Kivi Larmola: Kaikki liikkuu - Lev Termenin ihmellinen elämä

 

Maaliskuun lopulla sain käsiini Kivi Larmolan uutuussarjakuvan Kaikki liikkuu - Lev Termenin ihmeellinen elämä. Olen lukenut teoksen tässä välissä muutamaankin otteeseen, mutta kirjoitan siitä vasta nyt. 

Sarjakuvan keskeinen henkilö on Lev Termen (Léon Theremin). Hän oli venäläinen keksijä, joka syntyi Pietarissa 1896 ja kuoli Moskovassa 1993. Melkein sataan elinvuoteen mahtui mahdottoman paljon yksittäisen ihmisen elämäntapahtumia ja ympäröivän yhteiskunnan muutoksia. Termenin elämästä tulee Larmolan käsissä myös kiinnostavaa Venäjän ja Neuvostoliiton historiaa.

Sarjakuvateos alkaa Venäjältä vuodesta 1917. Nuori Termen on innostunut sähkön ihmeistä ja Nikolai Teslasta (1856–1943). Termin pääsee esittelemään keksintöään Leninille ja Stalinille. Teoksen tapahtumat etenevät vauhdilla, ja minulla on lukijana vaikeuksia pitää katse Termenissä - aivan konkreettisesti siis. Kapeat kasvot, aluksi viikset, loppua kohti aika lailla vähemmän hiuksia. Kun pidän lukemisen riittävässä vauhdissa, en unohda hänen ulkonäköään.

Maat vaihtuvat, mutta niin vaihtuvat kumppanitkin. Päähenkilö Termen muuttaa Saksaan, mutta jatkaa siitä matkaansa vielä Yhdysvaltoihin. Termen omaksuu kyseenalaisen tavan pistää parisuhde poikki postikortilla. Osattiin sitä ennenkin! Tarinan pääpaino on mielestäni kuitenkin keksijä Termenin toiminnassa. Suhteet valtaapitääviin eivät ole mitenkään yksiselitteisiä, ja Termen päätyykin melkoisiin paikkoihin.

Larmolan kirjoittama ja piirtämä teos on mielenkiintoinen ja hyvin tietopitoinen. Kuvitus välittää minulle tietoa enemmän tunnetta. Muutamat todellisesta maailmasta irtoavat kohdat tarinassa ovatkin minulle teoksen kuvien parasta antia.

Suosittelen teosta ainakin kaikille historiasta kiinnostuneille.

Kiitos arvostelukappaleesta!

Teos: Kaikki liikkuu - Lev Termenin ihmeellinen elämä
Tekijä: Kivi Larmola
Julkaisuvuosi: 2024
Kustantaja: Manitou & Rosebud

Mikael J. Mäkinen: Päiväkirjani. #1 Kuinka kaikki alkoi

 

Kuvaan päätyi myös uusin numero Sarjainfoa, koska Mäkisen sarjakuva innosti minua tarttumaan kotiin tilattuun lehteen.

En ole lainkaan varma, kuinka päädyin lukemaan Mikael J. Mäkisen sarjakuvateosta Päiväkirjani. #1 Kuinka kaikki alkoi. Ehkä luin suosituksen tai maininnan teoksesta. Varasin ensin teoksen kirjastosta ja nyt teoksen luettuani päätin ostaa sen itselleni. Tein juuri tilauksen Musta Ritari kustannuksen -verkkokauppaan, vaikka Tampereen Makedonia onkin yksi Mustan Ritarin jälleenmyyjistä ja erittäin hyvä sarjakuvakauppa.

Olen pitänyt taukoa sarjakuvien lukemisesta, vaikka siihen ei ole yhtään hyvää syytä. Nyt käsillä oleva Mäkisen sarjakuvateos Päiväkirjani on todella virkistävä ja helposti lähestyttävä lukukokemus. Teos kutsuu lukemaan värikkyydellä, toistolla ja lempeällä lukijan opastuksella. 

Teoksessa minäkertoja-piirtäjän arkinen aamu saa pian maagisen käänteen, mikä viihdytti ainakin tätä lukijaa. Hän on hyvin tietoinen itsestään tarinassa, joten tarina on metafiktiivinen. Minäkertojan itseironisuus hymyilyttää myös. Ennen kuin huomaankaan, hauska teos on lopussa. Kertoja on toki varoitellut tarinan päättymisestä puolessa välissä tekstiä ja senkin jälkeen, mutta yllätys loppu on joka tapauksessa. Kirjepalstankin luen, mutta teksti ADHD ja minä on ainakin minulle erityisen tärkeä osa kokonaisteosta.

Pidän erityisesti piirroksista, niiden selkeydestä ja vauhdikkuudesta. Musta Ritari kustannuksen sivuilta voi tutustua teoksen lukunäytteeseen. Nautin postmodernista otteesta, joka on toteutettu lukijaystävällisesti eli riittävän helposti. Nyt jään sitten kädet ristissä odottamaan seuraavia osia Mäkisen päiväkirjaan. Toivottavasti niitä on tulossa. Verkkosivuilta ymmärsin, että kakkososaa on ollut jo kaupan.

Teos: Päiväkirjani. #1 Kuinka kaikki alkoi
Tekijä: Mikael J. Mäkinen
Julkaisuvuosi: 2023
Julkaisija: Mikael J. Mäkinen ja Musta Ritari -kustannus

Cyril Pedrosa ja Roxanne Moreil: Kulta-aika

Cyril Pedrosan ja Roxanne Moreilin sarjakuvateos Kulta-aika on lumoava taru ihmisen ahneudesta ja sen seurauksista. Pidin Pedrosan Portugalista, joten Kulta-aika pääsi lukulistalleni suoraan. Ostin kirjan itselleni syksyllä ja unohdin sen hyllyyn. Nyt lomalla löysin teoksen ja luin sen eräänä iltana ennen nukkumaanmenoa.

Kansikuva kustantajan sivuilta.

Kulta-aika teoksen nimenä saa merkityksensä tarinan edetessä. Teos alkaa metsästä, vaikka pian tarina pääseekin kuninkaanlinnan saleihin ja makuukamareihin. Kruununprinsessa Tilda ja hänen veljensä ovat uuden edessä kuninkaan kuoltua. Vallanhalu saa kuitenkin osan ihmisistä hylkäämään kunniallisuuden, minkä seurauksena elämä hovissa muuttuu pakomatkaksi.

Lumoudun Pedrosan piirroksista ja tavasta kuljettaa tarinaa. Kulta-aika on kovakantinen A4-kokoinen teos, jossa on yli neljäsataa sivua. Välillä aukeamalla on yksitoista ruutua, jotka vievät tarinaa eteenpäin piirrosten ja puhekuplien avulla. Välillä puolestaan aukeamalla on yksi iso kuva, jossa tapahtuu asioita peräjälkeen. Voin lukijana seurata katseellani aukeamalla etenevää seuruetta, joka kommentoi tilannetta matkan kuluessa. Eniten sydämeni huokaa ihastuksesta aukeamissa, joissa realistiset tapahtumat muuttuvat näyksi, painajaiseksi tai muistoksi ja fiktiivisen tarinan "tosi" on hetken vielä vähemmän toden puolella.

Kulta-ajan tarina etenee vääjäämättä kohti ratkaisua ja loppuaan. Teoksessa on monenlaista ahneutta. Halu valtaan ja voimakas tahto päästä itse asettamaansa päämäärään voivat tuhota ihmisen, jos hänellä ei ole mahdollisuutta päästää irti halustaan ja suojella itseään. Mikä elämässä on lopulta tärkeää? Pedrosan ja Moreilin sarjakuvateos on hieno satu tai fantasiatarina aikuisille ja nuorille. 

Kustantajan sivuilla on näyte teoksesta.

Teos: Kulta-aika
Tekijät: Cyril Pedrosa ja Roxanne Moreil
Suomentaja: Saara Pääkkönen
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: WSOY

Hanna Gustavsson: Yölapsi

 

Hanna Gustavssonin Yölapsi on suora ja vilpitön tarina nuoresta Ingridistä. Sarjakuvateoksen on suomentanut Elias Lahtinen. Ostin teoksen itselleni kuun alussa Turun reissulta.

