Riikka Ala-Harja: Kahden maan Ebba

Mutta äiti jaksaa aina jankuttaa, että lentäminen on kaikkein turvallisinta matkustamista. - -
Äiti luottaa aina laskelmiin.
Mutta kukaan tutkija ei osaa mitata sitä, miltä tuntuu istua yksin lentokoneessa. Kukaan ei tajua, millaista on jo koneessa ikävöidä äitiä, isää ja kavereita. Istua ilmassa jossa lentokoneet suihkivat, olla kahden kodin välissä yksin, tai kyllä muiden matkustajien kanssa, mutta silti yksin. - -
Mä olen meistä kolmesta ainoa, jolla on kaksi kotia.

Kansikuva kustantajan sivuilta. Teoksen kuvat ovat Marika Majalan.

Riikka Ala-Harjan lastenromaani Kahden maan Ebba on tarina tytöstä, joka matkustaa äidin luota Suomesta isän luo Saksaan. Ebba on 10-vuotias tyttö, jolla on rakastavat vanhemmat ja moni asia elämässä hyvin. Kahden maan Ebba -romaani sijoittuu kaupunkimiljööseen, Ebban kaupungit ovat Helsinki ja Berliini.

Ebba on ollut itsenäisyyspäivän tanssiaisissa Finlandia-talolla ja nyt on pakko lähteä kiireellä isän luo, koska lentoliput on ostettu jo aikoja sitten. Lentämiseen Suomen ja Saksan välillä tiivistyy Ebban suurin suru, vanhempien erosta seuranneet muutokset Ebban arjessa. Ebba kokee itsessään erosta seuranneet yksinäisyyden lentäessään kahden maan välillä, jolloin hänellä ei ole toista tuttua ihmistä vieressään koneessa. Ebban tulee lentomatkoilla pärjätä itsekseen. Lentokoneessa UM eli unaccompanied minor on ilman seuraa ja yksin. Minor tarkoittaa alaikäistä, mutta Ebban tarinassa minäkertoja muistuttaa sen musiikissa tarkoittavan mollia.

Kahden maan Ebba alkaa vahvasti mollisävyisenä. Ebban elämän ihanat asiat tuntuvat aina olevan toisaalla ja toisessa maassa. Ebba pohtii äitinsä kanssa turvallisuutta ja on huolissaan, vaikka äiti yrittää vakuuttaa Ebban olevan lentokoneessa turvassa. Ebba elää maailmassa, jossa on terroristejakin ja Ebba miettii kamalaa tilannetta, jossa terroristi tulisi lentokentällä vastaan. Ei syytä huoleen, Ebba on neuvokas ja sinnikäs. Lukijana vakuutun Ebban selviämisestä.

Kahden maan Ebba on yksi tämän vuoden Finlandia-ehdokkaista lasten- ja nuortenkirjallisuuden sarjassa. Kirja sopii mielestäni alakouluikäiselle lukijalle. Kirjassa on sivuja 108 ja tarina jakautuu lyhyihin lukuihin, joilla on mielenkiintoiset nimet. Marika Maijalan kuvat jatkuvat läpi teoksen. Alun molli vaihtuu keveämpiin säveliin ja tunnelmiin myöhemmin tarinassa. Ala-Harja on kirjoittanut lempeän, eläväisen ja lasta arvostavan romaanin tärkeästä aiheesta. Hyvä Ebba!

Kahden maan Ebba on luettu myös näissä blogeissa:
Luetaanko tämä?
Kirjasähkökäyrä
Lastenkirjahylly

Sain teoksen luettavakseni Finlandia-lähettiläänä. Kiitos kirjasta!

Voit äänestää suosikkejasi Finlandia-ehdokkaista kaikissa kolmessa luokassa Kirjasäätiön sivuilla. Kilpailuun osallistumalla voit voittaa lahjakortin kirjakauppaan. Osallistumisaikaa on 26.11. asti.

Teos: Kahden maan Ebba
Tekijä: Riikka Ala-Harja
Kuvat: Marika Maijala
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Otava

Yleisöäänestys Finlandia-ehdokkaista

Eilen julkistettiin kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat, joten nyt kaikki ehdokkaat kolmessa sarjassa ovat tiedossa. Kaunokirjallisuuden ehdokkaita ruodittiin mediassa ja kiiteltiin ennakkoluulotonta raatia, joka otti askeleita kokeellisen kirjallisuuden suuntaan. Minä ilahduin listasta, vaikka muutama oma suosikkini ei listalle yltänytkään. Ehkä se, jota listalle eniten kaipasin, oli Anneli Kannon Lahtarit.

