Kei Sanbe: Poissa 2 (Erased)

Olen iloinen, että siusta ja kaikista muista tuli ystäviäni. Kiitos tästä päivästä.

Lokakuussa luin Kei Sanben Poissa-sarjan ensimmäisen osan ja pidin paljon lukemastani. Kaikki aloitusosasta kirjoittamani pätee myös sarjan toiseen osaan, jonka sain ennen joulua. Luin kakkososan välittömästi kotiin palattuani ensimmäisenä iltana. Nyt levättyäni ryhdyin lukemaan saamaani teosta muka ensimmäistä kertaa, mutta se tuntui ihmeen tutulta. Luin kuitenkin ja ajattelin, että ehkä olen katsonut jo kakkososan Netflixin samannimisestä sarjasta (jakso 3). En kuitenkaan, teoksen aivan lopusta löysin kirjanmerkkini! Olin siis äärettömän väsyneenä lukenut kirjan, mutta se oli hautautunut jonnekin mieleeni pääosin upoksiin. Onneksi olen levännyt ja nyt pystyn miltei järjissäni jotain lukemastani kirjoittamaan.

Sanben Poissa 2 (Erased) jatkaa suoraan siitä, mihin Poissa 1 jää. Joten jos ensimmäinen osa on lukematta ja saat käsiisi toisen osan, yritä etsiä itsellesi myös ensimmäinen osa ja aloita siitä. Päähenkilö, aikuinen Satoru, joutuu tempaistuksi omaan lapsuuteensa. Hänen elämässään on tapahtunut hyvin surullisia asioita, joihin hän ei ole voinut vaikuttaa. Kun hän nyt pääsee aikuisen tiedoilla palaamaan lapsuuteensa, muutos on ainakin teoriassa mahdollinen. Voiko yksi ihminen muuttaa tapahtumien kulkua? Mitkä kaikki asiat muuttuvat, jos yrittää muuttaa yhden keskustelun tai illan tapahtunut?

Kansikuva kertoo aika paljon asetelmasta. Satoru suojelee vierellään olevaa luokkakaveria Hinazukia, jolla ei muita ystäviä ole. Kuvassa joku paha on tulossa ovesta. Tytön jaloissa on mustelmia, ne huomaavat sekä Satoru että opettaja. Joku pahoinpitelee tyttöä, joka on hyvin hiljainen ja vähään tyytyväinen.

Luettuani mangan Poissa 2 käyn katsomassa Netflixistä sarjan Erased kolmannen osan. Sarja on uskollinen sarjakuvalle. Tunnelma on molemmissa painostavan ahdistava ja pohjattoman surullinen. Sanben mangassa suru iskeytyy vasten lukijan kasvoja ja saa ainakin minut itkemään. Ikäsuositus 14-vuotiaasta eteenpäin tuntuu perustellulta. Ote tekstistä:

Mikä onnen hetki. Tällasiakin on siis ollut. Unohdinko ne? Ei... En vain huomannut niitä. Sen kummemmin mitään tuntematta... ne virtasivat ohitseni. Minä... ...hukkasin nämä hetket.

Kiitos arvostelukappaleesta!

Teos: Poissa 2 (Erased)
Tekijä: Kei Sanbe
Suomentaja: Taavi Suhonen
Julkaisuvuosi: 2018
Julkaisja: Punainen Jättiläinen (Tammi)

Anne Muhonen: Kesä, jona opin soittamaan ukulelea

Sain Anne Muhoselta luettavaksi hänen uusimman sarjakuvateoksensa, Kesä, jona opin soittamaan ukulelea. Muistan lukeneeni Muhoselta aiemmin Universumin avain -teoksen, jonka ensisijaisena kohderyhmänä ovat lapset ja varhaisnuoret.

Kesä, jona opin soittamaan ukulelea kertoo Odesta, joka tarinan alussa löytää itsensä kesäjuhlista. Juhlamieltä ei oikein löydy ja hän onkin tekemässä lähtöä.Hän tulee kuitenkin kuvatuksi ja jää juhliin. Kuvaaja on juhlien epävirallinen tapahtumakuvaaja, joka katsoo maailmaa hieman toisella lailla ja saa hymyn Oden huulille. Syntyy kahden ihmisen välinen yhteys.

Muhosen sarjakuvateos on ihanan kepeä sekä kooltaan että tunnelmaltaan. Nuoren ihmisen elämää käsitellään lempeästi ja iloisesti. Surullisimmissakin hetkissä on lopultaan hyvä tunnelma läsnä. Nautin Muhosen tavasta viedä tarinaa eteenpäin.