Gustavssonin piirrokset ovat yksinkertaisia ja kaunistelemattomia. Minulla meni aikaa totutella piirrosten realismin - jopa inhorealismin - ja tarinan koskettavuuden yhdistelmään. Itse asiassa teoksen muutama kuva on vieläkin silmissäni, vaikka sain kirjan luettua eilen. 

Gustavssonin Yölapsi kertoo 14-vuotiaasta Iggystä, jonka elämä on tavallisen kamalaa teini-ikäisen elämää. Suhteet toisiin ovat usein vaivaannuttavia ja särmikkäitä. Toiveet ja pelot vilahtelevat Iggyn katseessa ja ryhdissä. 

Luin teoksen ainakin tyttönä, äitinä ja opettajana. Yölapsi on kaikista näistä positioista käsin tuskallista luettavaa. Miten tuosta myllerryksestä voi selvitä? Tämän ajan ahdistusta tuo omalta osaltaan netti ja sen anti. Ahdistuksen rinnalle tulee ymmärrys. Teos on myös vapauttava. Haluan kannustaa Iggyä jaksamaan ja jatkamaan. 

Gustavssonin esikoisteoksesta tulee mieleen ainakin Caitlin Moranin Näin minusta tuli tyttö. Moranin teoksen päähenkilö on 14-vuotias Johanna. Yölapsi saa minut myös muistamaan, että etsin elokuvan Tytöt tytöt tytöt katsottavakseni.

Vien Yölapsen lukiolaisille luettavaksi.

Teos: Yölapsi
Tekijä: Hanna Gustavsson
Suomentaja: Elias Lahtinen
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: Sammakko

Tuula Mäkelä: Rappuset

 

Kävin kesällä Annikin runofestivaaleilla ensimmäistä kertaa. Siellä oli Suuren Kurpitsan sarjakuvapöytä, josta ostin luettavaa. Pääni oli niin täynnä ajatuksia ja tunteita, ettei tilaa uudelle tuntunut olevan, joten muutaman selailukerran jälkeen jätin hankkimani sarjakuvat lukupinoon. Nyt tartuin Tuula Mäkelän sarjakuvateokseen Rappuset, joka maistuikin vahvasti lapsuuden muistoilta, rakkaudelta ja kaipaukselta.

Minäkertoja on toimelias ja utelias tyttö, joka on isänsä kanssa kotitalon pihamaalla. Isä on aika väsynyt ja nukahtelee keinuun. Tyttö tutkii pihapiiriä ja aittaa isän huomion herpaantuessa. Isä ja tytär päätyvät tekemään yhdessä arkisia kotipihan puuhia, pientä korjaamista aina löytyy. 

Hetki muuttuu mielessäni vuosiksi. Päähenkilö muistelee lapsuuden tapahtumia ja isä oman isänsä sotamuistoja. Arkinen tilanne kääntyy aivan joksikin toiseksi, ja lukija joutuu pyyhkimään poskiltaan kyyneleitä. Elämämme on vain hetki.

Nyt saat päästää irti, en tarvihe apua ennää.

Mäkelän teos on vaivaton lukea. Sivuilla on väljyyttä. Kuvat ovat selkeitä, tekstit osin kaunokirjoituksella kirjoitettuja. Erityisesti kaunokirjoitetuissa teksteissä kuuluu päähenkilön ääni. Kuvissa on miltei pelkästään vain tytär ja isä. Perheen äiti ja veli vilahtavat muutamassa kuvassa.

En ymmärtänyt sinä aurinkoisena kesäpäivänä, kuinka hienon sarjakuvateoksen hankin itselleni. Kiitos tekijälle! Vaikka Rappuset on vain pieni tarina tytöstä ja isästä, täyttää se sydämen kokonaan.

Miten joku voi kadota kokonaan? Että loppu voi olla niin loppu.

Teos: Rappuset
Tekijä: Tuula Mäkelä
Kustantaja: Suuri Kurpitsa
Julkaisuvuosi: 2022

Johanna Aulén: Tšernobylin koirat

 

En ole kirjoittanut blogiin pitkään aikaan. Työ on vienyt kaiken kirjoitusenergiani ja Venäjän käynnistämä sota kaikki lukuhaluni. Uutisvirrasta näin kuitenkin tuoreen kuvan, jossa ukrainalaiset ostivat torilta käytettyjä kirjoja kaiken tämän pahuuden  ja julmuuden keskellä. Samana päivänä sain WSOYltä pyytämäni arvostelukappaleen Tšernobylin koirat. Päätin lukea sarjakuvateoksen välittömästi.

Kannen kuvassa koira juoksee poispäin räjähdyksestä. Teoksen tarina alkaa lokakuusta 2021, jolloin ryhmä vierailijoita saapuu Tšernobyliin. Oppaana heillä on onnettomuuden jälkiä aikanaan raivannut Volodymyr Olijnyk. Tšernobylin ydinvoimalan räjähdys tapahtui 26.4.1986. Auton lähestyessä ydinvoimalan aluetta vierailijoiden huomio kiinnittyy irrallaan juokseviin koiriin. Opas kertoo niiden olevan aikanaan alueella asuneiden koirien jälkeläisiä. Kun ihmiset evakuoitiin, lemmikkieläimet piti jättää kyydistä. Opas kertoo koirien syönneen ensin kananmunat pihoilta, sitten kanat. Kanojen jälkeen vuorossa olivat kissat ja pienet koirat. Nyt isojen koiralaumojen yksilöt ovat kookkaita ja paksuturkkisia.

Lähialueilla asuu myös tottelemattomia mummoja. Yksi sitkeistä mummoista kertoo, että Tšernobylin kylä on ollut olemassa vuodesta 1193. En voi olla ajattelematta ukrainalaisia nyt kotimaassaan. 

Teoksessa opas kertoo raivaustyöstä, johon on osallistunut 600 000 miestä ja naista. Nuoret vailla suojia ja tietoa säteilystä laitettiin tapahtuneen jälkeen kaivamaan ojia, pesemään talojen seiniä ja kääntämään maata. Sulaneiden reaktoreiden päälle rakennetut sarkofagit ovat olleet suurin ja vaativin suojaustehtävä alueella. Sarkofageista viimeisin on rakennettu 2016.

Aulénin teos on järkyttävän ajankohtainen. Suru tapahtuneesta kääntyy teosta lukiessa myös toivoksi ja elämänuskoksi. Ihminen on sitkeä! Erään mummon sanoin: "Tšernobyliin tottuu! Sitä paitsi Stalin oli pahempi... - - ja nälkä."

Kuva teoksen sivulta.

Aulénin teos Tšernobylin koirat on kuviltaan ja tekstiltään hyvin selkeä. Realistisuus helpotti ainakin minun lukukokemustani. Aiheensa puolesta teos on raskas ja ahdistava. Vuosi 1986 voi tuntua kaukaiselta monille. Itse olin silloin nuori ja muistan hyvin pelon onnettomuuden vaikutuksista. Nyt katseemme on kääntynyt Ukrainaan ja toivottavasti myös Valko-Venäjälle ja Venäjälle. Pelkoa ei voi ohittaa. Aulénin teos tarjoaa tietoa ja ymmärrystä Tšernobylin onnettomuudesta, sitä edeltäneistä tapahtumista, onnettomuuden jälkeisistä vuosikymmenistä ja ajastamme nyt. 

WSOYn sivuilta löytyy teoksen lukunäyte.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Tšernobylin koirat
Tekijä: Johanna Aulén
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: WSOY

Kenta Shinohara: Astra - Avaruuden haaksirikkoiset 1

 

Sain elokuussa luettavakseni uutta suomennettua mangaa. Kenta Shinoharan Astra - Avaruuden haaksirikkoiset 1 on scifiä ja kertoo nuorten seikkailuretkestä avaruudessa. Olen lukenut tämänkin sarjakuvan useampaan kertaan, ilmeisesti se on syksyn teemani. 

