Ilkka Auer: Agnes af Forsellesin Kymnaasi orvoille ja hyljeksityille tytöille

"Ne tulevat ja hakevat kaikki pois. Ymmärrätkö? Ja sitten sinä hirtät itsesi, koska pelkäät niin paljon", tyttö uhkaili. Mielikuva riipaisi syvältä. "Näyttää siltä kuin olisit ollut ikuisuuden hereillä, etkö tulisi tänne? Voisin viedä sinut vaikka nukkumaan? Vai haluaisitko vain halauksen?"

Ilkka Auerin Agnes af Forsellesin Kymnaasi orvoille ja hyljeksityille tytöille on mielenkiintoinen nuortenkirja. Teoksen nimellä on mittaa, joten jatkossa tekstissäni puhun vain Kymnaasista. Olen aiemmin lukenut saman kirjailijan kirjoittaman Anastasian, jonka lukemisesta nautin, vaikka kauhuelementit ovatkin minulle vähän vaikeita.

Kuva kustantajan sivuilta. Teoksen kansi on Ilkka Auerin käsialaa. 

Luin itse asiassa Kymnaasin jo aiemmin talvella, mutta tekstin saan aikaiseksi vasta nyt, kun päivätyön suurimmat kierrokset ovat hetkeksi tauonneet.

Kymnaasin päähenkilö on nuori Sofia, jonka elämä on surkealla tolalla. Hän yrittää surmata itsensä, mutta päätyykin hämmästyttävään paikkaan, joka on elävien ja kuolleiden maailman rajalla. Ote teoksesta:

"Olet karanteenissa. Pue päällesi."Sofia riisui pyjaman ja alkoi pukeutumaan farkkuihin ja t-paitaan samalla, kun Muusa kiskaisi verhot sivuun ja avasi toisen ikkunoista."Karanteenissa. Miksi?" Sofia kysyi."Entisen elämäsi ja Punaisen Miehen ote roikkuvat vielä sinussa vahvana kuin kaatopaikalta jäänyt löyhkä. Minäkin haistan sen. Aveline vaatii, että lemun täytyy poistua ennen kuin pääset muiden tyttöjen luokse."

Kymnaasi on salaperäinen paikka. Se on nimensä mukaisesti koulu, mutta siellä olevat tytöillä on pelkkää opiskelua enemmän tehtävänään. Kymnaasi on ollut olemassa vuodesta 1887, ja koulun menneisyys näkyy rakennuksissa ja Kymnaasin toiminnassa.

Kymnaasin tarina etenee jouhevasti ja tylsiä hetkiä ei ole. Viidyin teoksen parissa. Teos sopii varmasti lukevalle yläkoululaiselle, jota kiinnostavat yliluonnolliset ilmiöt ja arvoitukselliset paikat.

Haamu-kustannuksen sivuilta löytyy opetuspaketti Kymnaasiin. Paketin tehtävät on erityisesti suunniteltu yläkoululaisille ja toisen asteen opiskelijoille.

Teoksesta löytyy myös kirjatraileri.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Agnes af Forsellesin Kymnaasi orvoille ja hyljeksityille tytöille
Tekijä: Ilkka Auer
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: Haamu Kustannus

Ilkka Auer: Anastasia

Aamupäivän selkeys oli tiessään. Vuorten kokoiset pilvet olivat palaneet pahaenteisesti mereltä ja peittäisivät auringon pian kokonaan. Se arvelutti Kristiania. Pahuus viihtyi hämärässä ja pimeässä ja auringonvalo karkoitti sen tiehensä. He olivat lähteneet liikkeelle auringon paistaessa tajuamatta, että säätila oli hyvin epävakaa ja saattoi muuttua hetkessä. Sitä Kristian ei tiennyt, liikkuisivatko hirviöt päiväsaikaan, jos oli pilvistä, vai rajoittuivatko niiden kyvyt vain öiseen aikaan. Hän toivoi asian olevan jälkimmäisen kaltainen, muttei sitä koskaan tiennyt. Kenties vain auringon suora valo karkoitti paholaiset.
Ehkei sekään.

