Sirkka Turkka: Sielun veli

Tällä blogitekstillä osallistun Ylen Tanssiva karhu -runokilpailun 25-vuotisjuhlallisuuksiin Ylen ja bloggaajien yhteistyön kautta. Huomenna julkistetaan tämän vuoden Tanssiva karhu -kilvan voittaja. Ehdokkaat löytyvät Ylen Tanssiva karhu -sivuilta.

Vuonna 1994 Tanssiva karhu -runouspalkinnon voitti Sirkka Turkka teoksellaan Sielun veli. Turkan runoteos oli mukanani menossa koko myrskyisen toukokuun. En lukenut teosta, vaan vein sen takaisin kirjastoon. Lainasin runoteoksen uudelleen kesäkuun lopulla. Henkilökohtaiset myllerrykset eivät olleet loiventuneet, mutta aikataulu asetti omat vaatimukset lukemiselle. Kirjoitan tätä prosallisesti Onnibussissa matkalla Tampereelle. Luin kirjan bussissa ja se onnistui osin tunkeutumaan pyörteiseen mieleeni.

Sielun veli -teoksen kansi tosin jättää minut aivan kylmäksi. Ilman tätä tehtävää olisin jättänyt teoksen lukematta kannen vuoksi. Ilmeisesti kansikuvassa on koiran kasvot epäselvässä ja venytetyssä kuvassa. Takakannen perustella Turkalla on koira. Teoksen luettuani uskon teoksen nimen viittaavan juuri koiraan.

Teos itsessään on kantta parempi. Teos jakautuu mielestäni kolmeen osaan. Ensimmäinen osa sijoittuu Suomeen, toinen Irlantiin ja kolmas Israelin ja Palestiinan seudulle. Keskityn tekstissäni ensimmäiseen osaan, koska se on mielestäni kiinnostavin.

Sirkka Turkan runoteoksessa Sielun veli ääneen pääsee mies, joka on haikeissa tunnelmissa. Hän muistelee menneitä ihmisiä ja tapahtumia. Luonto on runon puhujaminälle tärkeä, hän on osa luontoa ja ymmärtää luonnon kiertokulun kautta myös oman kuolevaisuutensa. Turkka tuo luonnon lähelle lukijaakin. Runossa Syvällä metsässä nukkuu suuri hirvi runon puhujaminä on katoavainen otus:

- - / sumusta ojentuu oksa minua kohti: / puu on pysähtynyt ikkunani eteen. / Kun se tuli tuohon, olin lapsi, / se lähtee kanssani kun olen vanhus. - -

Sielun veli tuntuu julkaisuvuottaan (1993) vanhemmalta teokselta. Sanon tämän keski-ikäisenä lukijana, joka muistaa eläneensä 90-luvun alun. En muista lukeneeni vastaavaa runoteosta aivan äskettäin. Minulle Turkan teos sanoo, että on mahdollista ja jopa hyvää istua kivellä metsässä ja olla tekemättä yhtään mitään. Minua puhuttelee erityisesti ihmisen koko elämän tarkastelu ja elämän lyhyyden ja hetkellisyyden todistaminen teoksen säkeissä.

Bussissa turvavöissä

Ote runosta Kolhin itseäni kaksikymmentä vuotta ja sitten:

Että vielä on ilo kuin ainut tuikkiva tähti: / pudota läpi yön, väsyä, hajota, kiitää / kovaa vauhtia ilman turvavyötä / loppuelämänsä lyhyin matka, selkä edellä / kohti itseään, takasin omaan syntymäänsä.

Teos: Sielun veli
Tekijä: Sirkka Turkka
Julkaisuvuosi: 1993
Kustantaja: Tammi

Kaisa Happonen ja Joonas Utti: Piste

Kansikuva kustantajan sivuilta

Sain luettavakseni Kaisa Happosen kirjoittaman ja Joonas Utin kuvittaman lapsille tarkoitetun teoksen. Piste kiinnittää lukijan huomion hyvin pieneen ja usein unohdettuunkin tyyppiin. Suurennuslasilla lukija näkee aika sporttisen ja vahvasti tuntevan toimijan, jolla on muutamakin sana sanottavanaan.

