Yashar Kemal: Haukkani Memed

Veli Ali, lapsiparat varmaan kyyhöttävät yhdessä, täristen, jonkin puun alla. - - He ovat rakastavaisia, Ali. Ei rakastavaisia vainota. Kätesi kuihtuu kuin kuiva puu jos autat vainoamaan heitä. Vie Abdi agan miehet väärille jäljille, Ali, ja pelasta nämä rakastavaiset. Silloin sinua odottaa palatsi paratiisissa; jo tällä hetkellä he alkavat rakentaa sitä sinulle, Ali, Ali! Anna minulle sanasi!

Otin kirjahyllystäni luettavaksi Yashar Kemalin romaanin Haukkani Memed. Poimin koko Ohdake-trilogian jostain kierrätyshyllystä. Nyt halusin lukea klassikon uudelleen, edellinen lukukerta on painunut nuoruuden unhoon.

Kemalin romaani on julkaistu turkiksi 1958. Suomeksi se julkaistiin 1974, suomennos on Eeva Siikarlan tekemä. Mielestäni kansi on kaunis, tekijänä on Seppo Polameri. Teoksen saatesanojen mukaan Yashar Kemal oli hyvin kuuluisa turkkilainen kirjailija. 

Tarina alkaa Memedin lapsuudesta. Hän elää yhdessä äitinsä Deunehin kansssa. Isä on kuollut, ja pieni perhe elää itsensä ylentäneen kylänpäällikön mielivallan ja sorron alla. Vaikka Memed on ahkera, mikään ei riitä. Abdi aga paikallisena itsevaltiaana on nitistänyt kyläläiset ja kerää miltei kaikilta työn tulokset itselleen. Nuori Memed ei kestä epäreiluutta, hän väsyy ruumiillisesti ja henkisesti ja haluaa pois Abdi agan vaikutuspiiristä. Vaikka hän voi itse lähteä, hänen äitinsä jää vastaanottamaan Abdi agan kiukun. 

Teoksen miljöö on Turkin maaseutu. Kyläläisten elämänpiiri on pieni ja pelko estää lähtemästä uusille seuduille. Päivät täyttyvät kovasta ruumiillisesta työstä. Perhe, sukuyhteisö ja oman kylän väki ovat yksilölle todella tärkeitä. Useimmiten ulkomaailman suhteen ollaan yksittäisen henkilön kautta tulleen tiedon ja suoranaisten kuulopuheiden varassa.

Memed poikkeaa muista kylän asukkaista. Hän ei suostu alistumaan. Hänen elämässään on ollut epäonnea, mutta jotain onneakin on. Hatce on Memedin lapsuudenystävä ja ajan myötä hänestä tulee Memedin rakkauden kohde.

Haukkani Memed on surullinen ja väkevä tarina. Memed kohtaa paljon vastoinkäymisiä. Hän asettuu valintojensa vuoksi vastavoimaksi Abdi agalle. Sitä taistelua teoksessa riittää. Kolmas osapuoli on mielestäni koko kylän väki ja itse asiassa lähikylienkin väki. Välillä he ovat tekojen tasolla Abdi agan puolella, välillä Memedin puolella. 

Romaani ottaa voimakkaasti kantaa ihmisen elämän merkitykseen, valtaan ja omistamiseen. Kuinka olla uskollinen rakastamilleen ihmisille? Mikä on elämän hinta? Ote teoksesta:

- Veli Ummet, miten olisi jos jokainen omistaisi viljelemänsä maan? Memed kysyi.

-Se olisi hienoa!

- Entä jos kyntöhärät olisivat omat? Memed jatkoi. - Maailmassa ei voisi olla mitään parempaa.

- Mitä tuumit siitä, veli Ummet, jos polttaisimme ohdakepellot perusteellisesti ja kyntäisimme sitten?

-Oikein hyvä.

- -

-Jos joudutte pahaan paikkaan, tulkaa minun luokseni. Pidän teistä huolta kuin veli. Minä pidän sinusta, Memed.

Teoksen alussa Memedin jalat ovat verillä ohdakkeiden vuoksi. Tarinan edetessä Memed saa ajatuksen ohdakepeltojen polttamisesta ja kertoo siitä muillekin. Kautta koko romaanin Memed vaikuttaa monin tavoin toisiin ihmisiin ja muuttaa ympäröivää maailmaa. Olen niin iloinen, että sain lukea Memedistä.

