Anni Nupponen: Hirviöasiakaspalvelu

Sain kätösiini varsinaisen pikkuherkun. Anni Nupponen on kirjoittanut raapalekokoelman Hirviöasiakaspalvelu. Kirja on ohut ja nopeasti luettu. En ymmärtänytkään ennakkoon, että kirja on ulkoisilta mitoiltaan aivan näin piskuinen. (Hinta se vasta pieni onkin, 4 € Osuuskumman verkkokaupassa.) Omani sain kirjekuoressa, joten kirja on myös loistava postitse lähetettävä lahja.

Kirja kätkee lukijan.

Nupposen Hirviöasiakaspalvelu pitää sisällään 19 reilut kaksikymmentä hirviömäistä tarinaa. Tarinat ovat mukavan mielenkiintoisia ja vinksallaan. Erityisen pelottavia tarinat eivät ole, mutta häröilyä on luvassa alusta loppuun. Täsmälleen sadan sanan raapale on ihastuttavan jäntevä tekstilaji, se ei jätä hötölle juurikaan tilaa. Ote kirjasta:

<Hirviöasiakaspalveluchat, Sara.>
<Moi. Mulla on sellainen ongelma, että naapurit ovat ottaneet kerberoksen pennun. En mä jaksa sitä kimeää räkytystä. Kun yksi pää lopettaa, toinen aloittaa. Mitä mä voin tehdä?>

Raapaleessa Naapurin Kerberos asiakas ei saa hauluamaansa apua, mutta aika usein kirjan asiakaspalvelu on hyvää, kohteliasta ja pyrkii auttamaan epätietoisia asiakkaita. Kirjan asetelma on herkullinen, työ on ainakin minulle harvemmin käytetty tulokulma spekulatiiviseen fiktioon. Nyt hirviöasiakaspalvelu takaa hirveän hyvän asiakaspalvelun numerossa 0800-HIRVIÖ.

Itse ihastuin mm. raapaleeseen Hirviö sängyn alla, joka on ihanan lempeä. Varsinainen helmi on Mielen kauhu, jonka luettuni ajatuksen ulottuvat aivan uusiin sfääreihin. Raapaleita voi suositella hyvin monenlaiselle ja -ikäiselle lukijalle. Suosittelen Hirviöasiakaspalvelua huumorintajuiselle äidille ja mummolle annettavaksi kukkien kera toukokuussa. Ote kirjasta:

"Hyvä kun työ soititte. Meitin mökkijärvellä Sorsakoskella on nousunna pintaan vesihirvijö."
"Tärkeintä on pysyä itse rauhallisena. Onko se käyttäytynyt aggressiivisesti?"
"Ei, hää vaan nostaa kuikelokaulaansa ja sukeltaa uuelleen. - -"

Itse vien raapaleet luettavaksi äidinkielen tunnille, kunhan kirja on perheenjäsenten lukema. Laskin nimittäin kirjan käsistäni hetkeksi ja heti se löysi uuden lukijan.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Hirviöasiakaspalvelu
Tekijä: Anni Nupponen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Osuuskumma

Kirjamessuilta pää täyteen ajateltavaa, osa 2

Kaksi päivää kirjamessuilla aiheutti sellaisen ajatusruuhkan päässäni, että ykkösosan kirjoitettuani jatkan tässä vielä toisen samanmoisen oman messuantini ruotimista.

Eräs teema, jonka kuulin messuilla useamman kerran, oli oman lukijanlaadun kuvailut. Mielestäni moni kirjailija pohti ääneen omaa lukijuuttaan. Joten, kirjailijoita kuunnellessani, pohdin myös millainen lukija itse olen. Olen aina luullut, että luen paljon, mutta nyt olen alkanut epäillä asiaa. Tällä hetkellä lukuaikaani vähentää mm. täyspäiväinen opiskelu. Toisten lukublogeja lukiessani ymmärrän, että moni lukee paljon minua enemmän. Rakastan suositella ja vinkata kirjoja, joita en välttämättä ole aina edes lukenut. Pidän myös kertoa uudelleen tarinoita kirjoista, joita olen lukenut. Varsinkin perheeni saa nauttia tästä piirteestäni. Kirjastosta kantamani kassit ovat vain yhden viidesosan verran minulle tarkoitettuja, valtaosa menee perheemme muille jäsenille. Usein valitsen kaikille lapsilleni oman kirjan kirjastoreissullani. Pyrin yllättämään, yksi saa kirjan Euroopan kartoista, toinen pekonikeittokirjan ja kolmas paperitaitteluoppaan.