Piste on vauhdikas tarina, joka sopii hyvin lapsille ääneen luettavaksi. Piste ei saa olla tarinan päähenkilönä kovin kauan, koska eräs tarina vaatii tulla kerrotuksi ja sen tarinan päähenkilö se vasta vauhdikas onkin. Tarina vilisee yllättäviä käänteitä ja viihdyttää lukijaansa alusta loppuun. Joonas Utin kuvitus ja Kaisa Happosen teksti yhdistyvät hyvin teoksessa ja tarinan vaihteleva rytmi ilahdutti minua toisella ja kolmannellakin lukukerralla.

Piste on kuvitettu tarina, jota voi lukea tai luetuttaa myös kouluikäisille lapsille ja nuorille. Teos toimii nimittäin myös tarinankerronnan puolustuspuheena ja innoittaa kirjoittamaan uusia tarinoita. Mitä tarinassa tapahtuu seuraavaksi, kun puistossa aloitetaan kuumailmapallokarnevaalin harjoitukset? Miten käy kirkkaanpunaiselle nappulalle, jota EI SAA PAINAA? Voiko tarinassa olla liikaa jännitystä? Itse käyttäisin Pistettä kirjoittajaryhmässä tarinan alkuna, josta jokainen voisi jatkaa haluamaansa suuntaan.

Helppoa kuin lätty, kakku ja nakki!

Kiitos arvostelukappaleesta!

Teos: Piste
Tekijät: Kaisa Happonen ja Joonas Utti
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: WSOY

Azar Nafisi: Lolita Teheranissa - Kirjalliset muistelmat

Olen yllättynyt keväisestä lukemattomuudestani. Luen paljon työssäni ja sen lukemisen olen onneksi onnistunut hoitamaan. Nyt työn pauhu on hiljentynyt muutamaksi viikoksi ja aivan henkilökohtaisimman lukemisen hiljaisuus on ahdistavaa. Olen lukenut koko elämäni ja se on osa minua. Olen selvinnyt lukemattomuuden ajasta Netflixin ja Yle Areenan avulla ja lukemalla vanhoja tuttuja lohtukirjoja. Olen odottanut itselle tutun lukuinnon palaamista. Kesäkuussa ennätin jo aloittaa useampaakin uutta kirjaa, mutta jokainen niistä jäi kesken. Tänä aamuna päätin Azar Nafisin Lolita Teheranissa - kirjalliset muistelmat. Onneksi olkoon, olen todistettavasti hengissä.

Alkusysäyksen kirjan lukemiselle sain neljä vuotta sitten luettuani Reader, why did I marry him? -blogin tekstin. Omppu Martin kehui kirjaa, hankin sen ja yritin muistaakseni lukea kirjan tuona kesänä. Aika ei ollut otollinen ja kirja jäi hyllyyn.

Teoksen kirjoittanut Azar Nafisi on kirjallisuudentutkija, joka kertoo elämästään ja työstään Iranissa. Hän on syntynyt vuonna 1948 ja toimi mm. Teheranin yliopistossa professorina. Kirja keskittyy 1980- ja 1990-lukujen tapahtumiin. Kun yhteiskunta ympärillä muuttui ja naisten asema huononi jätkyttävällä tavalla, Nafisin työskentely yliopistolla kävi mahdottomaksi. Hän perusti opintopiirin naisopiskelijoilleen ja itselleen, tavoitteena oli henkiinjääminen sanan laajassa merkityksessä. Iranin islamisaatioprosessia avataan hyvin teoksessa.