Kannen kuva Brocin käsialaa. Lisää Brocin kuvia löytyy mm. hänen blogistaan.

Tänä kesänä en etene paksujen kirjojen lukemisessa. Sen sijaan siivoan, pelaan ja katson elokuvia. Minua ärsyttää lukemisen vaikeus, joten päätin lukea jotain alusta loppuun tarttumalla Ilkka Auerin kirjoittamaan nuortenromaaniin. Anastasia on genreltään kauhua, ja jännitin etukäteen omaa selviämistäni tuon lajityypin kanssa. Olen nimittäin henkilö, jonka vinkuu ja säpsähtelee elokuvissa pelästyessään ja joutuu katsomaan osan jännittävistä kohdista sormien välistä tai kokonaan silmät kiinni.

Anastasia on muodoltaan pokkari, teoksessa on pehmeät kannet ja sivuja 243. Kirja on kuin luotu otettavaksi mökille tai kesäreissulle ja luettavaksi öiseen aikaan sängyssä tai teltassa. Päähenkilö on Kristian, joka tulee jälleen viettämään kesää isovanhempiensa luo Kirkkonummelle pieneen Friggesbyn kylään. Kylän erityisenä houkutuksena nuorelle Kristianille ovat kaverit Elsa ja Matias. Varsinkin Elsaan liittyy toiveita ja myönteisiä ajatuksia. Kristian on rohkea ja tekevä tyyppi ja herättää ainakin tässä lukijassa hyviä odotuksia erityisesti Elsan kanssa liikkuvana ja tutkivana uteliaana kesävieraana.

Friggesbyn asukkaat ovat varsinainen kokoelma toinen toistaan oudompia tyyppejä. Tarinan tiivistyessä mystisyys lisääntyy ja tapahtumat muuttuvat yliluonnollisiksi. Aika pitkään sinnittelin keveissä mielialoissa, mutta kammottavuuksien alkaessa toden teolla toivoin voivani lukea tarinaa jotenkin hyppien ja sormien välistä tirkistellen. Yöllä kirjaa lukiessani tunsin lukevani kauhutarinaa. Anastasia yhdistää menneisyyden tapahtumia Suomessa ja Venäjällä. Teoksesta löytyy löyhkää, pimeyttä, uhkaavaa väijyntää ja pelkoa. Siellä on myös verta, raatoja, ruumiita ja yliluonnollisia voimia. Teos on minulle riittävän pelottava, miltei liiankin. Uskon, että monelle se on aivan sopiva.

Tarjoan Anastasian luettavaksi perheemme nuorille miehille, koska teos sopii mielestäni yläkouluikäisille tai vähän sitä vanhemmille. Teos on helppolukuinen ja nopea, joten palkinto odottaa lukijaansa ilman tuskaista vääntöä. Anastasia on vetävä tarina nuoriin ja koko kylään kohdistuneesta kirouksesta ja vainosta ja tuon mysteerin selvittämisestä.

HaamuShopista löydät ilmaiseksi luettavan e-novellin Nimeni on Pjotr. Novelli on lisätarina Anastasiaan. Seuraavaksi luen tuon e-novellin.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Anastasia
Tekijä: Ilkka Auer
Kannen kuva: Broci
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Haamu Kustannus

Juha-Pekka Koskinen: Gabriel Hullo & hirveä Hekla

Kansikuva kustantajan sivuilta

Sain luettavakseni Juha-Pekka Koskisen uutuuskirjan Gabriel Hullo & hirveä Hekla. Kirja on ollut minulla luettavana jo jonkin aikaa ja olen sitä lukenutkin pätkissä useampaan otteeseen. Lisäksi olen lukenut kirjan muutaman kerran kokonaan. Tänään päädyin lukemaan kirjaa ääneen puolisolleni ja kohta peruskoulun päättävälle lapselleni.