Nyt jokaisella kirjanystävällä on mahdollisuus äänestää omaa suosikkiaan. Kirjasäätiön sivuilta löytyy yleisöäänestys, joka toteutetaan toista kertaa. Äänestys avautui eilen ja sulkeutuu 26.11. Omat yhteystiedot jättämällä osallistuu kirjalahjakortin (500€) arvontaan. Finlandia-ehdokkaat perusteluineen löytyvät myös Kirjasäätiön sivuilta (tietokirjallisuus, lasten- ja nuortenkirjallisuus ja kaunokirjallisuus).

Seuraavaksi palaan blogissa lasten- ja nuortenkirjaehdokkaisiin, joiden lukeminen on edistynyt. Ensimmäisenä esittelyvuorossa Kahden maan Ebba.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaat vuonna 2017

Minulla oli ilo olla mukana lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaiden julkistamistilaisuudessa eilen. Vasta nyt, palattuani reissusta ja tehtyäni työpäivän, voin tilaisuudesta ja ehkäpä koko kilpailusta sanoa jotain. Sosiaalisen median aikataulu on nopea. Olen laittanut joitakin kuvia tilaisuudesta, mutta jonkun mietityn ajatuksen esittäminen vie näköjään oman aikansa.

Ehdokasteokset 2017

Vuoden 2017 ehdokkaat on jo moneen kertaan kerrottu ja listattu, mutta tässä ne ovat:

💙Ala-Harja, Riikka: Kahden maan Ebba (Otava)
 
💛Behm, Jukka: Pehmolelutyttö (WSOY)
 
💜Korkea-aho, Kaj & Ted Forsström. Kuvitus Otsamo, Pentti: Zoo! Virala genier / Zoo! Viraalit nerot (Förlaget / Otava)
 
💛Kunnas, Mauri: Koiramäen Suomen historia (Otava)
 
💜Mander, Sanna: Nyckelknipan / Avain hukassa (Schildts & Söderströms / S&S)
 
💙Reittu, Ninka: Sinä olet superrakas (Otava)

Ehdokasteosten tekijät

Ensimmäinen ajatukseni ehdokasesittelyssä oli ilo siitä, että Mauri Kunnas on ehdokkaana. Täytän itse muutaman vuoden päästä viisikymmentä vuotta. Olin alakoulussa, kun Mauri Kunnaksen Suuri Urheilukirja julkaistiin. Muistan edessäni istuneen Juhan naurun, kun hän katsoi Kunnaksen piirroksia hiihtäjistä, joista toisen suksissa on pitoa ja toisella sukset lipsuvat pahasti. Olen lukenut Kunnaksen kirjat ja lukenut niitä lapsilleni. Luulen, että kirjahyllyssämme on reilu metri Kunnaksen kirjoja. Väitän, että jos suomalaisessa kodissa on ylipäätään lasten kirjoja, niin siellä on ainakin Kunnaksen kirjoja ja ehkä Tatuja ja Patuja. Koiramäen Suomen historia on lasten tietokirja, joka kertoo Suomen historiasta 1500-luvulta alkaen. Nyt ei pyöritä viimeisimmän sadan vuoden jutuissa.

Toinen ajatukseni oli teoksissa näkyvä aikuisten elämä ja sen vaikutukset lapsiin. Riikka Ala-Harjan Kahden maan Ebba ja Jukka Behmin Pehmolelutyttö tuovat molemmat - ainakin esittelyn perusteella - näkyviin jotain sellaista, jossa lapsi joutuu sopeuttamaan omaa toimintaansa aikuisten tekojen vuoksi. Aloitin eilen lukemaan Ala-Harjan Ebbaa.

Kolmas ajatukseni oli nuoruusiän ja kai koko ihmiselämän päättömyys. Tätä hulluutta juhlistaa Kaj Korkea-ahon ja Ted Forsströmin Zoo! Viraalit nerot. Zoota olen lukenut kirjamessujen jälkeen, mutta voin jo nyt paljastaa, ettei nuoruus ole ihmisen parasta aikaa.

Selasin teoksen läpi ja pidin näkemästäni. Kuusi ehdokasteosta pitää sisällään faktaa ja fiktiota. Mielestäni Nina Reitun Sinä olet superrakas ja Sanna Manderin Avain hukassa sopivat hyvin luettavaksi noin viisivuotiaasta eteenpäin. Ikähaitarin toisessa päässä on Jukka Behmin Pehmolelutyttö, joka voisi sopia yläkouluikäiselle ja sitäkin vanhemmalle.

