maanantai 28. toukokuuta 2018

Juhani Aho: Juha

SKS:n julkaisemassa Juhassa on Kai Laitisen kirjoittama esipuhe ja hyvä valikoima aikalaiskritiikkejä.
Tänä keväänä luin Juhani Ahon Juhan uudelleen. Juha ei ollut minulla ensimmäistä kertaa luettavana, mutta nyt romaani iski aika voimallisesti. Juha on vahvoja tunteita täynnä oleva kolmiodraama, jossa tuleva tuho on aistittavissa alusta asti.

Juhani Ahon romaanin Juha on talollinen, joka on kasvattanut karjalaisorvosta itselleen vaimon. Marja on miestään nuorempi ja romaanin alussa pariskunnan keskinäiset tunteet ovat aika viileät. Juha rakastaa Marjaa, mutta tulee torjutuksi suoraan ja välillisesti. Talon askareet kuitenkin sujuvat. Muutoksen tuo kiertävä kauppias Karjalasta, Shemeikka. Shemeikka on kaikkea sitä, mitä Juhassa ei tunnu löytyvän. Shemeikka on nuori, komea ja eläväinen. Puhelias mies lirkuttelee itsensä talon emännän suosioon, ja hurja elämä alkaa. Ote kirjasta:
Marja tahtoo katsoa häntä rohkeasti silmiin ja katsoo uhallaankin, pelkäämättä, väistämättä, mutta kasvot pingotettuina ja otsakin kuumana kihisten.
- Mikä tapa?
Shemeikan kasvot ovat häntä niin lähellä, että hämärtää.
- On kihlasoljesta sulholle suutelon paikka.
Ja sitten vähän myöhemmin:
Marja otti sen [lakin] penkiltä ja toi. Silloin Shemeikka kahmaisi kainaloonsa Marjan ja painoi rintaansa pään ja sitä sitä siinä hetken. Päästi sitten, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, ei virkkanut mitään ja meni. Eikä Marjakaan saanut mitään virketyksi.

Tavallaan Shemeikka tietää, mitä tekee, mutta pohjimmiltaan hän ei ole valmis Marjan reaktioon. Shemeikalla on oma toimintatapansa naisten kanssa. Tuohon tapaan Marja ei suostu. Toki Marjalla menee aikansa, että hän saa toimintakykynsä takaisin tunnekuohun jälkeen.

Minulle tässä teoksessa kaikkein mielenkiintoisinta on Marjan sisäinen tuli, jota hän ei tunnu hallitsevan. Teoksessa on paljon muutakin: Juhan hiljainen rakkaus, puoliääneen huudettu tuska hylkäämisestä ja lopullinen murtuminen. Keski-ikä ilmeisesti vaikuttaa siihen, että ymmärrän jollain tapaa kaikkien toiminnan ja siedän heidän heikot kohtansa. Shemeikkakin vaikuttaa minusta kiinnostavalta nuorelta mieheltä. Eri asia tietysti on, oliko Marjan ratkaisu viisas.

Olen tiennyt Aino Kallaksen Sudenmorsiamen ja sen voiman. Kuitenkin Juhani Ahon Juha ei häviä voimassaan tuon romaanin dramaattisille käänteille ja vahvoille tunteille. Juhassa on hyvinkin samaa voimaa ja vaikuttavuutta. Se on ehdottomasti lukemisen arvoinen romaani.
Ja Marjalta pääsi sydämestä sanaton huudahdus ja häneltä kohosi käsi, niinkuin olisi sanonut: et ottanutkaan! Ota minut! Vie minut minne hyvänsä! Elä jätä!

Teos: Juha
Tekijä: Juhani Aho
Julkaisuvuosi: 1911 (Painos vuodelta 1994)
Kustantaja: SKS