Gabriel Hullo & hirveä Hekla on Gabriel Hullo -sarjan kolmas kirja. Kirja on mielestäni sopiva viisivuotiaille ja sitä vanhemmille ainakin ääneen luettuna. Myös isommat lukijat ja kuuntelijat nauttivat kirjan kielestä. Koskinen vie Gabrielin, tai Kaapon, tarinaa eteenpäin loppusoinnuin. Kirjaa voi lukea ääneen myös ihan itsekseen. Puolisolleni kirjasta tuli mieleen perheemme suosikki vuosien takaa, Julia Donaldsonin Mörkyli, jossa myös runoillaan.

Kansikuva (yllä) esittelee kirjan kuvitusta. Kuvia kirjassa on paljon ja suurin osa niistä on värikuvia. Pidin paljon kirjan kuvien väreistä ja viivoista. Ne toivat hyvällä lailla mieleeni erään vanhan lastenkirjan, joka oli veljeni suosikki. Kuvat olivat kuitenkin kovin staattisia, olisin kaivannut enemmän liikeen tuntua.

Päähenkilö Kaapo on reipas ja rohkea. Tekosyyn varjolla Kaapo lähtee tutkimaan naapurin pihaa ja taloa, joista kummitustalon poika löytääkin yhtä sun toista. Kirjan nimeenkin päässeestä Heklasta olisin mielelläni kuullut enemmänkin. Ote kirjasta:

Vielä oven raossa
oh hiukan neuvoja jaossa.
Äiti lausuu sanoin tiukin:
"Pysy siellä, missä vaara niukin.-
Vältä kallioita, reunoja jyrkkiä,
leikissä jos alkaa tyrkkiä,
voi pudota ja murtuu luu,
siitä äiti kauhistuu."

Gabriel Hullo & hirveä Hekla on erityisen suositeltava sille lukijalle tai mahdollisen lukijan isommalle lukuseuralle, joka kaipaa vähän toisenlaista luettavaa lastenkirjoista. Kirja vaatii lukijaltaan kielen tajua, mutta toisaalta antaa paljon ihasteltavaa, ihmeteltävää ja innostaa runoilemaan itsekin.

Kirjasta on tehty myös traileri.

Kiitos arvostelukappaleesta!

Teos: Gabriel Hullo & hirveä Hekla
Tekijä: Juha-Pekka Koskinen
Kuvitus: Miranda Mord
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Haamu Kustannus

Valkoiset varpaat - Kauhutarinoita

Saadessani luettavakseni kauhutarinakokoelman olin itselleni suhteellisen vieraalla maaperällä. Kauhuhyllystä olen lähinnä käynyt hakemassa Wardin Mustan tikarin veljeskunnan puuhasteluista kertovia tiiliskiviä ja Ricen vampyyriklassikoita. Mutta nyt siis minulle ojennettiin kotimaista kauhua. Henkilökohtainen ristiriitani kauhua lukiessani on halu tulla säikäytetyksi ja toive säästyä pelolta ja ahdistukselta. Usein jälkimmäinen voittaa, jolloin kauhukirjat jäävät minulta lukematta.

Kansi on mielestäni todella kaunis, kuvat Ibi Rebovan.

Valkoiset varpaat koostuu seitsemän kirjoittajan tarinasta. Luin kirjan tarina kerrallaan ja järjestyksessä. Muutaman novellin kohdalla jouduin loikkimaan. Syynä on oma vanha tuttu novelliahdistukseni. Aivan kuin olisin peräkkäisillä treffeillä ja tämän vastapäätä olevan henkilön takaa jo kättään heiluttaisi innokas seuraava treffiseuralainen. Ei pysty keskittymään tähän nyt hollilla olevaan.

Nautin Virpi Häneen-Anttilan Suljettu osasto -novellin tapahtumapaikasta. Kirjasto on oikein sopiva paikka vaikka mille, myös kyseisen novellin mystisille tapahtumille. Essi Kummun Vapaapäivä ilahdutti minua. Oi, tällainenkin kertomus löytyy kauhutarinoiden keskeltä.

