Janne Saarikivi: Rakkaat sanat

Kannen on suunnitellut Sanna-Reeta Meilahti.

Luin muutama vuosi sitten Janne Saarikiven tietokirjan Suomen kieli ja mieli ja pidin lukemastani paljon. Ostin uusimman Saarikiven tietokirjan itselleni joululahjaksi. Eilen sain teoksen luettua.

Rakkaat sanat on tietokirja suomen kielen sanoista ja niiden alkuperästä. Saarikivi on valinnut käsiteltävät sanat virkistävän vapaasti. Hän käsittelee sanoja Hitleristä jumalaan ja Tampereesta Manhattaniin. Teksti virtaa vapaasti, ja yhteen lukuun mahtuu paljon tietoa ja omaksuttavaa. Teoksen kirjastoluokitus on 88.2 eli suomen kieli, mutta lukija saa osansa kulttuurihistoriaa ja oikeastaan kaikkea mahdollista, mikä on hyvä asia.

Saarikiven teksti on hyvin omakohtaista. Saarikiven lapsuuden Helsinki, teoksen kirjoittamishetken lääkitys ja monet muut asiat kirjoittajasta löytyvät tekstistä. Kirjoittaja ei todellakaan säästä itseään tässä kirjassa.

Itse pidin eniten ensimmäisellä lukukerralla luvuista Kahvi (s. 237), Pyhä (s. 202), Sana (s. 9) ja Vanhurskas (s. 49). Käytän usein työssäni Saarikiven tekstejä aineistoina, joten näistäkin luvuista joku ehkä pääsee lukiolaisten luettavaksi äidinkielen ja kirjallisuuden tunneille.  

Saarikivi on suomen kielen puolustaja. Lukion äidinkielen opettajana elän työssäni suomen kielen ahdinkoa jokaisena työpäivänä. Moni lukiolainen käyttää ja kuluttaa englannin kieltä vapaa-ajallaan paljon enemmän kuin suomea. Siitä seuraa, että heidän äidinkielensä sanat tuntuvat käytössä jotenkin oudoilta ja vierailta. Lukiolaiset eivät välttämättä löydä synonyymejä sanoille. Myös sanojen taivutus voi olla vaikeaa ja sattumanvaraista. 

Teoksellaan Saarikivi ylistää kielten moninaisuutta. Meidän pitäisi kääntää katseemme vähemmistökieliin ja uhanalaisiin kieliin. Kieli kantaa kulttuurin traditioita, jotka menetetään kielen kadotessa. Saarikiven mukaan kielen oppiminen on elämän oppimista. Ote kirjasta:

Kieli perustuu metaforiin. Tämä ei ole totta ainoastaan runokielen ja kirjallisuuden vaan mitä suurimmassa määrin myös arkikielen suhteen. Kielen merkityksenmuutokset perustuvat ihmisen kykyyn siirtää merkityksiä kontekstista toiseen.

Luettuani teoksen muutama asia jää harmittamaan. Teoksessa on kuvia. Kuvat ovat mielestäni heikkolaatuisia. Erityisesti lopun tatuointikuvat ovat niin epätarkkoja, etten pysty lukemaan tatuointeja, vaikka se lienee mukaan otettujen kuvien ajatus. Ärsyttävää! Jään kaipaamaan myös sisällysluetteloa. Nyt teksteihin palaaminen on turhan työlästä. 

Teos: Rakkaat sanat
Tekijä: Janne Saarikivi
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: Teos

Kurt Vonnegut: Ajanjäristys

Et ole yksin.

Vaikka olen suhtautunut intohimoisesti kirjallisen ikirakkauteni Kurt Vonnegutin tuotantoon, onnistuin sulkemaan teoksen Ajanjäristys tietoisuudestani loppusyksyyn 2019 asti. Ostin teoksen itselleni joululahjaksi. Joulu 2019 oli henkinen alennustila minulle, joten lahjapaperiin kääritty kirja jäi yöpöydän uumeniin odottamaan valoa ja sopivaa hetkeä. Valo tuli ja jonkinlainen herääminen elämään, koska pari päivää sitten avasin joululahjani ja ryhdyin lukemaan Vonnegutin kirjaa.

Minua itketti. Samalla hymyilin. Tunteet ovat olleet hyvinkin pinnassa Ajanjäristyksen äärellä.

Ajanjäristys on tuttua Vonnegutia. Teoksen lukemista auttaa, jos on lukenut hänen tuotantoaan, koska hän viittaa tekstissä paljon aiempiin teoksiinsa. Kirjailijan alter ego on Kilgore Trout, jonka elämää teos käsittelee vähintäänkin yhtä paljon kuin Vonnegutin elämää. Vonnegutin tekstit ovat sekä yksittäistä ihmistä lempeästi puolustavia ja ymmärtäviä että yleistä ihmiskunnan hulluutta kritisoivia. Ote teoksesta:

Niinpä meidän ei tarvitse ihmetellä tippaakaan sitä, että myrkytämme veden ja ilman ja ruokamullan ja rakennamme entistä ovelampia tuomiopäivän vehkeitä sekä teollisuudelle että sotaväelle. Ollaanpa vaihteeksi täysin vilpittömiä. Valtaosalle meistä maailmanloppu ei tule kylliksi pian.

Ajanjäristys-romaanin kantava ajatus on fiktiivinen tapahtuma, jossa helmikuussa 2001 kaikki siirtyvät ajassa miltei kymmenen vuotta taaksepäin vuoteen 1991. Vonnegut ideoi, että ajanjäristyksessä kaikki menettävät vapaan tahtonsa ja joutuvat toistamaan kaiken tehdyn ja sanotun, vaikka tietävätkin jo lopputuloksen. Kun aika tulee täyteen, ihmiset saavat takaisin vapaan tahtonsa, jos sellaista on olemassakaan.

Vonnegutin sanat heläjävät erityisellä tavalla näin koronakeväänä 2020. Ote teoksesta:

Useimmat, jotka olivat kymmenen vuoden ajan joutuneet armotta toistamaan virheensä ja huono tuurinsa ja katteettomat voittonsa, olivat Troutin mukaan "lakanneet välittämästä paskan vertaa siitä, mitä seuraavaksi tai todennäköisesti tapahtuisi". Tälle oireyhtymälle annettiin ennen pitkää nimikin: ajanjäristyksen jälkeinen apatia eli AJA.

Vonnegutin humanismi puskee läpi koko teoksen. Hän esittää teoksessaan Yhdysvaltojen perustuslakiin lisäyksiä, jotka varmistaisivat jokaisen lapsen vastaanottamisen maailmaan vilpittömällä ilolla ja sen, että heistä huolehdittaisiin aikuisikään saakka. Eikö sen tulisi olla juuri niin?

Hannu on löytänyt Vonnegutin teoksen ennen minua ja kirjoittaa teoksesta blogitekstissään.

Teos: Ajanjäristys (Timequake)
Tekijä: Kurt Vonnegut
Suomentaja: Erkki Jukarainen
Julkaisuvuosi: 1998 (1997)
Kustantaja: Tammi