Tarina alkaa matkalle valmistautumisesta, pian ollaan jo lentokentällä. On vuosi 2063. Cairdin lukion ryhmä on lähdössä ilman opettajia planeettaleirille viideksi päiväksi. Kahdeksan nuorta saa mukaansa ylimääräisen matkustajan, josta heidän tulee huolehtia. Pienten vastoinkäymisten jälkeen vuorossa ovat todella isot ongelmat. 

Astra on hyvin viihdyttävä. Ryhmän jäsenillä on erityistaitoja, mutta myös särmikkyyttä omiksi tarpeiksi. Ryhmäläiset eivät varsinaisesti tunne toisiaan, mutta yhtenä joukkona toimiminen vaatii tutustumista ja yhteistä toimintatapaa. Erimielisyyksiltä ei vältytä tällä matkalla. 

Astra - Avaruuden haaksirikkoiset on viisiosainen mangasarja. Toinen osa julkaistaan 22.10. eli huomenna tänään ja kolmas osa vielä tämän vuoden puolella. Ilahdun näin lyhyestä sarjasta, koska uskon saavani viisiosaisen sarjan jopa luettua. Kannen ikäsuosituksen mukaan teos sopii 11-vuotiaasta eteenpäin. Näin varmasti onkin, ainakin ensimmäisen kirjan perusteella. 

Kiitos arvostelukappaleesta, Sangatsu Manga!

Teos: Astra - avaruuden haaksirikkoiset 1
Tekijä: Kenta Shinohara
Suomentaja: Kim Sariola
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Sangatsu Manga

Edit: Blogiteksti on julkaistu on 22.10., joka on myös toisen osan julkaisupäivä.

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 5

 

Kun sain käsiini Riad Sattoufin sarjakuvateoksen Tulevaisuuden arabi 5, olin välittömästi kiinni tarinassa. Minäkertoja Riadin perhe ja suku on tullut aikaisemmissa teoksissa hyvin tutuksi. Olemme jo osassa viisi. Monet itkut on itketty. Huokaan, haluaisin halata Riadin äitiä, joka on selvinnyt järkyttävistä vaiheista avioliitossaan Riadin isän kanssa. Murtuminen on kuitenkin käsillä. 

Viime osassa mielenkiintoni ja myötätuntoni oli erityisesti Riadin äidissä. Nyt teen lukijana käännöksen joko ohjattuna tai muista syistä ja kiinnostun Riadista. Riad on teoksen tarinan alussa 14-vuotias koululainen läntisessä Ranskassa. Hän asuu äitinsä ja veljensä kanssa. Riadin isä on siepannut perheen nuorimman pojan Fadin ja lähtenyt hänen kanssaan Syyriaan. Koko pieni perhe ja Riadin ranskalaiset isovanhemmat ovat aivan järkyttyneitä isän ratkaisusta.

Riadin koulunkäynti ei ole enää pelkkää kamaluutta. Kaveripiirissä syyrialaisuus tuo Riadiin tiettyä mystisyyttä. Lisäksi koulussa on tyttö, joka arvostaa Riadia piirtäjänä. Anaïck on pitkä, isojalkainen ja tuoksuu hielle ja laventelipyykkipulverilta. Riad on kaiken ihanuuden äärellä aivan pyörällä päästään. 

Perhe toivoo saavansa Fadin pian kotiin. Kaikenlaisia keinoja tilanteen selvittämiseen kokeillaan. Samalla Riadin elämä avautuu aivan uudella lailla. Riad on joskus lukenut Tintti-sarjakuvia, mutta nyt hän saa käsiinsä sarjakuvia, jotka innostavat häntä taiteellisiin kokeiluihin.

Tulevaisuuden arabi 5 on silkkaa nuoruutta. Riad ahdistuu erilaisuudestaan ja kaikki ympärillä ärsyttää. Äiti on outo, ja Riad päätyy väistelemään veljeään koulunpihalla. Olen lukijana onnellinen Riadin puolesta, vaikka ymmärrän samalla, että moni asia on ihan pielessä. 

Teoksen Tulevaisuuden arabi 5 näyte löytyy WSOY:n sivuilta.

Linkit aiempiin teksteihini:

Tulevaisuuden arabi 1

Tulevaisuuden arabi 2

Tulevaisuuden arabi 3 ja 4

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Tulevaisuuden arabi 5
Tekijä: Riad Sattouf
Suomentaja: Saara Pääkkönen
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: WSOY

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt

 Sori, mutta mä todellakin olen aivan kuten kaikki muut tytöt.

Kannesta vastaa Emmi Kyytsönen.

Olen lukenut ja miettinyt Riina Tanskasen sarjakuvateosta Tympeät tytöt - Aikuistumisriittejä varmaan koko syksyn. Lähtökohtanani oli kiinnostus ja innostus aiheeseen. Teos kertoo tämän ajan tytöistä ja heidän elämästään. Tanskasen teos on vahvasti poliittinen alusta asti.

Tympeiden tyttöjen lukeminen on ollut minulle hyvin työlästä. Se ei ole lainkaan huono asia. Aiemmilla lukukerroilla olen miettinyt paljon itseäni, menneisyyttäni, nykyistä maailmanmenoa ja tämän ajan ihmisiä. Olen kokenut, ettei minulla ole paljon yhteistä teoksen tyttöjen kanssa, mutta se ei edes pidä paikkaansa. Tämän aamun lukeminen kolahti taas niin kovaa, etten voi ulkoistaa teosta ja sen sanomaa pois itsestäni.

Tanskasen Tympeät tytöt alkaa omistuskirjoituksella ja päättyy kirjeeseen vähättelijöille. Jo pelkästään nuo kaksi tekstiä kannattaa lukea huolella. Teoksen sarjakuvakertomuksissa käsitellään mm. naiseksi kasvamista, kehon kontrollointia ja naisen työtä. Viimeinen kertomus, Niin kuin muut tytöt, meni todella syvälle muistoihini.

Tympeät tytöt löytyy myös Instagramista. Tanskasen piirrosjälki on mielestäni vaihtelevan kiinnostavaa. Osa kuvista tuntuu jäävän vain alustaksi tekstille. Kääntäen voin todeta tekstien vievän kiinnostuksen lähes kokonaan, koska niissä on paljon pohdittavaa. Sitten toisaalta huomaan jääväni katsomaan yksittäisiä kuvia ja niiden vahvaa tunnelmaa. Varsinkin koko sivun kollaasikuvat ovat kiehtovia.

Tanskasen Tympeät tytöt on raastava ja vaikea, mutta juuri siksi aivan loistava. Toivon, että mahdollisimman moni lukija löytää tämän pohdinnan joko teoksen muodossa tai sitten IG:stä. Itse voisin hankkia Tanskasen sarjakuvateoksen arvoja ja asenteita pohtivalle nuorelle tai nuorelle aikuiselle.

Kiitos tekijälle, teoksesi on merkittävä! 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Tympeät tytöt - Aikuistumisriittejä
Tekijä: Riina Tanskanen
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Into

Ville Tietäväinen ja Iiro Küttner: Harvennus

Aikaa ei enää ole. Vedenpaisumus alkaa nyt.

Teoksen kansi on vaikuttava.

Olen niin onnellinen hyvän sarjakuvan äärellä! Osa lukijoista karttaa sarjakuvaa lajina ja pitää sitä jotenkin lapsellisena. Ville Tietäväisen ja Iiro Küttnerin uutuus Harvennus osoittaa, että sarjakuva taipuu moneen. Aiheina teoksessa ovat mm.tarina Nooan arkista ja tieteen ahdinko nykyajassa.

Tietäväisen & Küttnerin komea sarjakuvateos Harvennus tapahtuu kolmessa ajassa. Vanhimpaan aikaan tapahtuvassa tarinassa Nooa saa Jumalalta käskyn rakentaa arkin ihmisten ja eläinten suojaksi. Nooa on patriarkka, joka ottaa työnsä tosissaan. Jumala todella puhuu hänelle. Toinen tarina sijoittuu aikaan ennen ajanlaskumme alkua. Juutalainen papisto ja kylänvanhimmat pitävät hallussaan esi-isiltä perittyjä pyhiä kirjoituksia. Esra, Persian kuninkaan luottomies, saa tehtäväkseen Jehudin alueen loiston palauttamisen. Laajennetun temppelin Tooran tulee olla yhtenäinen, vaikka eri sukujen pyhät kirjoitukset eivät sitä olekaan. Yhtenäistyäkö ja menettää jotain omastaan vai säilyttääkö moninaiset tarinat ja kenties jatkaa epäyhtenäisenä joukkona? Kolmas tarina sijoittuu nykyaikaan, tehokkaiden tiedeyhteisöjen maailmaan. Teoksen päähenkilö, kielitieteilijä Elke Greiss, lähtee hyvin epäviralliselle tutkimusmatkalle Ararat-vuorelle etsimään muinaista Mehidan kääröä. Kenellä on valta päättää tutkimuskohteet yliopistolla? Mitä rahalla saa?