Jossain vaiheessa lukemistani ymmärsin Oden olevan Onni eli siis mies. Siihen saakka olin lukenut Oden naiseksi. Luin sitten teoksen muutamaan otteeseen. Taidan pitää enemmän siitä tarinalinjasta, jossa näen Oden naisena, joka haikailee kesältään suuhygienistiä.

Kiitos arvostelukappaleesta!


Teos: Kesä, jona opin soittamaan ukulelea
Tekijä: Anne Muhonen
Julkaisuvuosi: 2018

Heidi Pyykkönen ja Niilo Rantala: Aina

Päädyin lukemaan Heidi Pyykkösen ja Niilo Rantalan yhteisteoksen Aina. Se on tekijöidensä mukaan rakkausrunoelma, joka terminä käy minulle oikein mainiosti. Tätä tekstiä aloittaessani kävin Käsite-kustantamon FB-sivuilla, joilta löytyy musiikillinen adventtikalenteri. Mielenkiintoista! Ja hyvin samassa linjassa yllätyksellisen runoteoksen kanssa.

Olen lukenut nyt runoelman muutamaan kertaan. Teoksessa on niin paljon kaikkea, että joka kerta lukiessani hairahdan jonnekin. Runoelma koostuu prologista, kolmesta osasta ja epilogista. Runot ovat muodoltaan vaihtelevia, mukana on hyvinkin perinteisiä runoja loppusointuineen, proosarunoja ja runoja, joille minulla ei ole nimeä. Osa runoista tai aforismeista on ripoteltu sivulta toiselle yksittäisinä sanoina. Vaikka muoto vaihtelee, aihe säilyy samana. Runot käsittelevät rakkautta.

Monissa runoissa on hyvin paljon intertekstuaalisuutta, jopa häiritsevyyteen asti. Huomaan liikuttuvani eniten runoista, joissa ei ole selviä viittauksia toisiin teksteihin tai viittaukset ovat sellaisia, jotka jäävät minulta huomaamatta. Kirjoittaessani tätä ryhdyn taas selaamaan runoja ja häkellyn jälleen, tässä teoksessa on hyvin paljon kaikkea rakkauden ja erityisesti ihastumisen tunteesta. En tunnu pääsevän selvyyteen tästä teoksesta ja se voi olla runoelman kohdalla oikein hyvä lopputulos. Näin päättyy runo Taluttajat:

Ei se epävarmuutta ole 
kauan pimeässä kulkeneena 
aurinko vain häikäisee
kattaen kaiken

Me olemme sokaisseet minut
Me olemme sokaisseet sinut
ja nyt meidän tulee ikuisesti taluttaa toisiamme.

Kiitos arvostelukappaleesta!

Teos: Aina
Tekijät: Heidi Pyykkönen ja Niilo Rantala
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Käsite

Tuomas Marjamäki: Siitä tulikin farssi

Sain aiemmin syksyllä luettavakseni Tuomas Marjamäen romaanin Siitä tulikin farssi. Joululomalla tartuin kirjaan. Romaanin aihe, suomalaisen elokuvan varhainen historia, kiinnosti minua alustavasti. Innostuin myös mainiosta kirjan kannesta, joka on mielestäni tyylikäs, pelkistetty ja kiinnostuksen herättävä. Sika! Miksi se onkaan elävistä kuvista kertovan kirjan kannessa?

Jyväskyläläisen kustantamo Docendon julkaisema Siitä tulikin farssi on Tuomas Marjamäen esikoisromaani. Teos kertoo humoristisesti elävien kuvien innostuksesta ja ensimmäisistä kokeiluista Suomessa. Tarina alkaa häämatkalla olevan parin tutustumisesta eläviin kuviin Pariisissa vuonna 1896. Insinööri Ståhlberg ymmärtää oudon ja pelottavan ilmiön lainalaisuuden koneenkäyttäjää seuratessaan. Ote teoksesta:

- Tämähän on paholaisen tekosia!
Juna lähti taas kulkemaan yleisöä kohti, mutta nyt kahta nopeammin. Ja taas se pysähtyi viime hetkessä - ja peruutti sitten uudelleen. - - 
Karl Emil [Ståhlberg] vilkaisi taas koneenkäyttäjään, joka näytti veivaamisen lomassa nauravan oikein mahaansa pidellen. Hetken tarkkailtuaan Karl Emil huomasi, että aina kun juna pysähtyi, mies lopetti kampensa vääntämisen - ja vaihtoi sitten suuntaa.
Tietenkin. Koska filmi juoksi laitteessa edestakaisin ja pysähteli, niin teki myäs kuvaan ikuistettu juna matkustajineen. - - Karl Emilille salaisuus oli paljastunut: se olikin vain taiturimaista silmänkääntöä. Tai oikeammin pelkkää fysiikkaa.