Ainoa tapa asettaa nämä kuusi järjestykseen on oma arvio teoksen kiinnostavuudesta ja tärkeydestä. Sen jokainen lukija saa halutessaan tehdä. Tänään keskustelin lasten- ja nuortenkirjoista useammankin aikuisen kanssa. Moni halusi kertoa omien lastenlasten lukutottumuksista ja itsestään isovanhempana, joka lukee lapsenlapsille ja sukulaislapsille. Kuulin lukijatarinoita lapsista, mutta ne tarinat eivät muodostaneet mieleeni kuvaa yhtenäistä ryhmästä, jolle sopisi sama kirja luettavaksi. Yksi rakastaa yksityiskohtia ja viettää paljon aikaa tutkien kuvia omassa rauhassa. Toinen on herkkä, pelästyy helposti hurjien kuvien ja tapahtumien äärellä, mutta nauttii silti tarinoista. Kolmas kaipaa kirjalta toimintaa. Hienoja tarinoita!

Neljäs ja viimeinen ajatukseni olikin se, että nämä kuusi teosta ovat jo voittajia. Teokset ja tekijät ovat ehdokkuutensa kautta saaneet jo ja tulevat saamaan näkyvyyttä. Raati on lukenut kustantajien ehdolle asettamat teokset ja nyt meillä on tiedossa ehdokkaat, joista Anna Puu valitsee voittajan.

Lasten- ja nuorten kirjallisuuden Finlandia-palkinto 2017 julkistetaan 29.11. Siihen on aikaa kolmisen viikkoa. Tänä aamuna pistin pystyyn koulussa, jossa työskentelen, näyttelyn ehdokaskirjoista valintaperusteineen. Toivon, että ennätän ainakin silmäillä ehdokasteoksia läpi joidenkin oppilas- tai opiskelijaryhmien kanssa. Tiedän, että ennätän lukea itse ehdokasteokset ja kirjoittaa niistä blogiini. Aloitin eilen jo lukemisen Riikka Ala-Harjan teoksesta.

Laaksolan koulun ja Karstulan lukion ala-aulassa on pari päivää näytteillä ehdokasteokset. Alakoululaiset on kutsuttu tutustumaan. Välitunnillakin saa selata ja lukea näitä kirjoja.

Huomenna kerron Finlandia-palkintoihin liittyvästä yleisöäänestyksestä, johon kaikki halukkaat voivat ottaa osaa!

Mikä ehdokkaista innosti sinua?

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkistetaan tänään

Tänään julkistetaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaat. Julkistaminen tapahtuu kello 10. Kävin vielä kertaamassa Kirjasäätiön sivuilta tärkeimmät seikat tästä palkinnosta: Ehdokkaita nimetään kolmesta kuuteen. Voittajan ehdokkaista valitsee laulaja ja lauluntekijä Anna Puu. Palkinto on 30 000€ ja se jaetaan 29.11.

Pääsen osallistumaan ehdokkaiden julkistamistilaisuuteen. Päivitän tilaisuudesta tunnelmia Twitterissä (@MSaavalainen) ja Instagramissa (@kirjakkoruispellossa).

Mitkähän kirjat tulevat valituiksi ehdokkaiksi? Kuinka monta nuortenkirjaa on mukana? Millaisia ovat mukaan valitut lastenkirjat? Jostain syystä mieleeni tulee aika, jolloin omat, nyt nuoruusikäiset,  lapseni olivat pieniä. Kun menimme uuteen kaupunkiin, kiertelimme katsomassa kaikki patsaat ja tarkistimme niiden nenät! Nyt olen kiertelemässä ilman lapsiani, mutta huomaan olevani yhtä utelias ja innostunut. Millaisia neniä sieltä löytyykään?

Ehdokkaiden julkistamistilaisuuden jälkeen ajattelin tehdä yleisesittelyn ehdokkaista ja käsitellä kaikki ehdokkaat jollain lailla ennen marraskuun loppua. Toinen bloggari, jonka blogissa tämä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinto ainakin näkyy, on Tiia Aaltonen blogista Lue meille äitikulta.

Lasten- ja nuortenkirjallisuus sopii ihan kaikille, siinä ei ole ikärajaa. Pidän paljon erityisesti nuortenromaaneista. Nytkin luen yhtä varsin vetävää kotimaista seikkailuromaania, joka on erityisesti tarkoitettu nuorille lukijoille. Palaan siihen vähän myöhemmin!