Harvennus alkaa nykyhetkestä. Siirtymät toisiin tarinalinjoihin ovat sulavia, ja lukija pysyy hyvin mukana. Teos on jännitystarina, unohdan lukevani fiktiota ja pidän hengitystäni tiukissa paikoissa. Tietäväisen ja Küttnerin teos on juhlava kanttaan myöten. Kaksikko on minulle tuttu mm. Puiden tarinoita -sarjasta (Puuseppä, Ritari ja Merenkulkija). 

Harvennus on vaikuttava teos. Se kertoo monille tutun suuren vedenpaisumuksen tarinan uudelleen. Yhteydet aikaamme ja ihmiskunnan kovapäisyyteen ovat ilmeiset. Toisaalta teos tarjoaa myös toivoa. Yksittäiset ihmiset voivat tehdä toisin, ja muutos on mahdollinen. Tänä viikonloppuna olen miettinyt paljon ihmisen vastuuta toimistaan yksittäisenä henkilönä ja toisaalta ryhmänsä jäsenenä. Tästä teoksesta minulle jäävät mieleen Nooan ja Elke Greissin katseet heidän seuratessaan ihmisten toimia. 

Harvennuksen kirjatraileri tarjoaa kurkistuksia teokseen.

Kiitos arvostelukappaleesta!

Teos: Harvennus

Käsikirjoitus: Iiro Küttner
Sarjakuva: Ville Tietäväinen
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: WSOY

Anne Muhonen: Älä unohda minua

 

Olen lukenut Anne Muhosen sarjakuvaromaanin Älä unohda minua nyt todella monta kertaa. Tarina on koruton ja vailla ylisanoja. Muhonen on teoksellaan ihmiselämän ytimessä. Kenelle minä olen tärkeä? Älä unohda minua!

Tarinan päähenkilö Hilla on yksinasuva nainen, joka on töissä kukkakaupassa. Hän pelastaa pinteestä tarinan alussa kauan etäisyyttä pitäneen ystävänsä, jonka pitää etsiä oppilaalle harjoittelupaikka. Nuori mies nimeltä Eero tulee seuraavana aamuna Selman kukkaan.

Tarinassa on nykyisten tapahtumien taso, jossa nuori on kukkakaupassa ja häntä ohjaava aikuinen opastaa ja neuvoo nuorelle kaikenlaista tärkeää. Menneisyyden tapahtumat kuultavat kuitenkin henkilöiden reaktioissa ja tunteissa tuoden tarinaan paljon merkityksiä.

Muhosen kynänjälki on pelkistettu ja selkeä. Erityisesti kansi on kaunis ja avautuu uudella lailla tarinan lukemisen jälkeen. Teos palkitsee lukijan viittauksillaan ja tarinan syvyydellä. Suunnitelmat muuttuvat, ja kaikki unelmat eivät toteudu.

Älä unohda minua sopii mainiosti nuorelle ja sitä vanhemmalle lukijalle.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Älä unohda minua
Tekijä: Anne Muhonen
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Avain

Ville Ranta: Kuinka valloitin Ranskan

Blogini on ollut hävyttömän hiljainen jo jonkun aikaa. Aloin saada syksyn uutuuksia ja samalla työt pyörähtivät vauhdilla käyntiin. Kirjoittamattomuuden kupla puhkesi eilen lukemallani sarjakuvateoksella. Kokemani häpeä sopii hyvin aiheeseen. Asiat ovat yhteydessä toisiinsa.

Ville Rannan uutuusteos Kuinka valloitin Ranskan on satiirinen teos polttavasta halusta onnistua ja elämän realiteeteista. Teoksen minäkertoja, sarjakuvataiteilija Ville Rannan oloinen mies, tahtoo menestyä taiteilijana Ranskassa. Se vaatii sarjakuvateosten julkaisua, ehkäpä oikeilla kustantajilla ja julkisuuden ja arvostuksen ylitsevuotavaista virtaa.

Sarjakuvateos Kuinka valloitin Ranskan keikkuu muutoksessa ja sen suotuisan muutoksen odottelussa. Tarinan aluksi Ranta on nuori ja innostunut, teoksen lopussa paljon yrittänyt ja väsynyt keski-ikäinen. Rannan kontaktit Ranskassa antavat taiteilijalle toivoa onnistumisesta ja läpimurrosta, mutta kohta taas pettymys valtaa mielen ja on aika palata Suomeen.

  

Taiteilijan elämän vastapainoksi asettuu arkinen elämä, jossa parisuhde, lasten saanti, jokapäiväiset puuhat ja levollisetkin hetket ovat menestymistä ja julkisuutta tärkeämpiä. Yhden asian valitseminen sulkee muita pois. Samaan aikaan ei voi olla perheen kanssa kotona ja uuden teoksen mainoskiertueella Ranskassa. 

Vapautta on hetkittäin, mutta sen vastapainona on paljon yksinäisyyttä, epävarmuuta, odottelua ja pelkoa. Teoksessa välähtelee häpeä ja riittämättömyyden tunne. Sen ainakin luulisin helähtelevän monen lukijankin suuntaan. Teinkö oikeita ratkaisuja? Miksi valitsin monta kertaa väärin?

 

Ville Rannan teos on paljas ja lohduttava. Taiteilijaelämä on epävarmuutta ja kompurointia, mutta ehkä se pätee myös koko elämään. Tarinaa on helppo seurata, nautin Rannan kynänjäljestä. 

Olen lukenut monta Rannan teosta, vaikka blogissani olen kirjoittanut vain sarjakuvateoksesta Kyllä eikä ei. Kerrassaan nautittava on Yle Areenasta löytyvä Sivullinen, jossa Miki Liukkonen haastattelee Ville Rantaa.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Kuinka valloitin Ranskan

Tekijä: Ville Ranta

Julkaisuvuosi: 2021

Kustantaja: WSOY

Natsumi Ando: Valssin aika 1

Salitanssissa pärjää kohtalaisen hyvin jo sillä että mies on hyvä viemään.

Luin pitkästä aikaa mangaa, vieläpä tuoretta. Natsumi Andon kolmiosaisen sarjan Valssin aika ensimmäinen osa on julkaistu. Seuraavat kaksi osaa julkaistaan tämän vuoden puolella (syyskuussa ja marraskuussa). 

Nimensä mukaisesti teos sijoittuu paritanssin maailmaan. Tanssikoulu Minamissa uurastaa Tango Minami, koulun omistajan poika. Hän on keskittynyt opettamaan tanssia, vaikka hän voisi loistaa myös kilpailuissa. Tanssikoulun ykköspari kilpailuissa on Yuusei Sudoo ja Sumire Shiraishi. He ovat Tangon ikätovereita. 

Hime Makimura on tyttö, jota kukaan ei tunnu huomaavan. Vaikka hänen nimensä tarkoittaa prinsessaa, hänestä tehtiin päiväkodin näytelmässä neljäs hiiri. Hime päätyy kuitenkin tanssitunnille tutustumaan paritansseihin. Opettajakseen hän saa Tangon. 

Valssin aika 1 on ihanan romanttinen, kevyt ja höpsö. Pysyn tarinassa vaivattomasti mukana ja viihdyn yllättävän hyvin. Kuvat ja tekstit sopivat hyvin yhteen ollen yhtä keveitä ja helppoja. Tunteikkaasta tarinasta löytyy syvempiäkin merkityksiä, joihin varmasti palataan seuraavissa kahdessa teoksessa. Ainakin Himen ja Tangon vanhemmat lataavat lapsiinsa suuria odotuksia. Hime haluaa muuttua. Tango puolestaan joutuu salailemaan koulussa tanssikoulua ja tekemisiään siellä. Kesken loppunut kilpatanssiharrastus tuntuu olevan kipeä asia Tangolle. 