Siitä tulikin farssi keskittyy vuosien 1906-07 tapahtumiin Suomessa. Edellä mainittu Ståhlberg tuo elokuvat yleisön ulottuville. Maailman Ympäri -teattereissa esitetään mm. tarinaa kuumatkasta (Le voyage dans la Lune). Pian tarina etenee kinematografisen näytelmäkappaleen suunnitteluun. Poliisit ja porsas sotkeutuvat tarinaan.

Marjamäen tarinassa riittää sekä tuttuja (mm. sokerileipuri Karl Fazer, senaattori Kaarlo Juho Ståhlberg ja säveltäjä Oskar Merikanto) että vieraita nimiä. Väsähdän tarinaa lukiessani ja lukuvauhti lisääntyy. Vaikka aloitan lukemaan romaania, mielessäni lukukokemus kääntyy faktan ja tietokirjan puolelle. Teos tarjoaa tietoa elokuvien alkutaipaleelta. Teksti viihdyttääkin, mutta romaaniksi on makuuni liian loiva.

Suosittelen teosta luettavaksi henkilölle, jota kiinnostavat elokuvan alkuajat ja 1900-luvun alun ajankuvaus.

Kiitos arvostelukappaleesta!

Teos: Siitä tulikin farssi
Tekijä: Tuomas Marjamäki
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantamo: Docendo

Terhi Tarkiainen: Pure mua

Ihana kansi!

Tietysti. Mitä Anna olikaan ajatellut. Nämä olivat hänen vanhempansa ja he hoitaisivat kaiken. Ostivat aikuiselle tyttärelleen maailman mielipuolisimman syntymäpäivälahjan, jota tämä ei halunnut, mutta ei hätää, koska he hoitaisivat kaiken. He tilasivat veret ja häkit ja oppaat, olivat varmaan kaivauttaneet Annalle haudankin valmiiksi siltä varalta, että verikuljetuksiin sattuisi tulemaan viivästys.

Luin somesta kirjasuosituksia ja ymmärsin tarvitsevani Terhi Tarkiaisen esikoiskirjan, joka kertoo uudella kierteellä vampyyreista. Kiertelin kirjakauppoja, mutta tämä herkku ei löytynyt helposti niistä kaupoista, joissa satuin kiertelemään. Juuri ennen aattoa tärppäsi, joten sain ostettua kirjan. (Se, kuinka hankalaa on kirjakaupasta löytää haluamansa kirja tilaamatta sitä, on ihan oman postauksensa arvoinen juttu.) Avasin lahjapaketin jo aattoaamuna, kun kaipasin taatusti vetävää luettavaa. Nyt kirja on luettu.

Pure mua on aikuisille tarkoitettu hauska, eroottinen ja jännittävä tarina vampyyreista tässä ajassa. Vampyyreita myydään kesytettynä viihdykkeeksi ja leluiksi rikkaille ihmisille. Annalla on varakas ja arvostettu suku ja rahaa huolettomasti käyttävät vanhemmat, joten hän päätyy saamaan seksikkään Vladin paketissa kotiinsa, vaikka mieluummin olisi ollut kokonaan ilman. Päälimmäisenä Annalla itsellään on työn alla gradu sisällissodan tapahtumista. Gradu ei edisty ja graduohjaaja on todella omalaatuinen haahuilija. Annan ystävät eivät varsinaisesti auta Annaa, ja reilussa vuorokaudessa nuoren aikuisen elämä ennättää pyörähtää aivan hulluksi ja oudoksi.

Sitten hän [Vlad] nyökkäsi kirjahyllyn suuntaan. "Kattava kokoelma. Emäntä taitaakin olla asiantuntija. Enkä tarkoita nyt historiateoksia. - - Heti huvillalle muutettuaan Anna oli - - alkanut kerätä tilalle omaa kirjastoaan, josta valtaosa oli täysin kunniallista kauno- ja tietokirjallisuutta, mutta johon kuului myös, valitettavasti, paranormaalia romantiikkaa.
"Onko noissa teoksissa kenties jokin tietty kohtaus, jonka emäntä haluaa toteuttaa kanssani?"
Vlad heilutteli kaulapantaa kädessään kuin lyhyttä ruoskaa.

Rakastan outoa ja hilpeän notkahtelevaa Pure mua -romaania. Olisin voinut lukea näitä viisi putkeen. Jos tiedätte vastaavia luettavia, kertokaa toki!

Tarkiaisen romaania on luettu syksyn aikana ainakin näissä blogeissa:

• Kirjojen pyörteissä
• Siniset helmet
• Vinttikamarin ikkunasta
• Kahvikissan kirjahylly
• Ruusun nimi
• Ja kaikkea muuta.

Teos: Pure mua
Tekijä: Terhi Tarkiainen
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantamo: Tammi