Harri Virtanen: Hah! Runoja

Lopullinen
levollisuus.

Meri ilman
aaltoja,

muutos
muuttumattomuudessa.

Jätä se.

Haluan lukea runoja mahdollisimman paljon. Halustani huolimatta runot painuvat elämässäni välillä unohduksiin ja sitten taas tulevat näkyviin ja luettavaksi. Runot ovat kiitollista luettavaa, koska niihin voi syventyä pienissä erissä haluamaansa tahtiin. Tilaisuus runosukellukseen tarjoutui, kun sain luettavakseni Harri Virtasen runoteoksen.

Hah! Runoja on runoteos, jonka lukee vaivatta läpi yhdellä lukukerralla. Kun teosta pitää kätensä ulottuvilla, yksittäiseen runoon voi palata kesken arkisen tekemisen hetkeksi ja sitten jatkaa muiden asioiden tekemistä. Teos koostuu runoista, joista muodostuu harjoitusten sarja. Teoksen päätteeksi löytyykin teksti, jossa viitataan buddhalaiseen meditaatiotraditioon. Mielen puhdistavissa harjoituksissa "solmimalla" ajatuksensa ja jättämällä ne sikseen voi päätyä vapauttamaan mielensä. Jos ymmärrän viittauksen oikein, runojen lukeminen voi olla tätä ajatusten solmimista.

Läpiluettuna peräjälkeen Virtasen runot puuduttavat. Paremmin ne toimivat minulle, kun maltan lukea vain yhden runon kerrallaan. Runon puhuja on kaltaiseni keski-ikäinen väsynyt ja mittansa täyteen saanut henkilö, jonka ajatukset ainakin osin tuntuvat hyvin tutuilta. Ote runosta:

En pidä
mitään.

En heitä
syrjään

mitään
polullani.

Halu on lopussa,
ajatukset,

ja vasta-aine, joka työntää ne syrjään,
ovat loppuneet.

Virtasen runoissa on äänessä yksinäinen ruonon puhuja. Takakannen teksti mainitsee runoissa hetkittäisesti löytyvän yhteys toisiin ihmisiin. Ymmärrän tämän yhteytenä yleiseen ihmisyyteen, en niinkään toiseen ihmiseen henkilökohtaisesti. Yksinäisyys on päällimmäinen tunne, joka runoista jää.

Eilen illalla luin puolisolleni ääneen runoja. Sama metkuilu jatkui tänä aamuna aamupalapöydässä. Virtasen runot sopivat kuitenkin paremmin luettavaksi hiljaa itsekseen. Annan puolison jatkaa oma lukemisiaan ja jatkan runojen kanssa yksin ja omassa rauhassani. Solmin ajatuksiani ja annan niiden vapautua aikanaan.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Hah! Runoja
Tekijä: Harri Virtanen
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Noxboox

Helka-Maria Kinnunen: Minä olen pamfletti

Hän nielee miehen, nielee naisen, nielee oravan / karvoineen häntineen ja hyönteisen, läpikuultavan / lankaraajoineen. Mutta miten hän sen tekee, / ja miten antaa ylen, limarihmoja, hekumoiden! /

Laputettu lukunautinto

Yllä oleva katkelma on runosta Helka-Maria Kinnusen esikoisrunoteoksessa Minä olen pamfletti. Sain luettavakseni tämän teoksen vähän aikaa sitten. Alku oli hivenen vaikeaa. Yritin lukea yhden runon joka ilta ennen nukahtamista, mutta olin runoihin aivan epävireessä. Tänään tartuin uudelleen Kinnusen kirjaan ja naps, vire löytyi. Kohta tuli itkukin, sen verran naisista, elämästä ja kuolemasta kertovat runot kolahtivat. Pidin paljon lukemastani.

Minä olen pamfletti on särmikäs ja painokas runoteos. Se kertoo ainakin ikääntymisestä ja menetyksistä. Minä olen pamfletti jakautuu kuuteen osaan, joista kahden nimessäkin mainitaan sekä kuolema että nainen. Runossa Ei me puhuta siitä runon puhuja kertoo unohtelevansa ja jaksavansa joka kesä aiempaa vähemmän. Muissa osan runoissa seurataan toisten muistamattomuutta, syömättömyyttä ja kaikkea hidasta kuolemista. Runoissa myös jätetään jäähyväisiä. Aktiivisempi, kenties nuorempi runon puhuja on osassa Hän ajattelee. Tuo osa on itse asiassa yksi pitkä runo, jossa rytmin vaihdokset, nopean ja hitaan muunnokset tekevät runosta erityisen kiinnostavan ja elävän.

Löysin myös teoksesta itselleni hyvän muistorunon. Olemme muutaman ystävän kanssa näitä sopivia runoja keränneet tulevaan tarpeeseen. Luin löytämäni runon muutamalle perheenjäsenelle, jotka sarkastisesti arvostivat mm. runon lyhyyttä. Valitsemani runon alku:

tästäkin kuulaasta kesäaamusta sinun on luovuttava / tästä heleästä päivästä korkein kirkuvin pääskyin / illan pehmeänä punertuvasta valosta /

Osa Minä olen pamfletti on teoksen ärhäkin ja se on hyvä. Runon puhuja huutaa ja kertoo mielipiteensä lupia kysymättä. Vääryydet on tuotava ihmisten tietoon. Vanheneva naisihmisyys viehättää minua.

Lopuksi Minä olen pamfletti -teoksen viimeisessä osassa Runkoääniä minua lukijana odottaa äkkipysäys ja jälleen - liikutus. Onko tuo kuolema?

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Myös Omppu blogissa Reader, why did I marry him? on lukenut tämän runoteoksen ja vaikuttunut mm. teoksen kansikuvasta.

Teos: Minä olen pamfletti
Tekijä: Helka-Maria Kinnunen
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Noxboox