Stefan Moster: Nelikätisen soiton mahdottomuus

Elokuusta olen ajanut autoa taas siihen malliin, että äänikirjat ovat tulleet takaisin lukemiseeni. Yritän välttää kirjoja, jotka olen jo lukenut ja etsin äänikirjoista erityisesti uusia kirjailijoita ja heidän uusia teoksiaan. Stefan Mosterin nimen olin jo bongannut, mutta tämän teoksen nimi viehätti niin, että otin kirjan kuunteluun.

En oikein osannut odottaa mitään erityistä, koska ilmeisesti unohdin takakansitekstin sen luettuani. Nelikätisen soiton mahdottomuus -romaanin kannessa on flyygeli ja kuohuvaa vettä. Äänikirjassa on 12 cd-levyä. (Kyllä, kuuntelen äänikirjat autossa cd-soittimesta, kun siellä sellainen on.) Teos jakautuu kolmeen osaan. (Äänikirjasta bloggaamisessa on se työllistävä ja ärsyttävä puoli, että joudun usein etsimää paperisen kirjan käsiini ymmärtääkseni ja muistaakseni teoksesta tiettyjä asioita. Teoksen osat, lukujen pituus ja nimien kirjoitusasu vaativat minulta usein sen, että edessäni on kokreettinen paperinen kirja.) Teoksessa pääsevät ääneen vuorotellen Almut ja Sebastian. Minulta meni järkyttävän kauan ymmärtää, että Sebastian on todellakin Almutin poika. Rakentelin jo kuunnellessani sellaistakin rakennelmaa päässäni, että tuo Sebastianin äidin oloinen toinen minäkertoja olisi vain äidin kaltainen ja jotenkin rinnakkainen Sebastianin äidille. No ei ollut! Kun sain paperikirjan käsiini, tämä tieto löytyi kirjan sisäliepeestä! Hulvatonta.

Ensimmäisen puolikaan kirjasta olin aika tuskissani. Kerronnalla oli hetkensä ja kiinnostuin henkilöistä, mutta sitten taas kiinnostus purkautui. Keski-ikäinen psykologi Almut työskentelee laivalla terapeuttina tai sen kaltaisessa ohjaustehtävässä. Almutin asiakastapaamisten kuvausten kuuntelu oli minulle erityisen raskasta. Kokeneen keski-ikäisen naisen yllättäminen voi olla hankalaa ja jokainen uusi asiakas solahtaa luokkaan, joka on Almutille tuttu. Ote teoksesta:

Mutta nyt hänellä oli ongelma.
Miehet aloittavat aina niin. Heillä on ongelma. Tähän kätkeytyy jotain, jota he eivät tajua: se, mikä määritellään tarkkarajaiseksi ongelmaksi on jotakin, jonka minun odotetaan poistavan ja tuhoavan viimeistä piirtoa myöten. - -
Hänen ongelmansa on, ettei hän pysty lähestymään vaimoaan, hän sanoi. 
Jaa-a. Ei kuulostanut sensaatiolta, vähän turhautuneelta vain.

Ehkä Sebastianin nuoren miehen pulmat tuntuivat helpommilta kestää ja olivat minulle mielenkiintoisempia.

Sebastian toimii muusikkona laivalla ja musiikki onkin olennainen osa teosta. Jos olisin ollut lukemassa teosta vapain käsin, olisin hakenut taustamusiikiksi juuri Almutin nimeämiä klassisia kappaleita. Musiikinrakastaja olisi saanut kappaleet soimaan mieleensä ilman nettihakua, mutta minulta se ei onnistunut.

Almut ja Sebastian ovat soittaneet yhdessä ja teoksen nimen voisi ajatella viittaavan juuri heidän kahden yhteissoittoon. He eivät jää kuitenkaan teoksen ainoiksi soittajiksi. Minulle tuo nelikätisen soiton mahdottomuus on yhteisen olemisen ja tekemisen mahdottomuutta, rakkauden mahdottomuutta.

Nelikätisen soiton mahdottomuus vaati minulta sinnikkyyttä. Sain teoksen loppuun. Mielestäni kuuntelukokemus jopa parani loppua kohti. Olisiko kertojaratkaisua voitu tehdä selvemmäksi kuulijalle valitsemalla kaksi lukijaa? Nyt kuuntelukokemus jäi vaisuksi ja mahdollisti jäsentymättömyyden. Tai sitten olin vain väsynyt kuuntelija, jonka levottomaan mieleen äänikirja puhkoi pieniä kiinnostuksen aukkoja.

Teos: Nelikätisen soiton mahdottomuus
Tekijä: Stefan Moster
Suomentaja: Helen Moster
Lukija: Toni Kamula
Julkaisuvuosi: 2012
Kustantaja: BTJ Finland (Siltala)