Aino Kivi: Joutonainen

Herään Porkkanatalossa hytinään. Ulsteri on kastunut hiestä, takki ja verhot pudonneet yltä. Lämpöpatteri on toiminut turhankin tehokkaasti, sohvannurkassa on yhtä aikaa hiostava ja jäätävän kylmä. Kännykän kello näyttää varttia vaille viittä. Äiti on tuikannut taas tekstarin. Olen tehnyt syntiä, josta saan rangaistuksen. Minun pitää heti pyytää anteeksti ja katua, muuten tapahtuu kauheuksia. Voi äiti äiti. Eiköhän tässä ole kauheuksia omastakin takaa.

Aino Kiven Joutonainen on raju romaani. Teos pitää lukijan otteessaan alun kaaoksesta lopun sekasortoon. Romaani on hulvaton tai ahdistavan kuristava, riippuen lukijan mielenmaisemasta. Onnistuin saavuttamaan molemmat näkymät, vaikka jälkimmäinen taisi jäädä päällimmäiseksi.

Joutonainen alkaa vielä humalaisen minäkertojan heräämisestä uuteen arkiaamuun lokakuussa. Takana on yö uuden miehen kanssa, edessä työpäivä, josta on jo myöhässä. Työ koulunkäyntiavustajana jää siihen aamuun.

Päähenkilö Annun elämä on väärillä raiteilla, ja Annu itse ei saa tilannetta paremmaksi millään. Ailahteleva minäkertoja tekee huonoja ratkaisuja yksi toisensa perään. Asunnoton päähenkilö yöpyy veljensä tai kaverinsa luona, ellei ole lapsuuden kodissaan salaa veljeltään. Suurin eksyminen tapahtuu rakkauselämässä. Harha-askel johtaa ajatusharhaan, virheajatus totaalijumiin ja koston kierteeseen. Mahdollinen oivallus häivähtää hetkellisesti, mutta kohta mennään taas.

Suurin kipu ja ehkä toivokin liittyy lapsuudenperheeseen. Lapsuudenkoti Porkkanatalo on junaradan varrella, kaukana tapahtumisen keskipisteestä. Homeinen muistojen arkku on naulattu kiinni, mutta jotain kaipaava Annu hakeutuu vanhaan kotiinsa ja lapsuuden ajatuksiin uudelleen ja uudelleen.

Pidän Kiven teoksen päähenkilön pakkomielteisyydestä ja ehdottomuudesta. En haluaisi teoksen maailmaan, mutta silti kudelma, jonka Kivi on sommitellut, on melkoinen hillittömyydessään. Joutonainen ei ole kuitenkaan höttöä, vaan kannanotto ulkopuolisuudesta ja osattomuudesta. Ote teoksesta:

"Onkssiulla ikinä semmoinen olo että mieluummin räjäyttäisit ittes ilmaan kuin jatkaisit elämääs?"
"Päivittäin. Mut minkäs teet, on elettävä."
"Mie en tiiätssie jaksa."

Kiitos arvostelukappaleesta!

Teos: Joutonainen
Tekijä: Aino Kivi
Julkaisuvuosi: 2022
Kustantaja: Into

Laura Ertimo ja Mari Ahokoivu: Aika matka! Lotta, Kasper ja luontokadon arvoitus

 

Kansikuva kustantajan sivuilta

Lähdin tänään töistä kirjaston kautta. Ruoveden kirjastossa päädyin heti Finlandia-ehdokkaita esittelevän pöydän ääreen. Otin mukaan iltaluettavaksi tuoreen lastenkirjan, joka onkin ehdokkaana lasten- ja nuortenkirjojen sarjassa.

Kirja vaikuttaa jo kannen perusteella jotenkin tutulta ja selailulla ymmärränkin yhteyden. Olen selaillut ja osittain lukenut tekijöiden aiemman kirjan, Ihme ilmat! Miksi ilmasto muuttuu, lukiolaisten kanssa ilmastolukupiirissä. Lukiolaiset ihastelivat ilmastonmuutoksesta kertovien lastenkirjojen värikästä ulkoasua ja suurta tietomäärää.

Aika matka! tempaa minut mukaansa toisen aukeaman aikana. Lotta ja Kasper miettivät mehiläisten tilannetta ja päätyvät googlailemaan. Viisaat ja neuvokkaat lapset saavat avukseen Ilmastokeijun ja Fossiilimenninkäisen, jotka osaavat mm. aikamatkailla menneisyyteen. 

Maapallon, eliöiden ja ihmisen historiaa kuvataan vessapaperirullilla ja spagetilla. Vessapaperirulla on 359 miljoonaa vuotta. Spagetti puolestaan kuvaa lyhyempiä ajanjaksoja, joten yksi vessapaperirullan ruutu on spagettiaikajanalla 214 spagettia. Ooh! 

(Nyt muistan taas, kuinka ihanaa on lukea ja ihmetellä kirjoja yhdessä lasten kanssa. Mistä saan lukulapsen itselleni? Nuorimmaisenikin on jo täysi-ikäinen.)

Spagetti- ja vessapaperiaikajanat muistuttavat maapallon historian mittakaavasta. Suurissa kokonaisuuksissakin tapahtuu pieniä asioita, jotka vaikuttavat suuriin asioihin omalla laillaan. Kirjassa puhutaan niin evoluutiosta kuin sukupuutostakin.