Teos: Haukkani Memed

Tekijä: Yashar Kemal

Suomentaja: Eeva Siikarla

Julkaisuvuosi: 1974

Kustantaja: Tammi

Kurt Vonnegut: Titanin seireenit

Tänä kesänä minulla on ollut aikaa miettiä, levätä ja lukea. Minulla on hyllyssäni useita luettuja kirjoja, jotka haluan sopivalla hetkellä lukea uudelleen. Kuten on tullut aiemminkin kerrottua (Ajanjäristys, Äiti yö ja Hui hai eli jäähyväiset yksinäisyydelle), Kurt Vonnegut on suosikkikirjailijani. Luulen, että Vonnegutin teokset jäävät viimeisten joukossa kirjahyllyyni, kun sieltä tulevina vuosina teoksia vähennetään.

Minulla on aika monta Vonnegutin teosta. Tähän pinoon kaipailen vielä muutamaa, jotka ovat varmaan työpaikalla.

Muistan lukeneeni Titaanin seireenit ensimmäisen kerran yläkouluikäisenä tai lukiolaisena. Ostamaani kirjaan olen merkinnyt hankintavuodeksi 1994. Teos The Sirens of Titan on ilmestynyt 1959. Suomennettuna se on julkaistu Keltaisessa kirjastossa 1979. 

 

Muistan jo ennen uusintalukua tunteet, jotka kirja saa minut tuntemaan. Ensin hellyys ihmisiä kohtaan. Vonnegut kuvaa ihmiset niin tarkasti ja rakkaudella. Lopuksi suru ihmistä ja ihmiskuntaa kohtaan. Tällaisia me olemme, minä ja kaikki muut. Itken aina Titanin seireenien lopussa ylenpalttisen paljon. Jos käyn vain lukemassa kirjan viimeisen sivun, en saa tunteesta kiinni. (Olen siis kokeillut sitäkin.) Mikä tässä muka itkettää näin paljon? Mutta taas nyt kirjan luettuani: tunne hulvahtaa välittämisestä, hymystä ja naurustakin kunnon itkuun. Voi ihmistä, voi minua.

Nyt, vuonna 2020, saan kiinni uudesta ajatuksesta. Miten Vonnegut on voinut kirjoittaa teoksen, joka on niin realistinen ja tästä ajasta kertova? Teoksen alussa väkijoukot odottelevat materialisaatiota, joka on henkilökohtainen tragedia lähipiirille, mutta viihdettä vieraille ihmisille. Ihmiskunta tuntuu teoksessa juuri niin typerältä laumalta kuin voi todeta uutisia katsomalla. Ote teoksesta:

Onnen äkkikäännös oli sellaisenaan hieno näytelmä. Hän hymyili, hän ymmärsi kansanjoukon ihastuksen - hän kuvitteli olevansa itse yksi joukosta; jakamassa joukon ihastusta.

Rumfoord luki avaruusvaeltajan ajatukset. - He pitäisivät siitä aivan yhtä paljon toisinpäin, hän sanoi. 

- Toisinpäin? avaruusvaeltaja ihmetteli.

- Jos suuri palkkio tulisi ensin, ja sitten suuri kärsimys, Rumfoord sanoi. - He rakastavat kontrastia. Tapahtumien järjestyksellä ei ole väliä. Kutkuttava äkkikäännös -

Titaanin seireenit -teoksen päähenkilöitä ovat Malachi Constant, Winston Niles Rumfoord ja Beatrice Rumfoord. Heillä on ainakin varakkuutta, typeryyttä, itsepäisyyttä ja vaihtelevissa määrin viisautta. Heidän elämäänsä vaikuttaa mitä suurimmassa määrin kohtalo tai joku muu vielä teoksen alussa vieras voima. 

Vonnegut esittelee teoksessa kronosynklastisen suppilon eli infundibulumin ja Tralfamadoren. Ensin mainittu mahdollistaa eri mieltä olevien henkilöiden pääsyn yhteisymmärrykseen. Siellä kaikki totuudet sopivat yhteen ilman ongelmia. Tralfamadore puolestaan on planeetta, jonka nimi merkitsee sekä me kaikki että numero 541. Kaikki planeetan asukkaat ovat koneita, jotka tekevät tehtäväksi annetut toimet kyselemättä. Planeetta ei ole aina ollut koneiden asuttama. 