Valssin aika 1 korostaa tanssimisen iloa ja sen erityistä vetovoimaa palkitsevuutta. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Valssin aika 1 (Waltz No Ojikan 1)
Tekijä: Natsumi Ando
Suomentaja: Kim Sariola
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Sangantsu Manga

Aino Louhen Mielikuvitustyttö ja sarjakuvatunnelmia

Ensin sarjakuva-avautumista loman kunniaksi:

Sarjakuvien ja runojen lukeminen on minulla hyvin kausittaista. Voin hakea sarjakuvia kirjastostakin, mutta ostan niitä myös mielelläni. Ostetut tai muuten hankitut sarjakuvat pääsevät jatkokäyttöön lukion äidinkielen ja kirjallisuuden tunnille. Saatamme lukea tunnilla sarjakuvia ykkösten ja kakkosten kanssa, mutta erityisesti luetutan niitä abeilla viimeisillä äidinkielen kursseilla. Usein lukiolaiset eivät ole erityisen kokeneita sarjakuvan lukijoita, mutta aina joskus minua onnistaa ja saan tunnilla kuulla kokeneen lukijan analysoivan sarjakuvaa. Se on aivan mahtavaa ja erittäin opettavaista! Yleisin innon kohde on tuolloin manga.

Sarjakuvat ovat taas pulpahtaneet pinnalle lukemisessani. Ennakoin kaameaa työruuhkaa, joka alkaa parin viikon päästä. Silloin hätälukeminen on paikallaan. Hätälukemisessa tärkeintä on saada nopeasti jotain luettavaa, josta pääsee myös irti tarvittaessa. Lohtukirja käy, mutta sarjakuva on oikein mainiota pikaluettavaa. Ennakoin tilannetta jo käymällä kirjastossa. Lainasin muutaman runo- ja sarjakuvateoksen, kuten esimerkiksi Aino Louhen Mielikuvitustytön. Muutamat lainat eivät kuitenkaan riitä mihinkään, joten kirjastoon pitää päästä tällä viikolla uudemman kerran.

Kävin eilen myös Turun Sarjakuvakaupan sivuilla. Ajattelin tilaavani sieltä muutaman hätävaran pahan kevään varalle. Osto jäi yrityksen tasolle. Huomasin, etten oikein ole ajan tasalla minua kiinnostavista uusista sarjakuvateoksista, joten mielenkiintoista luettavaa oli yllättävän hankala löytää. Kirjastossa pääsen selaamaan teoksia. Sarjakuvissa kynänjälki, sivujen ulkonäkö, värimaailma ja jopa tekstin fontti ovat todella tärkeitä.

Kaipaan nopeaa luettavaa hetkeen, jolloin minulla ei ole aikaa syventyä uuteen romaaniin. Nyt minun pitäisi perehtyä asiaan niin huolella, että saisin varustettua kotikirjastoni pahan päivän/viikon/kuukauden/koronavuoden varalle. Perehtyminen vaatii aikaa, joten... Siis, minulle saa suositella hyviä suomenkielisiä sarjakuvia. Tästä näkee osan jo lukemastani sarjakuvasta. 

Nyt varsinaiseen asiaan:

Luin kirjastosta hakemani sarjakuvateoksen ja pidin lukemastani oikein paljon. Aino Louhen Mielikuvitustyttö ei huuda tai alleviivaa. Kannen kuvassa päähenkilö katsoo lukijaa poskillaan puna. Olen nyt lukenut teoksen kolme kertaa. Katse ja ilme kannessa kertovat minulle eri asioita eri lukukertojen jälkeen. Yhdellä kertaa pinnalle jää kokemus nolouden ja häpeän tuntemisesta. Nyt kolmannen lukukerran jälkeen ajattelen ihmisen tunteiden ja kokemusten kirjoa ja jonkinlaista ymmärrystä itseä ja toisia kohtaan.

Haluan, että hän huomaisi minut.

Mielikuvitustyttö alkaa päähenkilön vauva-ajasta. Hänen paras ystävänsä Heta on ollut lähellä aivan alusta alkaen. Koulussa tähän saakka itsestäänselvä ystävyys rakoilee. Pysyvä ystävyys muuttuu neuvoteltavaksi ja ystäväajasta joudutaan käymään kauppaa. Kun epäilys ja hylkäämisen tunne syntyy, siitä ei pääse eroon, Mielikuvitusystävä ei tulkitse tai suurentele, mutta aikuisen lukijan sydämeen sattuu. Miksi me ylenkatsomme toisiamme? Miksi jonkun hyväksyminen tarkoittaa toisen hylkäämistä? Tyttö kokee olevansa outo ja epäilyttävä. Neljännellä luokalla tyttöjen maailmaan tulee poikia. Se ei ainakaan tee sosiaalisesta elämästä helpompaa. Teoksessa käsitellään kokemuksia itsestä ja toisesta lapsuuden, nuoruuden ja nuoren aikuisen elämän ajalta. Teoksen lopussa päähenkilö on aikuinen nainen. 

Sivulla on pääasiassa kuva tai kaksi. Myöhemmin teoksessa on sivuja, joilla on kuusikin kuvaa. Jokainen sivu on kuitenkin hyvin ilmava ja vailla pakkoa. Sivun alalaidassa teksti on englanniksi, joten teoksen voi lukea joko suomeksi tai englanniksi. Kuvat ovat pelkistettyjä ja yksinkertaisia. Kynän viiva on ohut ja tarkka. Louhen teos on miellyttävä lukea.    

Teos: Mielikuvitustyttö (Imaginary Girl)
Tekijä: Aino Louhi
Englanniksi kääntänyt: Pauliina Haasjoki
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: Suuri Kurpitsa

Viivi Rintanen: Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta

Viivi Rintasen teoksessa Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta kerrotaan mielenterveysongelmista. Rintanen kuvaa teoksen alussa sen syntyprosessia. Hän pyysi ja sai ihmisiltä tarinoita heidän kokemastaan hulluudesta. Rintanen piirsi ja julkaisi tarinat nettisarjakuvina. Tässä käsillä olevassa teoksessa on niistä 12. Rintasen työskentelyprosessiin liittyi myös oma psykoterapia, joka sekin näkyy teoksessa. Rintasen Sarjakuvaterapiaa arvostaa ihmistä ja hänen elämäänsä. Se avaa näkymän toisen ihmisen kokemukseen ja elämän vaikeuksiin. 

Teos jakautuu kolmeen osaan. Kaikki on työtä, Miks mä oon tällainen klisee ja Millainen nainen kuvaavat teoksen aiheita. Teoksen lopuksi esitellään henkilöt, jotka ovat tarinansa Rintaselle kertoneet. Osa heistä esiintyy omalla nimellään, osa nimimerkillä. Olen lukenut teoksen nyt useampaan kertaan. Ensin luin sen kokonaan. Tarinat peräjälkeen olivat melkein liikaa, yhdenkin ihmisen elämänkipu tuntuu omassa kehossa ja välillä pitää ottaa välimatkaa teokseen ja sen tarinoihin. Kun teosta lukee pala kerrallaan, voin hiljentyä ja käsitellä edes jotenkin lukemaani ja näkemääni. Jo pelkästään yksittäinen kuva sivulla puhuttelee ja herättää tunteita ja muistoja. 

Teoksessa vuorottelevat Viivin ja yhdentoista muun henkilön elämäntapahtumat. Psyykkinen sairaus ja päihdeongelmat tuottavat paljon tuskaa ja kasvattavat koettua välimatkaa toisiin ihmisiin. Ero oman elämän ja somen kimalleseinän välillä on raastava. Vanhemmat, lapsuudenperhe, muut lapset koulussa, työkaverit ja puolitutut kauppareissulla voivat satuttaa todella pahasti tai syventää jo tehtyjä haavoja entisestään. Sairastunut ihminen on niin vähissä voimissa, että arkisista asioista suoriutuminen on vaikeaa. Teoksessa on vanhempia, jotka eivät jaksa ja aikuisia, jotka muistelevat oman vanhempansa jaksamattomuutta. 

