Emilia Laatikaisen Kadonneet on surullinen, mutta ehdottoman tärkeä teos. Kadonneet kuvaa kadonneita suomalaisia, joita kaikkia ei edes ole huomattu alun perin kadonneiksi. Laatikainen tuo sarjakuvateoksessaan myös esiin tosiasioita katoamisesta. Sinänsä ihminen saa kadota. Henkilön etsiminen aloitetaan, jos henkilö on vaarassa, rikoksen uhri tai kykenemätön huolehtimaan itsestään.
Jokainen kadonnut on saanut oman sivun Laatikaisen teoksessa. Heistä kerrotaan nimi, ikä ja tuntomerkit. Ääneen pääsevät läheiset ja viranomaiset. Sivun ruuduissa kerrotaan tärkeimmät tiedot katoamistilanteesta.
Sarjakuvateoksen Kadonneet voi lukea nopeasti. Kuvat ovat selkeitä ja teksti on niukkaa ja asiallista. Kaiken selkeyden äärellä lukija voi syventyä teoksen sisältöön ja merkitykseen. Kadonneet esittelee kadonneita ihmisiä. Nuorimmat heistä ovat 15-vuotiaita, vanhimmat eläkeläisiä. Osan katoamisen tarina on tuttu lehtien sivuilta, mutta enemmän on heitä, jotka ovat kadonneet hiljaa ja joiden tarina ja tilanne on jäänyt vieraaksi sanomalehtiä ja uutisia seuraaville.
Huoli läheisistä, heidän hyvinvoinnistaan ja turvallisuudestaan ei ole vieras minullekaan. Laatikainen onnistuu käsittelemään hyvin vaikeaa ilmiötä neutraalisti ja kunnioittavasti. Teos saa minut surulliseksi, mutta niin saa ollakin. Osan kohdalla lyhyessä tarinassa käy ilmi paljon huolenaiheita, osan tarina ei anna mitään vihjettä tapahtuneen katoamisen syistä. Osan kohdalla kyse voi olla sattumasta ja huonosta onnesta.
Yksittäisistä tapahtumista muodostuu yleisempiä kohtaloita. Kuka kuulee huoleni? Voiko toiselta ihmiseltä pyytää apua? Laatinen toivoo, että huolehtisimme itsestämme ja omasta hyvinvoinnistamme. Hän toivoo myös, että olisimme kiinnostuneita läheistemme voinnista. Viimeisellä sivulla kuvissa on huolta ja kyyneliä, mutta myös lohtua ja halauksia.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Voin lähettää arvostelukappaleeni henkilölle, jota teos kiinnostaa. Ole yhteydessä sähköpostilla!
Linkki Helsingin sarjakuvafestivaalin sivulle, jossa kuvia teoksesta.
Linkki Helsingin sarjakuvafestivaalien haastatteluun syyskuulta 2020. Onni Mustonen haastattelee Emilia Laatikaista teoksesta.
Teos: KadonneetTekijä: Emilia Laatikainen
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Suuri Kurpitsa
1 kommentti:
Mielenkiintoisen kuuloinen kirja. Tällaiset tapaukset ovat kyllä surullisia. On varmasti vaikeaa perheille jos läheistä ei koskaan löydy ja huoli todella suuri ja pahimmassa tapauksessa se ei koskaan hellitä. Itsekin joskus haaveilin työstä etsivätoimistostossa, olisi hienoa päästä auttamaan ihmisten etsimisessä.
Lähetä kommentti