Jo ylistämäni Eoin Colfer kertoi olevansa lukemisen suhteen kaikkiruokainen. Ruokapöydässäkin hänen piti lukea vaikka muropaketin kylkiä, lukuhimo pakotti siihen. Olen aina kammonnut lyhyitä tarinoita ja kääntynyt iloiten lukemaan paksuja romaaneja. Toki luen paksukaisia vieläkin, mutta olen löytänyt myös lyhyyden ilon. Jo jonkun aikaa olen saanut kotiini Outokumman Kummalinnun munia eli raapaleita, jotka ovat sadan sanan lyhytnovelleja. Sellaisen kirjoittaminen vasta hauskaa onkin. Kokeilkaapa! Samaa nopealukuisuuden ja lyhyen lukemisen iloa olen kerännyt sarjakuvista. Olen siis miltei kaikkiruokainen lukija, jonka arki asettaa esteitä lukemiselle. Haluan lukemani tekstin olevan minulle merkityksellinen, mutten voi sitä tietää ennakkoon. Ensin täytyy mennä kokeilemaan, miltä se teksti tuntuu.

Takaisin messuille. Huomasin viihtyväni parhaiten nuorten kirjojen lavan yleisössä. Louhi-lavasta vastasivat Kallion lukion opiskelijat eli KirjaKallio. He, ilmeisesti opettajansa johdolla, olivat suunnitelleet hienon kokonaisuuden ainakin lauantaille ja sunnuntaille, jolloin itse olin paikalla. Pidin todella paljon iloisesta ja rennosta ilmapiiristä Louhi-lavalla. Esitetyt tekstit elävöittivät haastatteluja. Kiitos KirjaKallion porukalle!

26.10.13
Loppuillan vietin ruotsiksi kuunnellen Folkhemmets förorter -keskustelun, jossa kirjailijat Susanna Alakoski, Eija Hetekivi-Olsson ja Mathias Rosenlund kertovat omia ajatuksiaan köyhyydestä ja siitä, kuinka köyhyys näkyy heidän teoksissaan. Tänään Helsingin Sanomissa oli juuri viimeksi mainitun esikoiskirjailijan haastattelu. Köyhyys näyttäytyi sielunmaisemana, jossa vallitsevana on voimattomuus. Pidän yhteiskunnallista keskustelua köyhyydestä tärkeänä ja arvostan sitä, että kirjallisuuskin on teosten kautta mukana keskustelussa.

Olin toki muuallakin kuulolla, mutta jätän kaikki pettymykset ja ärsytykset kertomatta. Upotan ne unohdukseen.

27.10.13

Valmistauduin ajatuksella Kari Hotakaisen uutuutta Luonnon laki käsittelevään lukupiiriin. Lukupiirin olennaisin asia on lukukokemuksen jakaminen. Tilaisuus, johon otin osaa yleisönä, oli paneelikeskustelu romaanista. En voi valittaa, sain kuunnella arvostamani kirjailijan mielipiteitä ja ymmärsin lukemani teoksen uudella lailla. Luonnon laki on hyvä nimi teokselle, teos kertoo kuolemasta ja siitä, kuinka kaikki ihmisen rakentama tuhoutuu. Yhteiskunnan rakenteet, jotka ihminen on rakentanut suojakseen, tuhoutuvat. Kaikki ihmiset syntyvät, elävät ja kuolevat. Se lienee luonnon laki.