Viivi Rintasen teoksessa Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta kerrotaan mielenterveysongelmista. Rintanen kuvaa teoksen alussa sen syntyprosessia. Hän pyysi ja sai ihmisiltä tarinoita heidän kokemastaan hulluudesta. Rintanen piirsi ja julkaisi tarinat nettisarjakuvina. Tässä käsillä olevassa teoksessa on niistä 12. Rintasen työskentelyprosessiin liittyi myös oma psykoterapia, joka sekin näkyy teoksessa. Rintasen Sarjakuvaterapiaa arvostaa ihmistä ja hänen elämäänsä. Se avaa näkymän toisen ihmisen kokemukseen ja elämän vaikeuksiin.
Teos jakautuu kolmeen osaan. Kaikki on työtä, Miks mä oon tällainen klisee ja Millainen nainen kuvaavat teoksen aiheita. Teoksen lopuksi esitellään henkilöt, jotka ovat tarinansa Rintaselle kertoneet. Osa heistä esiintyy omalla nimellään, osa nimimerkillä. Olen lukenut teoksen nyt useampaan kertaan. Ensin luin sen kokonaan. Tarinat peräjälkeen olivat melkein liikaa, yhdenkin ihmisen elämänkipu tuntuu omassa kehossa ja välillä pitää ottaa välimatkaa teokseen ja sen tarinoihin. Kun teosta lukee pala kerrallaan, voin hiljentyä ja käsitellä edes jotenkin lukemaani ja näkemääni. Jo pelkästään yksittäinen kuva sivulla puhuttelee ja herättää tunteita ja muistoja.
Helsingin sarjakuvafestivaaleilla syyskuussa tänä vuonna Jon Karvinen haastatteli Viivi Rintasta teoksen syntyprosessista ja sen merkityksistä. Hieno haastattelu, joka kannattaa kuunnella. Piirtämiseen liittyvä tekniikkapohdinta on minulle kuulijana erityisen antoisa.
Viivi Rintasen aiemman teoksen Mielisairaalan kesätyttö luin lokakuussa 2015.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!Teos: Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta
Tekijä: Viivi Rintanen
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Suuri Kurpitsa
4 kommenttia:
Koskettava teos mielenterveydestä.
Luin tämän juuri Mielisairaalan kesätytön jälkeen. Vaikuttava kirja tärkeästä aiheesta. Rakenne myös onnistunut.
Kiitos kommentistasi, Mai. Niin on. Minulla odottaa lukupinossa sarjakuvateos Katkenneita lankoja, jossa aiheena uupumus. Onkohan se lukulistallasi?
Kiitos kommentistasi, Marjatta. Kyllä! Haluaisin lukea Mielisairaalan kesätytön uudelleen. Se osunee käsiini jollain kirjastoreissulla. Tosin seuraavaan vapaaseen ja hyllyjen välissä lorvivaan kirjastoreissuun voi mennä vielä hetki.
Lähetä kommentti