500. postaus ja blogin syntymäpäivät

Yhdeksän vuotta sitten kirjoitin blogitekstin Kyllikki Villan matkakirjasta. Sen jälkeen olen lukenut kirjoja ja kirjoittanut niistä blogiini. Noiden vuosien aikana on tapahtunut paljon. Olen opiskellut, valmistunut, tehnyt töitä, menettänyt rakkaita ihmisiä ja muuttanut asuinpaikkakuntaa väliaikaisesti ja pysyvästi. Kirjat ovat säilyneet elämässäni kaikesta huolimatta.

Bloggaaminen on muuttanut tapaani nähdä kirjailijat ja kirjat. Toki hankkimallani ammatillisella osaamisellakin voi olla oma osansa siinä muutoksessa. Kirjailijoista on tullut silmissäni inhimillisempiä ja tavallisempia. Kirjat ovat samaan aikaan sekä hetken huumaa ja oman aikansa ääniä että osa jotain pysyvää kulttuurimme kivijalkaa.

Bloggaaminen on tuonut minulle uusia ystäviä. Kiitos kaikille bloggareille, joiden kanssa olen saanut kirjoja, kirjallisuutta ja lukemista pohtia.

Kiitos myös kaikille blogiani lukeville. Kuulen teistä hassujakin reittejä. Kirjaston hyllyjen välissä. Kaverin kautta. Someviestissä. Aivan oudoissa ja yllättävissä yhteyksissä. Yleensä ajattelen, että kirjoitan näitä tekstejä, mutta kukaan ei niitä lue.

Joskus selaan omia tekstejäni, että muistaisin lukemani kirjat ja kulkemani polut. Olen iloinen, että olen jaksanut pitää blogia, koska tämän avulla muistan enemmän ja tarkemmin. Olen suurpiirteinen ihminen joissain asioissa, joten lisämuisti on vain siunaus. Ajatelkaas, joulukuussa 2013 rakastin Thompsonin Habibia ja sitten huhtikuussa 2018 hiljenin Aidtin teoksen Jos kuolema on vienyt sinulta jotain anna se takaisin sivuille. Elokuussa 2017 käytyäni Nurmeksessa työpaikkahaastattelussa (en saanut työtä) kävin paikallisessa kirjastossa ja sain sieltä mukaani Lintulan kronikka -teoksen poistohyllystä. Toisella lailla sydämeeni asettui Kaiho Niemisen Ihmissuden kronikka, jonka luin jo maaliskuussa 2016.

Lukekaa ihmiset! Huonomminkin voi elämänsä käyttää.