Rintasen teoksen lukeminen tekee kipeää, mutta luulen sen olevan toivottu vaikutus. Samaan aikaan teos myös lohduttaa. Se kertoo, etteivät ihmiset ole ongelmineen ja sairauksineen yksin. Moni ihminen kärsii ja autettuna ajan kanssa myös kykenee toipumaan. Teos on myös kiitos auttajille. Tarina alkaa keskustelusta psykoterapian aloittamisesta. Myös tarinan lopussa ollaan psykoterapeutin vastaanotolla. Niiden keskustelujen väliin mahtuu paljon tunteita ja oivalluksia.

Nautin Rintasen kuvien värimaailmasta, joka elää tunnelmasta toiseen. Synkkiä tunnelmia teoksessa riittää, mutta on siinä paljon valoa ja heleitä värejäkin. Värikentät laajenevat ruutujen ulkopuolelle ja ovat todella hienoja. Teoksen värit vaativat minulta yhden selailukerran, jolloin keskityn vain niihin. 

Helsingin sarjakuvafestivaaleilla syyskuussa tänä vuonna Jon Karvinen haastatteli Viivi Rintasta teoksen syntyprosessista ja sen merkityksistä. Hieno haastattelu, joka kannattaa kuunnella. Piirtämiseen liittyvä tekniikkapohdinta on minulle kuulijana erityisen antoisa. 

Viivi Rintasen aiemman teoksen Mielisairaalan kesätyttö luin lokakuussa 2015. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! 

Teos: Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta
Tekijä: Viivi Rintanen
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Suuri Kurpitsa

Emilia Laatikainen: Kadonneet

Emilia Laatikaisen Kadonneet on surullinen, mutta ehdottoman tärkeä teos. Kadonneet kuvaa kadonneita suomalaisia, joita kaikkia ei edes ole huomattu alun perin kadonneiksi. Laatikainen tuo sarjakuvateoksessaan myös esiin tosiasioita katoamisesta. Sinänsä ihminen saa kadota. Henkilön etsiminen aloitetaan, jos henkilö on vaarassa, rikoksen uhri tai kykenemätön huolehtimaan itsestään.

Jokainen kadonnut on saanut oman sivun Laatikaisen teoksessa. Heistä kerrotaan nimi, ikä ja tuntomerkit. Ääneen pääsevät läheiset ja viranomaiset. Sivun ruuduissa kerrotaan tärkeimmät tiedot katoamistilanteesta.   

Sarjakuvateoksen Kadonneet voi lukea nopeasti. Kuvat ovat selkeitä ja teksti on niukkaa ja asiallista. Kaiken selkeyden äärellä lukija voi syventyä teoksen sisältöön ja merkitykseen. Kadonneet esittelee kadonneita ihmisiä. Nuorimmat heistä ovat 15-vuotiaita, vanhimmat eläkeläisiä. Osan katoamisen tarina on tuttu lehtien sivuilta, mutta enemmän on heitä, jotka ovat kadonneet hiljaa ja joiden tarina ja tilanne on jäänyt vieraaksi sanomalehtiä ja uutisia seuraaville.

Huoli läheisistä, heidän hyvinvoinnistaan ja turvallisuudestaan ei ole vieras minullekaan. Laatikainen onnistuu käsittelemään hyvin vaikeaa ilmiötä neutraalisti ja kunnioittavasti. Teos saa minut surulliseksi, mutta niin saa ollakin. Osan kohdalla lyhyessä tarinassa käy ilmi paljon huolenaiheita, osan tarina ei anna mitään vihjettä tapahtuneen katoamisen syistä. Osan kohdalla kyse voi olla sattumasta ja huonosta onnesta. 

Yksittäisistä tapahtumista muodostuu yleisempiä kohtaloita. Kuka kuulee huoleni? Voiko toiselta ihmiseltä pyytää apua? Laatinen toivoo, että huolehtisimme itsestämme ja omasta hyvinvoinnistamme. Hän toivoo myös, että olisimme kiinnostuneita läheistemme voinnista. Viimeisellä sivulla kuvissa on huolta ja kyyneliä, mutta myös lohtua ja halauksia.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Voin lähettää arvostelukappaleeni henkilölle, jota teos kiinnostaa. Ole yhteydessä sähköpostilla! 

Linkki Helsingin sarjakuvafestivaalin sivulle, jossa kuvia teoksesta.

Linkki Helsingin sarjakuvafestivaalien haastatteluun syyskuulta 2020. Onni Mustonen haastattelee Emilia Laatikaista teoksesta.  

Teos: Kadonneet
Tekijä: Emilia Laatikainen
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Suuri Kurpitsa

Cyril Pedrosa: Portugali

 

Ranskalaisen Cyril Pedrosan sarjakuvateos Portugali ilmestyi ranskaksi jo 2011 ja vihdoin se on luettavissa suomeksi. Olen ollut niin onnellinen Pedrosan teoksen äärellä. Teos on mittava kooltaan, sivukoko on A4 ja sivuja on yhteensä 261.

Teoksen päähenkilö Simon Muchat piirtää. Hänen suvussaan ei ole tapana pitää yhteyttä, joten postissa tullut hääkutsu serkulta ei herätä suurta innostusta. Simon elää irrallista elämää ja kokee itsensä ulkopuoliseksi. Miehen elämänhalu tuntuu sammuneen. Jostain syvältä kumpuaa raivoa ja ahdistusta, joiden pyörteisiin Simon tempautuu tahtomattaan.

Muutos tapahtuu Portugalissa, jossa Simonilla on sukua. Teoksessa kuvataan aika arkisiakin tapahtumia, jotka seuraavat toisiaan. Samalla Simon elää kehossaan ja muistoissaan omaa ja sukunsa historiaa. Mennyt ja nykyinen lomittuvat. Henkilökohtaisesta tulee yleistä, ja kyyneleet nousevat ainakin tämän lukijan silmiin. Mitä kaikkea me kannammekaan itsessämme!

Pedrosan Portugali soljuu, teos on lukunautinto. Tempaudun täysin tarinan lumoon. Teossa siirrytään tunnelmasta toiseen ja kuvat ja värimaailma tukevat tätä vaihtelua. Teos tuntuu hengittävän. Ulkopuolisuus on osa teosta, kaikkea ei ole käännetty suomeksi ja osa puheista jää ymmärtämättä. Se on varmastikin tietoinen päätös.

Portugalin voisi ostaa lahjaksi ystävälle, joka ei ole koskaan lukenut sarjakuvia. Pedrosan teos on sydämellinen ja helposti lähestyttävä.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Portugali
Tekijä: Cyril Pedrosa
Suomentaja: Saara Pääkkönen
Julkaisuvuosi: 2020 (alkuperäinen 2011)
Kustantaja: WSOY

Supersankareita ja kohellusta

Sain luettavakseni kaksi Keski-Suomen Sarjakuvaseuran (eli KESS:in) jäsenten tekemää sarjakuva-albumia. Saimaannorppamies on usean keskisuomalaisen sarjakuvapiirtäjän yhdessä tekemä teos supersankareista. Valle ja Palle on Ville Rautiaisen ja Antti Arvolan yhteinen teos koheltavista kaveruksista.

Rakastan tätä kansikuvaa. Se on Juha-Matti Kinnusen piirtämä.

Saimaannorppamies (hieno yhdyssana) kokoaa supersankaruuden ääreen seitsemän tekijää. Juho Hautala, Antti Arvola, Juha-Matti Kinnunen, Juha91, Tiina Jyväskorpi ja Lewizkuz ovat kaikki piirtäneet jotain teokseen. Suurin osa heistä on työskennellyt yksin. Teos esittelee kuusi toisenlaista supersankaria.