Teos on jaettu neljään osaan: Lolita, Gatsby, James ja Austen. Nafisi kietoo tapahtumat, henkilöt ja taustatarinat kirjailijoiden ja heidän klassikkoteostensa käsittelyyn opinto- tai lukupiirissä ja yliopistolla. Nafisin ja hänen sukunsa tarina, piiriin osallistuneiden naisten tarinat ja teosten fiktiivinen maailma sulautuvat kaikki koskettavaksi kertomukseksi omasta identiteetistä ja selviämisestä. Vaikka oma elämäni on helppoa ja elän jo syntymämaani ansiosta pehmoisessa pumpulipallossa, teos koskettaa minua henkilökohtaisella tasolla.

Teoksessa viitataan paljon toisiin teoksiin ja keskusteluihin. Ostin kirjan nettiantikvariaatista ja siinä oli edellisen lukijan alleviivauksia. Kuinka sopivaa, viittauksia ja puheenvuoroja vielä yksi kerros lisää! Merkinnät eivät haittaa minua teoksessa ja teen niitä itsekin. Eräs kohta, jonka merkitsin itselleni muistiin on lainaus Henry Jamesin romaanista The Ambassadors, jota ilmeisesti ei ole suomennettu. Romaanin sankari neuvoo nuorta henkilöä elämässä (alleviivaus on minun):

Elä kuin viimeistä päivää; on virhe olla tekemättä niin. On oikeastaan yhdentekevää, mitä sinä tarkkaan ottaen teet, kunhan sinulla on elämä. Jos sinulla ei ole sitä ollut, niin mitä sinulla sitten on ollut? - - Sen mitä menettää, menettää; siitä saat olla varma. Silti meillä on vapauden illuusio; joten älä, niin kuin minä nyt, elä ilman tuon illuusion muistoa. - - Elä, elä!

Teoksen naiset menettävät nykyhetkensä, tulevaisuutensa ja itsensäkin. Elämästä tulee räpiköintiä ja väistelyä. Kun lähimenneisyyttä kuvataan ja mukaan tuodaan 1800-luvun romaanin juoni ja päähenkilöiden elämäntapa, lopputulos on mielenkiintoinen ja kaikin puolin avartava lukukokemus. Teos elää moneen suuntaan ja onnistuu riepottelemaan lukijaa. Esimerkkinä teoksesta ote, jossa viitataan Austenin klassikkoon Ylpeys ja ennakkoluulo:

"On yleisesti tunnettu totuus, että muslimimies, varakas tai ei, tarvitsee välttämättä rinnalleen yhdeksänvuotiaan neitsytvaimon." Näin julisti Yasi, ilme peruslukemilla ja omalla erikoisella lievästi ironisella äänensävyllään, joka joskus harvoin, niin kuin tässä tapauksessa, hipoi parodiaa.

Aloittassani blogitekstiä merkitsin teoksen romaaniksi, fiktiiviseksi tekstiksi. Nyt kirjoittamisen aikana tajusin, että teos on tietenkin tietokirja. Lolita Teheranissa on faktaa, vaikka minä luinkin sen ensisijaisesti romaanina.

Tänä kesänä käymme läpi kotimme tavarat. Muutamme syksyllä Tampereelle ja vaikka otamme mukaan pääkirjahyllymme, joudun tekemään pientä julmaa karsintaa kirjoista. Olen kantanut tai kannattanut lähikaupan kierrätyshyllyyn jo useita hyllymetrejä kirjoja, joita en ota mukaani. Ei huolta, kirjoja on vielä todella paljon jäljellä. Käsillä olevan Nafisin kirjan jätän kuitenkin hyllyyni ja jätän kotiini muistaakseni kirjallisuuden ja fiktion merkityksen.