Vonnegut ottaa mukaan kaiken. Teos tursuaa henkilöitä, historiaa, tapahtumia, planeettoja ja pieniä sattumanvaraiselta vaikuttavia yksityiskohtia. Mitättömistä asioista tulee tärkeitä ja suuruuden (rahat, maineen ja arvostuksen) voi menettää yhdessä yössä. Mitähän Vonnegut olisi kirjoittanut Yhdysvalloista vuonna 2020?

Vonnegutin teokset ovat hyvin satiirisia. Ne kyseenalaistavat rahan mahdin ja tekevät siitä pilkkaa. Ihmisen elämä näyttäytyy melkoisena kompurointina. Hänen teoksensa rakastavat kuitenkin yksittäistä ihmistä ja lopultaan meitä kaikkia. Ote teoksesta:

Ajatus jonka hän halusi saada mukaan kirjaansa oli selkiytynyt hänen päässään.

- Pahinta mitä kenellekään voisi tapahtua, hän sanoi, - olisi ettei kukaan käyttäisi häntä mihinkään.

Ajatus rauhoitti häntä. Hän asettui pitkäkseen Rumfoordin vanhaan lepotuoliin ja katseli pelottavan kauniita Saturnuksen renkaita - Rumfoordin sateenkaarta.

- Kiitos siitä että käytit minua, hän sanoi - -, - vaikka en halunnutkaan kenenkään käyttävän minua. 

Suosittelen Vonnegutin kirjoja kaikille ajatteleville ihmisille. Ajattelu saattaa jopa lisääntyä lukemisen myötä. 

Teos: Titanin seireenit

Tekijä: Kurt Vonnegut

Suomentaja: Marjatta Kapari

Julkaisuvuosi: 1979

Kustantaja: Tammi

Jill Mansell: Kaikki alkoi salaisuudesta

Bazar lähetti juhannuksen alla ennakkokappaleen Kaikki alkoi salaisuudesta. Jill Mansellin romaani vetäisi minut heti mukaansa ja juhannuspäivänä se oli luettu. Ihana kirja!

Romaanin päähenkilö Lainey on ahkera työssään, mutta joutuu silti tarinan alussa etsimään kiireesti itselleen uuden työn. Mukaan hän saa ystävänsä Kitin ja pari pestautuu erään perheen avuksi. Työhön sitoutuvalta pariskunnalta vaaditaan joustavuutta ja moniosaamista. Lainey on virkeä henkilö, eikä lainkaan virheetön. Apua taritseva perhe on mielenkiintoinen kokonaisuus persoonallisuuksia, joten yllätyksiä on luvassa.

Takakansi lupaa rentouttavaa hyvän mielen lomalukemista. Sitä se on. Rakkautta teoksessa on tietenkin, mutta myös sukusotkuja ja ihmissuhdekehitelmiä. Mansellin teos on viihdyttävä, kevyt lukea ja myös mielialaa kohottava. Hyville ihmisille käy suotuisasti ja kaikki ovat hyviä, kun katsotaan riittävän tarkkaan.

Teoksen nimi on melkeinpä laimea. Se ei innosta lukemaan teosta, vaikka toki onkin suora käännös alkuperäisesti nimestä. Kannen värimaailma on sen sijaan oikein sopiva.

Kaikki alkoi salaisuudesta ilmestyy 16.7.

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta.

Teos: Kaikki alkoi salaisuudesta

Tekijä: Jill Mansell

Suomentaja: Pirjo Ruti

Julkaisuvuosi: 2020

Kustantaja: Bazar

Anu Kaaja: Katie-Kate

Sain Anu Kaajan romaanin Katie-Kate luettavakseni joskus talvella. Vasta nyt pääni on kirkastunut niin paljon, että pystyin kirjan lukemaan loppuun asti. Työ vaatii veronsa. Niin se on teoksen nimihenkilölläkin. Riittävän kaunis, riittävän joustava ja kiitokselle altis nuori skandinaavinainen löytää tiensä Lontooseen. Hän on Kate Middletonin näköinen ja on valmis ansaitsemaan rahaa ja hankkimaan mainetta tällä ominaisuudellaan. Ote teoksesta:

Mutta Katie-Kate on yksin, unohtunut ajatuksiinsa ja sen vuoksi kadottamassa itsensä. Vaan onneksi Helen pian saapuu hänen luokseen ja esittelee lehtinippua, jonka kuvista Katie-Kate voi rakentaa itsensä. Pöyheät tummanruskeat hiukset, yhtä jokapäiväistä univormua. Siinä asussa Katie-Kate klikkaa itsensä sivustolle. jolle tehdään työntömääriä, rituaalisesti, joka päivä.