Dystopianovelli Kehdosta hautaan on Sami Hilvon kirjoittama. Nao elää tulevaisuuden maailmassa, jossa elämä on hyvin rajoiteittua ja valvottua. Novellin tunnelma, joka muodostuu tekstin maailman outoudesta, on koukuttava. Ote kirjasta:

"Jokainen beitokilainen odottaa hartaasti kutsua Paratiisiin. Beitokin kaupungin asukkaat kestävät jatkuvaa ahtautta, tuuppimista, tunkkaista ilmaa ja kaikkialla vallitsevaa monotoniaa vain koska Paratiisi odottaa heitä. Kutsu voi tulla milloin vain, mutta jokainen toivoo, että se tulee levon aikana yksinäisessä pimeydessä eikä tunneleiden tai kammioiden ahtaassa valossa muiden silmien edessä."

Netistä löytyy myös katkelmia tästä novellista ääneen luettuna. Tässä niistä yksi: Kehdosta hautaan -lukunäyte.

Hilvon novellin lisäksi innostuin lukijana eniten Satu Grönroosin novellista Älä yötä pelkää. Pidin novellin miljööstä ja tavasta kuvata aikaa. Päähenkilö Maria on nuori nainen, joka saapuu kahden aikuisen taloon kodinhoitajaksi. Hyvä palkka ja työn luontaisedut saavat nuoren äidin jäämään pienen poikansa kanssa taloon, vaikka tunnelma on oudohko jo aluksi. Sulkeva uskonnollisuus ja isännän yksivalta muuttavat kaikkien talossa asuvien elämän syveneväksi hulluuden kierteeksi. Minulle novelli oli ajaton ja paikaton. Aika kyllä kului novellissa, mutta toisaalta ei kulunut. Yhtä aikaa asiat muuttuivat ja junnasivat paikallaan. Talo ja sen isännän valta sulki päähenkilön sisäänsä ja minä lukijana saatoin vain seurata Marian räpiköintiä ansassa. Novellissa puhdistaminen on keskeistä, naiset puhdistavat taloa, mies naisia. Nöyryyttäminen ei tuota joka kerta nöyryyttä, se voi aikaansaada myös kapinan. Ote kirjasta:

"Mies vihastui niin että hänen sielunsa suistui sijoiltaan. Hänestä irtosi kovia, meren huuhtomia ja rannan järkäleisiin paiskautuvia sanoja."

Pidin kirjasta Valkoiset varpaat yllättävän paljon. Kirjan kansi on erityisen hieno ja jo pelkästään se toivottavasti saa lukijat tarttumaan kirjaan. Valkoiset varpaat on myös oikein sopiva kesälahja lukevalle ystävälle, vaikka ystävä ei kauhuintoilija olisikaan.

Sain kirjan arvostelukappaleena. Kiitos kustantajalle!

Teos: Valkoiset varpaat
Tekijät: Anders Fager, Satu Grönroos, Marko Hautala (toim.), Sami Hilvo, Virpi Hämeen-Anttila, Essi Kummu ja Jaakko Yli-Juonikas
Kannen kuvitus: Ibi Rebova
Kustantaja: Haamu
Julkaisuvuosi: 2015

Edit: Lisätty tunnisteisiin Haamu Kustannus 4.6.2015.

Louhen liitto

Sain onnekkaiden sattumusten kautta käsiini nuortenkirjauutuuden, josta innostuin todella. Mervi Heikkilä on kirjoittanut fantasiakirjan, jonka voi laskea myös spekulatiiviseksi fiktioksi. Louhen liitto on kooltaan pieni tarina, joka jättää lukijalleen paljon mietittävää.

Loma alkoi vauhdikkaalla kirjalla ja sinisellä suklaalla.

Louhen liitto on nopea lukea. Kirjan lyhyet luvut vauhdittavat lukijan vauhdilla kirjan loppuun, joka on sivulla 149. Lyhyet luvut palkitsevat hitaammankin lukijan, koska tunne etenemisestä pitää yllä mielenkiintoa. Olen oppinut, että osalle yläkouluikäisiä lukijoita sivujen määrällä on suuri merkitys. Louhen liitto on tarkoitettu käsittääkseni juuri yläkouluikäiselle, ja mielestäni se sopiikin niin tytöille kuin pojille.

