Lukuhaaste 25.11.2015

Ernest Clinen Ready Player One on luettu. Pidin kirjasta hurjasti alusta loppuun. Lukukokemus vastasi käsitystäni erinomaisesta viihteestä. Nautin 80-luvun viihdekulttuurin kuvaamisesta ja vaikka en todellakaan ole ollut innokas pelaaja, riemuitsin siitäkin puolesta. Elin lukiessani täysillä mukana Wade Wattsin ja kumppaneiden seikkailusta läpi yhteiskunnan, joka on kerrostunut ja kaikkea muuta kuin demokraatinen. Raha ja valta vaikuttavat yksilön elämään, ja osa havaittavaa todellisuutta on vain pienen ryhmän saavutettavissa.

Lopetin kirjan lukemisen viime yönä ja tänä aamuna kirjaston kirja lähti perheessämme uudelle kierrokselle. Jo myöhään yöllä päätin siirtyä uusiin ajatuksiin ja tein sen lukemalla tekstin uusimmasta Grantasta. Sen teemana on Venäjä. Luin Venla Hiidensalon Olkoon aurinko aina -tekstin. Se on surullinen ja haikea kertomus suomalaisesta tytöstä, joka saa tai joutuu tutustumaan ikäiseensä tyttöön, joka asuu Venäjällä. Moskovalainen Darja ja suomalainen tyttö löytävät samankaltaisuutta ja erilaisuutta toisistaan. Kertojan katse on Suomesta itään päin. Tarinan kaari ulottuu varhaisnuoruudesta aikuisuuteen. Jotain kertoja näkee ja päättelee toisesta ja itsestään, jotain jää ymmärtämättä. Pidin tarinan tunnelmasta ja ilmavuudesta.

Selasin Grantaa. Voi olla, että päädyn lukemaan vielä Ville Hytösen Maustettua ihraa eli tutustumiseni vironvenäläisyyteen ja venäläisen torin lihamuijaan ihan puhtaasti nimen vuoksi. Minua kiinnostaa myös Ljudmila Ulitskajan Elon povi.

Tänään luettu 161 sivua.

Ostin kirjoja syyskuussakin

MarikaOksa blogissa Oksan hyllyltä kutsui kirjabloggaajia kertomaan syyskuun kirjaostoksistaan. Ostin kirjoja vähän, koska rahaa oli vähänlaisesti. Miltei aina (kirja)kauppaan päästyäni ostan sieltä myös jonkun kirjan, joten säästäväisinä kuukausina minun on syytä kiertää kaupat kaukaa.

Syyskuun alkupäivinä löysin Kuopiosta kauppahallista Rosebud-kirjakaupan, joka on sievä ja loistavalla paikalla. Ostin sieltä todella halpaan hintaan Jouni Tossavaisen Koulun, joka on Liken kustantama muutaman vuoden takaa. Olen lukenut Koulua sieltä täältä, mutta kirjaan pitää tutustua vielä paremmin.

Syyskuun loppupuolella olimme puolella perheellä Kuopiossa Suomalaisessa kirjakaupassa ja ostin nuorisolle pari kirjaa. Mukaan lähtivät Aleksi Delikourasin Nörtti 3 ja Annukka Salaman Harakanloukku. Molemmista riitti puhuttavaa moneksi päiväksi, koska ykköslukijat lukivat kirjat suitsait. Minä sain kuulla lukijoiden arviot, spoilaukset ja pähkäilyt siitä, mihin suuntaan tarinat tästä jatkuvat. Sitten sovittiin, kuka lukee mitäkin seuraavaksi. Päätin, että minun pitää lukea ainakin Salaman Faunoidisarjan toinen osa ennen tuota uusinta. Murjotan sisäisesti, koska en pääse kuuntelemaan kumpaakaan lempikirjailijaani Helsingin kirjamessuille. Menkää te, jotka pääsette.

Syyskuun lopulla ennätin Siilinjärven Infoon, jonne minulla oli lahjaksi saatu lahjakortti kesältä. Himoitsen Diana Gabaldonin uusinta, mutta se ei ollut vielä hyllyssä. Siksi mukaani lähti uusin Granta, jonka myös olen jo ennättänyt aloittaa.

Viimeinen osto oli hairahduksenomainen pistäytyminen Kuopion Filmtownissa, jossa kävimme ostamassa karkkia. Kas, siellähän oli pokkarina Kate Jacobsin Lankakaupan tyttö. Mukaan vaan!