Anu Kaaja on kirjoittanut hurjan teoksen naisen paikasta ja seksuaalisesta vallasta yhteiskunnassa. Nainen on tekstissä aina katseen alla ja arvioitavana. Kaikki aika menee identiteetin rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Kuninkaalliset prinsessat, somen kuninkaalliset megababet ja tavallisinkin nuori nainen ovat vain materiaa, massaa ja työstettäviä arvioitavaksi ja käytettäväksi. Pornokuvasto tirskahtelee ja lotisee jokaisella teoksen sivulla. Panemista riittää. Kaaja tekee perusteellista työtä hyödyntäessään Dianan, Kate Middletonin ja Katie Pricen julkiset tarinat ja Disney-prinsessat Katie-Katessa. Minua oksettaa ja ällöttää, mutta teos on lukukokemuksena mieletön ja mielettömyydessään hieno.

Olen katsellut kirjan kantta aika pitkään, mutta vasta tänään sängyllä makoillessani kirjan kanssa huomasin kannen kuvassa olevan spermaa! Arvostan.

Kaajan Ledasta pidin hyvinkin paljon. Katie-Katen kohdalla pitäminen tuntuu hassulta. En tiedä, luenko teosta koskaan enää uudelleen. Saatan hyvinkin lukea yhden luvun, jos maailma tuntuu jotenkin ihanalta paikalta. Nyt ei lainkaan tunnu siltä.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Katie-Kate

Tekijä: Anu Kaaja

Julkaisuvuosi: 2020

Kustantaja: Teos

Salla Simukka: Lukitut

Vegan raivo ei kuitenkaan ollut kuumaa kuten kapinallisten, vaan kylmää ja kirkasta kuin jäävesi. Se lainehti hänen sisällään ja sai hänet ajattelemaan tarkemmin. Vega painoi mieleensä kaikki lukitut ovet ja kaikki ne, jotka aika ajoin olivat heille auki. Hän huomioi jokaisen valvontakameran. Hän mietti vankilan tekniikkaa ja logistiikkaa ja kaikkea hyvin konkreettista. Vega ei tiennyt vielä, mihin hän näitä kaikkia havaintoja käyttäisi, mtta hän uskoi, ettei yhdenkään yksityiskohdan mieleen painaminen menisi hukkaan.

Salla Simukan nuortenromaani Lukitut on aikamme kuva. Joukko nuoria viedään vastoin heidän tahtoaan vankilaan. He saavat hyvin rajatusti tietoa tilanteestaan. Kaikki tuntuu hyvin mielivaltaiselta. Simukan dystooppisessa romaanissa kuolema on läsnä alusta alkaen; ensimmäisen osion nimi on Kaksikymmentäneljä tuntia ennen kuolemaa.

Lukitut-romaanin kertojia on viisi. Johannes, Oliver, Kaspian, Meea ja Vega kertovat omasta näkökulmastaan Metsäjoen vankilan tapahtumista, mutta myös elämästään ennen vankilaan joutumista. Henkilöistä Vegasta tuli minulle tärkein romaanin edetessä.

Romaani on mysteeri alusta alkaen. Vankilassa nuorten tulisi ohjeiden mukaan keskittyä pelkästään itseensä ja oivaltaa tuleva rikoksensa. Sääntöjen noudattaminen on tärkeää ja nuoria valvotaan monin eri tavoin. Romaanin eräs merkittävä toimija jää ainakin lähtötilanteessa tuntemattomaksi. Mikä taho on vanginnut nuoret? Ovatko asiat niin kuin ne esitetään nuorille? Mitä nuorista tiedetään? Kuinka se on mahdollista?

Salla Simukka on minulle tuttu kirjailija tuotantonsa puolesta. Varsinkin romaaniparin Jäljellä / Toisaalla olen lukenut useampaankin kertaan. Lukittuja lukiessani muistelin tuota romaaniparia. Simukka on mielestäni palannut käsittelemään samoja vallan teemoja uudessa romaanissaan. Se on hienoa!

Lukitut sopii hyvin yläkoulaiselle tai sitä vanhemmalle lukijalle. Simukka on taitava kirjoittaja. Vaikka teoksessa ei edetä tapahtumajärjestyksessä ja kertojiakin on useampia, lukija pysyy hyvin mukana tarinassa.

Kansi: Laura Lyytinen

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Lukitut

Tekijä: Salla Simukka

Julkaisuvuosi: 2020

Kustantaja: Tammi