Kirjan päähenkilö on Roona, 16-vuotias tyttö, joka asuu yhdessä äitinsä kanssa. Roona ei ole mikään suurten joukkojen ihminen, vaan on ottanut elämässään tietoisesti etäisyyttä toisiin ihmisiin. Roonalla on kaksi merkittävää läheistä ihmistä: äiti ja lukion ensimmäisellä oleva ystävä, Aleksi. Roonalla ja Aleksilla on yhteinen harrastus, luontokuvaus. Tarinan alussa Roonan käsitys perheestään ja itsestään muuttuu. Heikkilä pyöräyttää tarinan liikkeelle nopeasti ja reipas tahti pysyykin yllä tarinan loppuun asti.

Louhen liitto ammentaa suomalaisesta muinaisuskosta ja kansanperinteestä. Heikkilä limittää oudon ja erikoisen lomittain tavallisen kanssa. Kirja alkaa naisen ja karhun kohtaamisella. Ote kirjasta:

"Nainen katsoi isoa uroskarhua ja iättömät kasvot sulivat harvinaiseen hymyyn. Tummanruskea, melkein musta otus oli kooltaan valtava, metsän kiistaton kuningas. Jostain naisen muistin sopukoista alkoi nousta sanoja."

Valtaosa tarinasta tapahtuu kuitenkin nyky-Suomessa, jossa asutaan rivitaloasunnossa ja luetaan Harry Potter -kirjoja. Menneen ajan voimat ovat kuitenkin olemassa ja niiden vaikutus Roonan elämään on merkittävä. Roona on sekä neuvokas että sisukas nuori nainen, joten päähenkilön elämänkiemuroiden seuraaminen oli minulle mieleen.

Louhi on merkittävä hahmo tarinassa, aivan kirjan nimeä myöten. Kalevala vilahtaa kirjassa sekä loitsuissa että teoksena. Lönnrotkin saa osansa, ote kirjasta:

"Valpurin ääni kohosi, silmät kiilsivät pelottavina ja kasvot vääntyivät rumiksi ikivanhasta vihasta. Astuin vaistomaisesti askeleen taaksepäin.
- Lönnrot oli oman aikansa lapsi. Kalevalan kokoaminen oli valtava uroteko, ei voi vaatia, että kaikki yksityiskohdat olisivat ihan kohdallaan, äiti lepytteli."

Kirjassa on yksi runo Kalevalasta, muut runot ovat kirjailijan itsensä sommittelemia. Kirjan kieli on toimiva yhdistelmä tämän päivän arkikieltä ja vanhahtavaa kieltä, jossa muinaiset asiat ja käsitykset ovat eläviä. Roonan "ajatukset lepattavat levottomina kuin rapsutettavan lampaan pikku häntä". Roonan lähipiirin ihminen uskoo entisajan uskomuksiin ja ohjeistaa tyttöä kaikenlaisissa toimissa. Menneisyys tulee tähän päivään, kun Roonan tulee huolehtia, ettei pistä leipää väärinpäin pöydälle ja aiheuta näin kodin köyhtymistä. Myös kehoitus ryhtyä keräämään kapioita herättää Roonassa hämmennystä ja nolostumista.

Kirjan kustantaja on Haamu Kustannus, joka on minulle uusi tuttavuus. Kustantajan sivuilta löytyvät niin traileri kirjasta kuin vapaasti käytettävä materiaali opetukseen äidinkielessä. Kotiväen kierroksen jälkeen vien kirjan koululle luettavaksi. Jos nyt koulullamme olisi hankintarahoja, voisin ostaa tätä kirjaa ja saada hyvää luettavaa kokonaisille luokille.

Kiitos kustantajalle ja bloggarikaverille kirjasta!

Teos: Louhen liitto
Kirjailija: Mervi Heikkilä
Kannen kuvitus: Riikka Nikko
Kustantaja: Haamu Kustannus
Julkaisuvuosi: 2015