Antti Holma: Kauheimmat joululaulut

Runous ei ole kuollut! Antti Holman Kauheimmat joululaulut on kerännyt joukkoonsa uuden runoilijan. Vanhojen tuttujen Edith Södermalmin, Sirsi Sunnaksen, Reino Leinon ja Karin Toisiks-Paraskeen joukkoon on saapunut uusi tuttavuus: Kaarlo Antero Heteromies. Uutena kirjailijana voi myös mainita Kumpu Kivisen, joka on ikäänkuin tavannut Holman kerran. Kivinen on kirjoittanut teoksen esipuheen, joka sai minut ulvomaan naurusta. Kiitos Kumpu!

Kansikuva kustantajan sivuilta

Ne, joille Antti Holman runoteokset eivät ole tuttuja, tarvitsevat varoituksen. Holman runous on roisia ja hyvin häiritsevää. Yhden se karkottaa pois, minut se vetää lukemaan. Antti Holma on yksi suosikkikirjailijoistani ja en aio ohittaa yhtäkään hänen kirjoittamaansa teosta. En todellakaan ole yksin holmailuni kanssa. Nuori henkilö kotona on vaaninut Holman kirjaa minulta jo pitkään ja osoittanut mieltään, kun ei millään saa teosta luettavakseen. Nyt tämän tekstin myötä hän saa vihdoin jouluista luettavaa. Ilon aika on koittanut!

Holma parodioi runotraditiota ja joululaulujen onnen auvoa. Kauheimmat joululaulut on välillä niin raastava kokemus, että lukemiselle täytyy laittaa tauko. Samalla tuo kauheus ja ällöys on hyvin totta ja syvä tunne elämästä, suhteesta sukulaisiin ja niistä odotuksista, joita joulun välityksellä meille asetetaan. Tämä Toisiks-Paraskeen runon Sukuloimist loppu tuntuu minusta hyvin tutulta:

mut mää vaa sukuloi
mnul o wiklundi kassis viäl seittemä
marmorikyntteli

ja joka kerta ko joku kuale
mää viiva nime yli jouluvihkost
mää orota
et joku joulu
siäl ei ole ennä kettä

Tosikoiden ja siveyttä arvostavien kannattaa jättää nämä joululaulut toisille. Me loput voimme lukea joulurunoutta ääneen niille huumoria arvostaville, jotka vielä ovat elossa ja kuulevat meitä.

Yksityiskohta kirjankannesta

Minulle paras runo on Sirsi Sunnaksen Joulugallup. Tässä se kokonaan:

Menetkö alasti joulusaunaan?
Ostatko muslimilta?
Kuoletko mieluummin vihaan vai kaunaan?
Onko nyt aamu vai ilta?

Kumpi tuo oikean joulun tunnun,
Turku vai Kylli-täti?
Puetko kinkulle sinappihunnun?
Muikun- vai siianmäti?

Kummanko ensin telottaisit:
piispan vai syyrialaisen?
Jos vielä uuden elämän saisit,
niin oisko se koiran vai naisen?

Olen kiitollinen Holmalle, joka onnistuu tuomaan sen synkän ja vaikean puolen joulusta lukijoiden ulottuville näillä runoilla. Kauheimmat joululaulut on ajassa kiinni oleva runoteos, joka ottaa kantaa ahdasmielisyyttä vastaan suvaitsevaisuuden puolesta. Nauru ja itku ovat todella lähellä toisiaan tätä teosta lukiessani. Ja tuosta edellä olevan runon viimeisistä kahdesta säkeestä en pääse eroon, vaan palaan niihin uudelleen.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Kauheimmat joululaulut
Tekijä: Antti Holma
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017

Antti Holma: Järjestäjä

"Mieheksi kasvaminen on monimutkainen prosessi, joka voi mennä pilalle monta kertaa, monella eri tavalla. Jos minulla olisi ollut äiti, olisinko ollut nyt enemmän mies? Olisiko äitini auttanut minua kasvamaan mieheksi, ostanut rippipuvun ja suurentanut sen myöhemmin ylioppilaspuvuksi, hankkinut tyttöystävän, taannut asuntolainan, tuonut kastemekon, leiponut voileipäkakun ja solminut kravatin puolestani? Vai päinvastoin? Olisinko kiintynyt äitiini niin, etten olisi muuta kuin virkannut hänen kanssaan keinutuolissa isän jo jätettyä meidät, ja kissat vain olisivat paritelleet joka puolella."

Odotin Antti Holman Järjestäjää luettavakseni, vaikka en tiennytkään juuri mitään kirjasta. Kun olin ystäväni kanssa kirjakaupassa, hän nappasi kirjan nenäni edestä. Ystäväni ei kuitenkaan pitänyt kirjasta ja jätti sen kesken. Näin kävi myös hänen puolisolleen, joka seuraavaksi yritti lukea kirjaa. Kun sain ystävältäni kirjan näillä terveisillä, aloin jännittää omaa reaktiotani.

Järjestäjä on tarina Tarmosta, joka on mielestään epämies. Hän sulautuu naisten joukkoon ja joutuu taputeltavaksi ja kannustettavaksi, mutta jää näkemättä. Tarmo on pohjimmiltaan aika hulju ja hän viettääkin paljon aikaa miettien itseään suhteessa muihin. Tarmo ei halua ketään eikä kaipaa muuta kuin rauhaa syödä perunaleivos omissa oloissaan, mutta silti hän huomaa eräänä päivänä himonsa heräävän.

Järjestäjä on hauska, julma ja surullinen kirja. Tarmon on vaikea olla nahoissaan ja tämä ahdistus välittyy lukijalle. Tarmo jotenkin liukenee katseen alta, hän jää minultakin lukijana näkemättä. Kaikkea muuta tarinassa kyllä nähdään, oikein tökitään tikulla. Kirjassa piruillaan ainakin (keski-ikäisille) naisille oikein urakalla, toki muutkin saavat osansa. Ote kirjasta:

"Aina naiset haluavat jutella, heidän jutteluaan oli maailma pullollaan, se esti kaiken kehityksen, se teki kaikesta tahmeaa valtataistelua, jossa oli kysymys vain alistussuhteista. Selvitetään tämä asia, naiset sanovat. Ei, sinä haluat selvittää sinun asiasi minulle, sinä haluat saada minut tuntemaan itseni pahaksi ihmiseksi, sitä on asioiden selvittäminen naisten kanssa."

Nautin Järjestäjästä sen hauskuuden vuoksi todella paljon. Kirja jaksoi vetää minua voimalla reilusti yli puolen välin. Järjestäjässä oli myös muunlaisia sävyjä ja koin, että tarinan loppupuolella kirjan ote minusta lukijana herposi. Luin kirjan loppuun ja huokaisin. Järjestäjä ei todellakaan ole onnellinen tarina. Silti se on ehdottomasti lukemisen arvoinen!


Teos: Järjestäjä
Tekijä: Antti Holma
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2014