Juho Hautalan nimitarina Saimaannorppamies jättää tarinan esittelyn asteelle. Toisaalta teosta lukiessa tulee tunne, etten ehkä kuulekaan viimeistä kertaa näistä sankareista. Antti Arvolan Melankolia - Luuserista legendaksi puhuttelee minua tarinan tasolla. Mielestäni kuvat ovat kerrottua tarinaa vitsikkäämpiä tai sitten luin tarinan luuserista synkemmin ja tarpeettoman realistisesti. Tarinan salaperäinen tohtorismies tosin antaa olemuksellaan ja puhetavallaan lukijalle vihjeen sävystä.

Juha-Matti Kinnusen kuvitusta tarinaan Saimaalla säteilee

Saimaalla säteilee on Juho Hautalan ja Juha-Matti Kinnusen yhteistyötä. Pidän tarinan hetkelllisyydestä. Tämäkin tarina sisältää aihioita uusiin tarinoihin - tai ainakin luen sitä niin. Kinnusen yksittäiset kuvatkin saavat minut hymyilemään, vaikka tarina ei erityisen hyvän mielen juttu olekaan. Jos paikkana on Saimaan ydinvoimala, sitä ei ehkä kannata odottaakaan.

Nettkettinainen

Juha91 on piirtänyt ja kirjoittanut Nettikettinainen - Verkkosankarin, josta tuli suosikkitarinani tässä teoksessa. Teoksen lopusta löytyvässä tekijäesittelyssä Juha91 kertoo saaneensa idean Emmi Niemisen ja Johanna Vehkoon sarjakuvatietokirjasta Vihan ja inhon internet, joka on minulle tuttu. Pidän tarinan ytimekkyydestä ja arkisuudesta. Nautin tarinan loppuratkaisusta, sen yksinkertaisuudesta. Tiina Jyväkorven Olennainen ja Lewizkuzin Next-gen Hero jäävät näillä lukukerroilla minulle etäisiksi.

Ville Rautiainen ja Antti Arvola ovat kirjoittaneet ja piirtäneet sarjakuvateoksen Valle ja Palle. Kansikuva on hyvin informatiivinen suhteessa teoksen sisältöön. Teoksen päähenkilöt, Valle ja Palle, ovat melkoisia koheltajia. He eivät oikein ymmärrä vaikutustaan ympäristöön ja lähellä oleviin. Teoksessa on viisi tarinaa, joissa kaikissa seikkailevat nimihenkilöiden lisäksi suomalaisen agenttijärjestö TURPAn henkilökuntaa.

Niina Näppärä treffeillä tarinassa Neiti Näppärän harmit

Aloitin lukemisen hivenen kyynisenä. Vaivuin parin aukeaman aikana melkein lukuangstiin, kun ajattelin, kuinka vähän minulla on yhteistä teoksen maailman ja sen henkilöiden kanssa. Mutta sitten lukuasentoni ja todennäköisesti aivoni kääntyivät uuteen. Ihmeekseni viihdyin teoksen parissa! Nautin yhtenäisestä piirrosjäljestä. Valle ja Palle toivat mieleeni slapstickin ja Pahkasian jutut.

Tarinat olivat hulluudessaan ennalta arvattavia. Kaikki saavat kuonoonsa ja mikään ei onnistu. Ptaf! Jytym! Tumps! Toisaalta en odottanutkaan mitään uutta ja mullistavaa. Koen asuvani välillä sellaisessa henkisessä miesluolassa, että ilmeisesti saavutan teoksen mielentilan vaivattomasti. Toivon seuraavassa teoksessa henkilöille keskenään erilaisia silmälasinkehyksiä.

Kiitos arvostelukappaleista tekijöille! Toivottavasti lukijat löytävät teoksenne.

Minulla ei ole mitään aiempaa yhteyttä tekijöihin. Päätin tarttua näihin sarjakuvateoksiin, koska sarjakuva ilmaisumuotona ja tekstilajina kiinnostaa minua paljon. Olen myös tänä vuonna lukenut zinejä, vaikka se ei ole blogissani näkynytkään. Sarjakuva on tekstilajina ihanan muuntuvainen ja moninainen!

Molemmat teokset ovat KESS:in tuotoksia, mutta myös tekijöidensä omia teoksia. Jos haluat hankkia Saimaannorppamiehen, ole yhteydessä Juho Hautalaan (yoshimaster91[ät]gmail.com). Jos puolestaan Valle ja Palle kiinnostaa, ole yhteydessä Ville Rautiaiseen (rautaviitonen[ät]gmail.com). Molempien kappalehinta on10€.

Kerään tänä vuonna lukemiani sarjakuvia KESSin haasteeseen, jota päivitän FB-sivuillani. Saimaannorppamies meni kuin itsestään kohtaan 2 (supersankarisarjakuva) ja Valle ja Palle kohtaan 30 (Keski-Suomen Sarjakuvaseuran julkaisu).

Teos: Saimaannorppamies
Tekijät: Juho Hautala (toim.), Antti Arvola, Juha91, Tiina Jyväkorpi, Juha-Matti Kinnunen ja Lewizkuz
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: tekijät ja KESS

Teos: Valle ja Palle
Tekijät: Ville Rautiainen ja Antti Arvola
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: tekijät ja KESS

Edit: Blogger-alusta on temppuillut fontin kanssa viimeisen vuorokauden ajan. Toivottavasti saan blogitekstin järjestykseen mahdollisimman pian. / 2.6.20 aamulla.

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 3 ja Tulevaisuuden arabi 4

Koronakevään hellitettyä ensimmäisellä kirjastokäynnillä hain kasan sarjakuvia. Runoudella ja sarjakuvalla saan nopeimman lukuilon ja nyt kaipasin suoraa tietä perille. Tunsin itseni kirjaklonkuksi, kun kotona sivelin valitsemieni teosten kansia hymyillen.

Olen jo aiemmin kirjoittanut lukemistani Riad Sattoufin teoksista Tulevaisuuden arabi 1 ja Tulevaisuuden arabi 2. Riadilla on syyrialainen isä ja ranskalainen äiti. Hän on vanhempiensa esikoispoika. Olin jo ensimmäisen osan kohdalla ahdistunut perheen ahdingosta ja ristiriidoista. Riadilla ei ole vaihtoehtoja, hän joutuu elämään isänsä mielihalujen mukaan. Koko perhe siirtyy maasta toiseen isän päätösten mukaan.

Tulevaisuuden arabi 3 kertoo Riadin ja hänen perheensä elämästä vuosina 1985-1987. Teoksen tarina, piirrokset ja värit ovat kaikki Riad Sattoufin. Jo kolmannessa teoksessa tunnun asettuvan lukijana perheen yhdeksi jäseneksi. Sarjan teokset muodostavat jatkumon. 

Omapäinen ja ailahtelevainen isä, joka toimii yliopistolla arvostettuna professorina, elää omaa elämäänsä. Kaikki isän päässään velloma ikävä ja epävarmuus valuu alas perheeseen epäsopuna ja suurina odotuksina. Suuren osan siitä saa Riadin äiti, joka on masentuneena kotona. Kuonaa riittää lapsillekin, teoksen alussa 7-vuotiaalle minäkertojalle ja hänen pikkuveljelleen Yahyalle. 

Syyrian maaseutu on Riadille tyly asuinpaikka, koska hän muistaa Ranskan, jossa perhe aiemmin asui. Ranskassa äidillä on tukea ja mahdollisuuksia kodin ulkopuoliseen toimintaan. Teoksessa Syyrian ajassa äiti on hyvin yksinäinen ja hyljeksitty. Pienen tauon ja lepohetken äidille tuo perheen uusi tulokas ja hänen tuloonsa liittyvä matka Ranskaan.

Riadin elämä on kodin lisäksi myös koulussa, joka onkin hurja paikka herkälle lapselle. Riadille sattuu sosiaalisia huteja, joista hän saa maksaa poikakoulun armottomassa yhteisössä. Hetkellisen onnen tarjoaa elokuva Conan - barbaari ja siihen liittyneet leikit.

Jatkan suoraan itkua nieleskellen osaan 4. Voi Riadia, hänen veljiään ja äitiään.

Tulevaisuuden arabi 4 jatkaa Riadin ja hänen perheensä tarinaa. Nyt vuorossa ovat vuodet 1987-1992. Riad on kymmenen, ja isä on saanut lehtoraatin yliopistoon Saudi-Arabiassa. Äiti päätyy asumaan kolmen lapsen kanssa Bretagnen maaseudulle Ranskaan. 

