivin silmin. Ihan siihen en pystynyt.

En ajattele kirjailija Antti Holmaa ja Kaikki elämästä(ni) -teoksen Anttia aivan yhdeksi ja samaksi ihmiseksi. Haluan suojella itseäni lukijana ja ulottaa saman suojelun kirjailijoihin ja jopa fiktiivisiin hahmoihin asti. Teos kuljettaa Lapualta Los Angelesiin muutaman pysähdyksen kautta. Samalla tulee läpikäytyä välähdyksenomaisesti kertojahenkilön onni, autuus, ahdinko, häpeä ja haaveet. Ote teoksesta: 

Se oli sisäistettyä tietoa siitä, että ihmisellä on elämässään kaikenlaisia tilanteita selvitettävänään ja jokainen pyrkii suoriutumaan niistä parhaansa mukaan, sellaisin keinoin kun osaa. - - Jostain syystä syytin Päiviä - - ja kirjoitin hänelle vihamielisen kirjeen, mutta Päivi ei mennyt miksikään, hän kirjoitti minulle kirjeen takaisin. Se oli runomuodossa ja siinä käsiteltiin sitä, miten paha mieli saattaa joskus ottaa meistä yliotteen.

Löysin itseni ja puolet tuntemistani ihmisistä teoksesta. Kuolema ja kaiken menettäminen on ulottuvilla kaiken aikaa. Riemu ja julmuus kulkevat teoksen maailmassa käsi kädessä, vaikka paljon on pelkkää surkeutta, haparointia ja huomisen odottelua.

Luin Kaikki elämästä(ni) miltei kokonaan myöhään illalla, juuri ennen nukkumista. Aluksi luin teosta ääneen puolisolleni, mutta oma uneni laukkasi syyskuussa kohtuutta ja järkeä karkuun niin, että ryhdyin lukemaan ihan vain hiljaa. Minulle Holman Kaikki elämästä(ni) on syvästi terapeuttinen teos. Olen teosta lukiessani miettinyt omaa elämääni vähintään yhtä paljon kuin päähenkilön elämää.


Teoksen paperikannet ovat vaaleanpunaiset. Kannen punaposkinen Antti Holma istuu tuolilla. Hänellä on sylissään Antti Holman kirjoittama kirja. Punaposkisuus ja alaspäin painetut suupielet kertautuvat sisäkkäisissä kuvissa. Paperikansien alla on piirros, jossa teoksen tapahtumapaikat ovat sulassa sovussa limittäin. Palmut, Vapaudenpatsas, ehkäpä Neitsytpolku Helsingistä ja Kansallisteatteri paljastavat hempeän pinnan alta toisenlaisen maailman. Myös Kaikki elämästä(ni) saattaa vaikuttaa pinnaltaan röyhkeämmältä kuin onkaan. Pohjimmiltaan se saa huokaamaan ja toteamaan, että ihmiset ovat niin samanlaisia ja kaiken mahdollisen rakkauden arvoisia. Ote teoksesta:

Jos ihminen jotain nimittäin kaipaa, niin tulemista nähdyksi juuri sellaisena kuin itse haluaa. - - Kaikki kurottavat kohti toista - - , mutta valitettavasti elämä on rakennettu sillä tavalla, että jos ylipäätään saa toisen kääntymään, tämä näkee aivan muuta kuin oli tarkoitus: vain pinnan tai, mikä  pahempaa, pinnan alle, missä kaikki peitetyt asiat ovat ja minne vain jumalan pitäisi nähdä, eikä mielellään hänenkään.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Kaikki elämästä(ni)
Tekijä: Antti Holma
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Otava

Kommentit