tiistai 21. huhtikuuta 2020

Kurt Vonnegut: Ajanjäristys

Et ole yksin.


Vaikka olen suhtautunut intohimoisesti kirjallisen ikirakkauteni Kurt Vonnegutin tuotantoon, onnistuin sulkemaan teoksen Ajanjäristys tietoisuudestani loppusyksyyn 2019 asti. Ostin teoksen itselleni joululahjaksi. Joulu 2019 oli henkinen alennustila minulle, joten lahjapaperiin kääritty kirja jäi yöpöydän uumeniin odottamaan valoa ja sopivaa hetkeä. Valo tuli ja jonkinlainen herääminen elämään, koska pari päivää sitten avasin joululahjani ja ryhdyin lukemaan Vonnegutin kirjaa.

Minua itketti. Samalla hymyilin. Tunteet ovat olleet hyvinkin pinnassa Ajanjäristyksen äärellä.

Ajanjäristys on tuttua Vonnegutia. Teoksen lukemista auttaa, jos on lukenut hänen tuotantoaan, koska hän viittaa tekstissä paljon aiempiin teoksiinsa. Kirjailijan alter ego on Kilgore Trout, jonka elämää teos käsittelee vähintäänkin yhtä paljon kuin Vonnegutin elämää. Vonnegutin tekstit ovat sekä yksittäistä ihmistä lempeästi puolustavia ja ymmärtäviä että yleistä ihmiskunnan hulluutta kritisoivia. Ote teoksesta:
Niinpä meidän ei tarvitse ihmetellä tippaakaan sitä, että myrkytämme veden ja ilman ja ruokamullan ja rakennamme entistä ovelampia tuomiopäivän vehkeitä sekä teollisuudelle että sotaväelle. Ollaanpa vaihteeksi täysin vilpittömiä. Valtaosalle meistä maailmanloppu ei tule kylliksi pian.
Ajanjäristys-romaanin kantava ajatus on fiktiivinen tapahtuma, jossa helmikuussa 2001 kaikki siirtyvät ajassa miltei kymmenen vuotta taaksepäin vuoteen 1991. Vonnegut ideoi, että ajanjäristyksessä kaikki menettävät vapaan tahtonsa ja joutuvat toistamaan kaiken tehdyn ja sanotun, vaikka tietävätkin jo lopputuloksen. Kun aika tulee täyteen, ihmiset saavat takaisin vapaan tahtonsa, jos sellaista on olemassakaan.

Vonnegutin sanat heläjävät erityisellä tavalla näin koronakeväänä 2020. Ote teoksesta:
Useimmat, jotka olivat kymmenen vuoden ajan joutuneet armotta toistamaan virheensä ja huono tuurinsa ja katteettomat voittonsa, olivat Troutin mukaan "lakanneet välittämästä paskan vertaa siitä, mitä seuraavaksi tai todennäköisesti tapahtuisi". Tälle oireyhtymälle annettiin ennen pitkää nimikin: ajanjäristyksen jälkeinen apatia eli AJA.
Vonnegutin humanismi puskee läpi koko teoksen. Hän esittää teoksessaan Yhdysvaltojen perustuslakiin lisäyksiä, jotka varmistaisivat jokaisen lapsen vastaanottamisen maailmaan vilpittömällä ilolla ja sen, että heistä huolehdittaisiin aikuisikään saakka. Eikö sen tulisi olla juuri niin?

Hannu on löytänyt Vonnegutin teoksen ennen minua ja kirjoittaa teoksesta blogitekstissään.

Teos: Ajanjäristys (Timequake)
Tekijä: Kurt Vonnegut
Suomentaja: Erkki Jukarainen
Julkaisuvuosi: 1998 (1997)
Kustantaja: Tammi