Olen pitkin sarjan lukemista seurannut erityisellä mielenkiinnolla Riadin äitiä. Hänen tilanteensa on epämukava ja hän tuntuu kärsivän masennuksesta. Siksi hellyys valtaa mieleni, kun Sattouf kertoo äitinsä ja isoäitinsä keskinäisestä kiintymyksestä.

Se tuntuu tutulta.

Teoksesta Tulevaisuuden arabi 4

Nautin Sattoufin selkeästä kynänjäljestä. Teoksien tapahtumat ovat hyvin raskaita. Tuntuu pahalta seurata etenevää katastrofia, jossa keskeiset teoksen henkilöt ovat osallisina. Koska tarina on niin vahvasti latautunut, kuvien selkeys miltei lohduttaa. Riadin kampaushuolien kohdalla hymyilenkin hetkellisesti. Perheen elämä synkistyy entisestään, äidin asiat eivät ole hyvin ja isä kaivautuu tuttuun uskonnolliseen poteroonsa.

Tulevaisuuden arabi 4 -teoksella on mittaa melkein 300 sivua. Sarjakuva on kuitenkin nopeaa luettavaa, joten pian teoksen aloitettuni olen viimeisellä sivulla jännittäen ja miltei hengitystä pidättäen. Kuinka tässä käy? 

Teos: Tulevaisuuden arabi 3

Tekijä: Riad Sattouf

Suomentaja: Saara Pääkkönen

Julkaisuvuosi: 2017

Kustantaja: WSOY

Teos: Tulevaisuuden arabi 4

Tekijä: Riad Sattouf

Suomentaja: Saara Pääkkönen

Julkaisuvuosi: 2019

Kustantaja: WSOY

Haikeita tarinoita

Elämä on oudolla mallilla, koska koronavirus vaikuttaa kaikkeen. Vaikka joutuisimme olemaan neljän seinän sisällä vuoden, perheellämme riittäisi luettavaa. Siksi onkin koomista, että tilasin itselleni luettavaa Suuren Kurpitsan verkkokaupasta. Nämä kolme olen lukenut viimeisimmäksi:

Henri Gylanderin Unia ja toiveita (2012) on lämmin tarina ihmisten välisestä kiintymyksestä ja perheestä. Gylanderin teos koostuu kahdesta tarinasta, joilla on yhteys. Tarinassa Ihan pieni ihminen kerrotaan vauvan odotuksesta perheessä esikoisen silmin. Kuvat ovat ruskeasävyisiä ja selviä, tekstit kuvissa vielä kuviakin selvempiä. Tarinaa ei ole pakattu liian tiiviiksi, lukukokemus on hyvin miellyttävä ja melkeinpä meditatiivinen. Kauneudesta puheen ollen jatkaa omalla laillaan ensimmäistä tarinaa.

Työni puskee vapaa-ajan harrastukseeni eli lukemiseen. Kohtaan työssäni lukiolaisia, jotka kertovat lukevansa vain pakolliset kirjat. Monille heille lukeminen on vaivalloista ja turhaa.

Pohdin miltei aina sarjakuvateoksista niiden luettavuutta. Mielessäni on henkilö, jolla on vähän lukukokemusta ylipäätään ja vain hivenen sarjakuvien lukutottumusta. Gylanderin teos sopisi hyvin esim. lukiolaisen ensimmäiseksi sarjakuvateokseksi. Se ei säikäyttäisi aloittelevaa sarjakuvalukijaa tiehensä, mutta antaisi todennäköisesti oivalluksen teoksen tarinoiden keskinäisistä yhteyksistä.

Kuvassa teoksen kannesta varjoja on alkuperäistä enemmän.

Jussi Waltameren Pieni hetki onnea (2018) kertoo mielestäni erään ihmisen elämänkulusta, lapsuuden lopusta ja ihmiseen tarraavasta surusta. Waltameren sarjakuvateoksen lukeminen oli minulle pienoinen urakka. Luin sitä monta kertaa ja yritin löytää minulle olennaisen asian tarinasta. Huomaan palaavani alkupuheeseen, jossa mielestäni tiivistyy teoksen tunnelma ja ristiriitaisuus.

Teoksen nimi viittaa onnen hetkeen, joita muutamia teoksessa onkin. Päähenkilö on poika, jolla on kissa ja ystävä nimeltä Ulla. Koulun opettaja vaikuttaa päähenkilöön sekä luokassa että kadun varrella. Tapahtumia tärkeämmäksi tarinassa nousee pojan sisäinen maailma. Hän kokee asiat voimallisesti ja omalla laillaan. Välillä pojan tuska on käsinkoskeltavaa.

Teoksen kuvat ovat tummanpuhuvia. Jos olisin selannut teosta ennen ostamista, en olisi hankkinut sitä itselleni, koska kuvitus ei ensisilmäykseltä miellytä minua. Se ei ole kuitenkaan koko totuus. Luettuani kirjan useamman kerran lämpenen kuville. Teoksen kuvat kuvaavat päähenkilön maailmaa ja hänen kokemustaan. Ne ovat merkittävä osa tarinaa.

Tuisku Hiltusen Kuutamo ja muita kertomuksia (2020) on uutuusteos. Kansi on ehdottoman vetoava ja herättää kiinnostukseni. Alkusanoissa Hiltunen kertoo teoksen kolmen tarinan synnyn. Alun perin erilliset tarinat ovat nyt yksissä kansissa. Hiltunen on kirjoittanut tarinat englanniksi, ja teokseen ne on suomentanut Ella Pitkänen.

Kuutamo on näennäisesti yksinkertainen tarina. Kaksi miestä ovat viettäneet iltaa yhdessä ja päättävät vielä käydä yksillä Kuutamon kuppilassa. Aika pian tarinan sävy muuttuu huolettomasta surulliseksi. Nikolain ja Émilen välillä tuntuu olevan puhumattomia asioita. Nautin tarinan tunnelman muutoksista. Jo Nikolain ilme muuttaa kaksikon keskinäisen tunnelman hetkessä näennäisestä kepeydestä joksikin muuksi. En tiennyt lainkaan tarinaa etukäteen, joten olin aivan tekstistä saatavien tietojen varassa. Mikä etuoikeus! Ensimmäisellä lukukerralla lähdin päättelyssäni omille teilleni, joten yllätys tarinan lopussa oli melkoinen, Olen lukenut Kuutamon nyt monta kertaa ja uudet lukukerrat paljastavat tarinasta vivahteita ja kerroksia, joita en aiemmin osannut nähdä.

Yli meren vie menneeseen aikaan. Charity on matkustamassa kauas pois valtamerilaivalla, ja Abigail tulee auttamaan lähtövalmisteluissa. Charityn mekko vaihtuu miesten vaatteisiin. Pakolliset päivitykset tapahtuu avaruudessa tulevaisuuden maailmassa. Jamien yksinäisyys tyssää tekniseen ongelmaan. Avaruusalusta päivitettäessä päivittyy elämä muutenkin.

Hiltunen toivoo alkusanoissa teoksensa herättävän ajatuksia, tunteita, haikeutta ja helpotusta. Kiitos tekijälle, niitä teos todellakin tarjosi. Rakkaus näyttäytyy teoksen tarinoissa tärkeänä ja kaikille kuuluvana elämän perustana. Ihmisten elämä on monimutkaista ja yllättävät käänteet voivat hetkessä myllertää ihmisen elämän perustan. Muutosta etsiessään ihminen joutuu tekemään suuren työn, koska yhden asian muuttaminen vaikuttaa niin moneen muuhun asiaan. Nautin teoksesta ja erityisesti nimitarinasta Kuutamo suuresti.

Teos: Unia ja toiveita
Tekijä: Henri Gylander
Julkaisuvuosi: 2012
Kustantaja: Suuri Kurpitsa

Teos: Pieni hetki onnea
Tekijä: Jussi Waltameri
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Suuri Kurpitsa

Teos: Kuutamo ja muita kertomuksia
Tekijä: Tuisku Hiltunen
Käännös: Ella Pitkänen
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Suuri Kurpitsa