Teos: Lolita Teheranissa - Kirjalliset muistelmat (Reading Lolita in Teheran)
Kirjoittaja: Azar Nafisi
Suomentaja: Hanna Tarkka
Julkaisuvuosi: 2005 (alkuperäinen 2003)
Kustantaja: WSOY

Lukukevät ja kituva blogi

On käsittämätöntä, että on huhtikuu ja kohta pääsiäinen. Olen lukenut säännöllisesti, mutta blogin puolella se ei ole näkynyt. Lukemiseni on ollut sekä arjesta pakenemista että velvollisuuksien suorittamista. Viimeisimmäksi olen lukenut Teemu Keskisarjan Saapasnahka-tornia. Kiven elämä ja teokset heräävät henkiin Keskisarjan tietokirjassa. Eilen kävin katsomassa lemppariteatteriryhmäni Red Nose Companyn Don Quijoten ja ostin Jyrki Lappi-Seppälän suomennoksen samaisesta klassikkoteoksesta. Olen lukenut Miguel de Cervantesin hauskaa romaania aikaisemminkin, mutta eilinen esitys innosti minut takaisin kirjan pariin illaksi.

Lukuajasta elämässäni kisaa elokuvien ja sarjojen suoratoistopalvelut. En voi edes syyttää kaikesta Netflixiä, koska Yle Areenakin houkuttelee minua toinen toistaan hienommilla sarjoilla. Yle Areenan AIKUISET ja M/S Romantic ovat ehdotonta huippua. Netflixin puolella olen Korea-putkessa, viimeisimmäksi olen katsonut kamalaa, mutta kiehtovaa Possessed-sarjaa ja suloista Romance is a Bonus Bookia.

En oikein jaksa edes potea huonoa omaatuntoa hiljaisesta blogista. Pääsiäisenä osallistun lukumaratoniin. Kesällä on vähemmän töitä, joten ehkäpä silloin jaksan kirjoittaa tänne lukemistani kirjoista. Aina on tietysti mahdollista laittaa blogi kokonaan uinumaan.

Agnès Martin-Lugand: Huolet pois, elämä on helppoa

Kuva kustantajan sivulta

Huolet pois, elämä on helppoa jatkaa Dianen tarinaa. Viime kesänä luin Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia -romaanin, joka kertoi puolisonsa ja lapsensa onnettomuudessa menettäneen ranskalaisnaisen paluusta elävien kirjoihin. Nyt tupakan ja kahvin suurkuluttaja on saanut elämänsä jonkinmoiseen tasapainoon. Kirjakauppa-kahvila ja riehakas sydänystävä Félix ovat naisen elämän kulmakivet. Irlannin reissulta mieleen jäi iki-ihana mörökölli Edward, joka tuntuu hävinneen Dianen elämästä kokonaan.

Martin-Lugandin kirjapari on selvästi viihdettä. Juonenkäänteitä, dramaattisia sivuhenkilöitä ja päähenkilö, joka onnistuu tekemään huonoja ratkaisuja. Onnettomuutta on paljon, välillä onni häivähtää ja lopussa moni asia loksahtaa kohdilleen. Romaani on kepeä, mutta sille on paikkansa. Luin romaanin pätkittäin pohtien samalla oman elämäni kiemuroita. Onneksi minun ja Dianen elämät eroavat niin paljon toisistaan, etten saanut romaanista vetoapua omaan elämäni hankaluuksiin. Kirjakauppa-kahvilan voisin silti ottaa!

Halusin antaa lukijoille vinkkejä sekä antaa heidän nauttia lukemisesta ja valita haluamansa laisia kirjoja joutumatta tuntemaan häpeää. Minulle oli yhdentekevää, halusivatko asiakkaat lukea kirjallisuuspalkittuja teoksia vai myyntimenestyksiä, sillä tärkeintä oli se, että he saivat lukea ilman, että tunsivat tulevansa tuomituiksi valintojensa perusteella. Minulle lukemisen oli aina ollut nautinto, ja halusin kahvilassa käyvien ihmisten tuntevan sen, löytävän saman itsekin.

Teos: Huolet pois, elämä on helppoa
Tekijä: Agnès Martin-Lugand
Suomentaja: Päivi Pouttu-Delière
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: Bazar