Vierailu Eläinmuseossa ekologi Ilkka Hanskin luona tuo kirjan parissa viihtyville aikuisille lukuvinkin. Hanskin Tutkimusmatkoja saarille kertoo luonnon monimuotoisuudesta. Hymyilevä tieteentekijä ei ole enää keskuudessamme, mutta lastenkirjan sivulla hän kannustaa lapsia tutkimaan ihmisen puuhia.

Kurkkuani kuristaa, kun katson labyrinttiä, joka avautuu ruokakaupassa. Aukeamalla näytetään havainnollisesti, kuinka vaikeaa yksittäisten tuotteiden ympäristövaikutusten arvioiminen on. Missä sukat on tehty? Puuvillasukissa on elastaania, joka on muovia. Ympäristöystävällinen sukkien myyntipakkaus on vain osa sukkien ympäristövaikutuksia. 

Aika matka! Lotta, Kasper ja luontokadon arvoitus on hurjan laaja teos. Sivuja on 55 ja kun siihen liitetään etu- ja takakannen sisäpuolen aukeamat, sivuja on edelleen alle 60. Kirjan sivuilla ennätetään käydä kuitenkin läpi kivihiilikausi vessapaperirulla-ajanlaskun alusta, sikojen historia, Euroopan energiankulutus, jätteet ja vaikka mitä. Uteliaan lapsen kanssa jokainen aukeama synnyttää vähintään kymmenen kysymystä, joihin pitää ryhtyä etsimään vastauksia. Se on ehkä kirjan tekijöiden tarkoituskin. Teoksen laajuudella on myös suurempi mieli. Koska selvitettävä ja kuvattava ilmiö eli luontokato on laaja ja monimutkainen, sitä tulee myös käsitellä riittävän laajasti.

Kustantajan sivuilla lasten tietokirjaa suositellaan 7-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Teos sopii tutkivalle alakoululaiselle yksin luettavaksi, mutta aivan loistavasti lapsen ja vanhemman yhteisiin luku- ja jutteluhetkiin. Tässä kirjassa on uutta tietoa maapallon tilasta hyvin monelle aikuisellekin. Ainakin minä opin paljon kirjan ääressä. Kiitos, Ertimo ja Ahokoivu! 

Teos: Aika matka! Lotta, Kasper ja luontokadon arvoitus
Tekijät: Laura Ertimo ja Mari Ahokoivu
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Into

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt

 Sori, mutta mä todellakin olen aivan kuten kaikki muut tytöt.

Kannesta vastaa Emmi Kyytsönen.

Olen lukenut ja miettinyt Riina Tanskasen sarjakuvateosta Tympeät tytöt - Aikuistumisriittejä varmaan koko syksyn. Lähtökohtanani oli kiinnostus ja innostus aiheeseen. Teos kertoo tämän ajan tytöistä ja heidän elämästään. Tanskasen teos on vahvasti poliittinen alusta asti.

Tympeiden tyttöjen lukeminen on ollut minulle hyvin työlästä. Se ei ole lainkaan huono asia. Aiemmilla lukukerroilla olen miettinyt paljon itseäni, menneisyyttäni, nykyistä maailmanmenoa ja tämän ajan ihmisiä. Olen kokenut, ettei minulla ole paljon yhteistä teoksen tyttöjen kanssa, mutta se ei edes pidä paikkaansa. Tämän aamun lukeminen kolahti taas niin kovaa, etten voi ulkoistaa teosta ja sen sanomaa pois itsestäni.

Tanskasen Tympeät tytöt alkaa omistuskirjoituksella ja päättyy kirjeeseen vähättelijöille. Jo pelkästään nuo kaksi tekstiä kannattaa lukea huolella. Teoksen sarjakuvakertomuksissa käsitellään mm. naiseksi kasvamista, kehon kontrollointia ja naisen työtä. Viimeinen kertomus, Niin kuin muut tytöt, meni todella syvälle muistoihini.

Tympeät tytöt löytyy myös Instagramista. Tanskasen piirrosjälki on mielestäni vaihtelevan kiinnostavaa. Osa kuvista tuntuu jäävän vain alustaksi tekstille. Kääntäen voin todeta tekstien vievän kiinnostuksen lähes kokonaan, koska niissä on paljon pohdittavaa. Sitten toisaalta huomaan jääväni katsomaan yksittäisiä kuvia ja niiden vahvaa tunnelmaa. Varsinkin koko sivun kollaasikuvat ovat kiehtovia.

Tanskasen Tympeät tytöt on raastava ja vaikea, mutta juuri siksi aivan loistava. Toivon, että mahdollisimman moni lukija löytää tämän pohdinnan joko teoksen muodossa tai sitten IG:stä. Itse voisin hankkia Tanskasen sarjakuvateoksen arvoja ja asenteita pohtivalle nuorelle tai nuorelle aikuiselle.

Kiitos tekijälle, teoksesi on merkittävä! 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Tympeät tytöt - Aikuistumisriittejä
Tekijä: Riina Tanskanen
Julkaisuvuosi: 2021
Kustantaja: Into