Ostan siis kirjoja kirjakaupasta, muista kaupoista, antikvariaateista ja nettikaupasta. Se kierto, minkä kirja kulkee tultuaan ostetuksi kotiini ennen luetuksi tulemistaan, voi olla yllättävänkin pitkä. Mutta se on aivan toinen juttu. Ilman Lankakaupan tyttöä kirjaostojeni loppusaldo olisi ollut täysin kotimainen. Hyvä niin!

Lue kirja! No minä luin. Tavallaan. Ooh, Granta.

Sain jonkin aikaa sitten käyttööni ilmaiseksi kuukauden Lue kirja -palvelua. Tämä kuukauden ilo ei liity blogiini millään lailla. Lue kirja -palvelussa voi noin 25 € kuukausihintaan lukea sähköisesti Otavan valikoimasta haluamiaan kirjoja. Olin jo aiemmin ajatellut, ettei tämä palvelu ole minua varten, koska saan muutenkin istua koneen äärellä ja kirjojen luku vanhanaikaisesti on tähän sähkö&ruutu-elämään mukavaa vaihtelua. Mutaa nyt halusin kuitenkin kokeilla, kuinka luku sujuu puhelimella (itselläni Lumia 900).

Kirjautuminen oli helppoa, joten olin nopeasti valikoimassa luettavaa itselleni. Jokusen kirjan valitsin, mutta tosissani en ryhtynyt lukemaan. Ruutu oli lukemiseen ärsyttävän pieni ja se tunnelma, joka minulle lukijana tulee uuden kirjan ensimmäisten sivujen silmäilystä, hävisi palvelussa kokonaan. Minulle on todella tärkeää nähdä kansi, takakansi, kirjan mahdolliset liepeet ja kaikki se tieto, jonka saan selatessani kirjan ensimmäiset sivut. Kauneimmissa kirjoissa valittu fontti, tekstin asettelu sivuille ja vaikkapa sivunumerot vaikuttavat lukukokemusta vahvistavasti. Tässä e-kirja-palvelussa on vain teksti, jota voi rullata alaspäin. Voi että!

Ensin luin Parnassoa ja selailin paria kirjaa. Sitten tärppäsi todella. Löysin Grantan uusimman numeron kolme tekstiä. Olen lukenut aikakausikirja Grantasta, josta nyt ilmestyi ensimmäinen numero. Teemana on ruoka. Minä, joka en pidä lyhyistä jutuista (en usko tätä kohta enää itsekään!), hihkuin lukiessani Anu Silfverbergin kirjoittamaa Ylimääräiset kilot. Ällöttävää ja aika jännää. Lisää, kiljuin. Seuraavana luin Turskan, joka on Leena Parkkisen kirjoittama. Pidin todella paljon huimista siirtymistä nykyhetkestä menneeseen ja taas takaisin.

"Olut tuotiin pikkuruisessa tuopissa, aivan kuin nukkekodin astiassa. He pilailevat minun kustannuksellani, Runoilija ajatteli. Hän tunsi silmät ympärillään, mutta kun hän käänsi päätään kukaan ei näyttänyt katsovan suoraan."

Lisää! Kolmas löytämäni oli Philip Teirin Mansikka 1979. Se oli nimensä puolesta hivenen kryptinen, mutta nimen merkitys selvisi aika pian aloitettuani lukemisen. Teir kirjoittaa lumoavan oudosti ja samaan aikaan kovin tavallisesti perheistä ja kiintymyksestä. Tunteista ja muistoista tulee joskus maukkaita, mutta Mansikka 1979 näyttää aivan padan pohjalle saakka. Kuvotus kurkussa päädyin lukemaan Teirin tekstin ja lopuksi olin pohjattoman surullinen. Muistin lapsuuteni ruokaihanuuksia ja ihmiset, jotka niitä minulle tarjosivat. Muistin myös hetket, jolloin jouduin luopumaan niistä lopullisesti. Mansikka 1979 onnistui itkettämään, oksettamaan ja naurattamaan.

Joten lopuksi pääsin yli ruudusta, fontista ja kaikesta maallisesta. Kiitos Grantan, ruoka sai mielessäni mitä moninaisimpia mielleyhtymiä. Jos lukisin enemmän sähköisiä kirjoja, tottuisin ruutulukuun. Juuri nyt en halua jatkaa harjoituksia, mutta Lue kirja -palvelussa on omat hyvät puolensakin. Tulevalla viikolla kuljen paikasta toiseen, joten on hyvä, että mukanani on puhelimen kautta aina KIRJAluettavaa. Koska kannan kirjoja ja papereita mukanani opiskeluun liittyen, arvostan kantourakkani keventämistä tältä osin.

Grantan ensimmäisestä osasta on kirjoittanut minua perusteellisemmin ainakin Katja Lumiomenassa
ja Jenni Kirjakirpussa.